Tasting Cubin tilalla Fumanessa, Valpolicellan sydänmailla.
Palasimme pieneltä ulkomaanmatkalta Turusta. Siitä outoja tamperelaisia, että tykkäämme käydä Turussa lomailemassa. Hyviä ravintoloita ja viinibaareja. Läntisellä rantakadulla Aurajoen rantaa pitkin kävellessä voi hetken kokea olevansa ulkomailla, ravintola toisensa jälkeen ja niissä myös ihmisiä, arki-iltana.
Tintå on uusi viinibaari Aurajoen rannassa. Pieni bistro oli täynnä, mutta tarjoilija järjesti pöydän kätevästi pyytämällä kolmen hengen seuruetta tiivistämään, ei kovin suomalainen ilmiö. Viimeksi tällainen järjestely tehtiin Firenzessä, joten jo siitä tuli hyvä mieli.
Cesarin Amarone ei ollut hintansa väärti, 16 cl lasi 11 e. Kesällä Valpolicellan kukkuloiden tiloilla ja ravintoloissa maistellut Valpolicalla Classicot, Ripassot ja saati Amaronet olivat järjestetään parempia, moniulotteisempia, täyteläisempiä tai mehevämpiä, hapot täydellisessä tasapainossa. Niinpä tuo tuppaa usein käymään käymään, ei-tutun tuottajan lasillinen Suomessa ei osu. Cesari on iso tuottaja, mutta sellaiset isot zenatot me kiersimme kesällä kaukaa metsästäen parempaa hinta-laatusuhdetta. Hyvää ja hintansa arvoista Ripassoa löytyi pieniltä tiloilta ja tasting järjestyi soittamalla tai piipahtamalla.
Tintån tunnelma on mutkaton ja lämmin. Naapuripöydän pizza näytti varsin hyvältä. Ellei pöytävarausta olisi ollut Le Porcista, olisimme saattaneet jäädäkin pizzan äärelle, yllättäen.
Turussa on käsittämättömän monta viinibaaria ja ravintoloissa hyvät viinikellarit. Monissa paikoissa hintakin on järkevässä luokassa. Viinille on puhtaammin viinin maisteluun omistautunut paikka, mutta jostain syystä hyvää viinimuistoa ei ole jäänyt baarista plakkariin. Johtuuko siitä, että omat valinnat ovat olleet liian kovia ja avautumista vaativia punkkuja vai viinin sisäänostajan mausta? Ravintolasta saa juustoja viiniä pehmittämään, mutta usein olemme tulleet vatsat pullottaen päivälliseltä hakemaan lasillista tai paria yömyssyksi. Lista on pitkä, ja paljon nimiviinejä joukossa.
Koulussa myös on hyvä viinilista. Tosin tarkkana saa olla, koska parikin kertaa on viini viipynyt avatun pullon pohjalla liian kauan ja lasillinen on pitänyt palauttaa. Tosin empimisen ja nolostelun kautta. Miksikähän suomalaisen pitää pyytää anteeksi sitä, että saa juomakelvottoman lasillisen? Viinibaarin puolella palvelu on asiantuntevaa ja innostunutta, eikä palautus ole ollut ongelma.
Tamperelaisena jää aina kaipaamaan samanlaista viinitarjontaa Manseen. Tosin Inez tuo virkistävän tuulahduksen bistroajattelua kaupunkiin.
Pohdintojen tuloksena: Tampere on identiteetiltään niin työväenluokkainen kaupunki, ettei viinilasi sovi baarissa käteen. Kaupungin duunariajat ovat takana päin, mutta it-työläinenkin menee bisselle pubiin viinibistron sijaan.
Ripaus tryffeliä 