Oliivit, kaprikset ja tomaattikastike sopivat kaniinin makumaailmaan.
Kaniinille sopii mainiosti muunneltu resepti italialaisesta perinteisestä Kanaa metsästäjän tapaan. Pollo alla cacciatorea haudutetaan kastikkeessa, johon maut tuo herkkutatti, tomaatti ja pekoni. Kaniinista tehtynä vielä herkullisempaa!
Korsikassa kaniini tehdään valkoviiniin ja lisätään kapriksia. Toisessa italialaissa kaniohjeessa käytetään riistaiselle villikanille punaviiniä, mutta ei kapriksia.
Kani tai kaniini on ehdottomasti sellainen raaka-aine, joka olisi saatava Suomessa yleisemmin kauppahallien ja markettien hyllyille. Mieto maultaan, muistuttaa kanaa, helppo valmistaa, monipuolinen.
Etelä-Euroopan marketeista kania löytyy eri tapaan pilkottuna. Ehkä innovatiivisin kokemus oli Kataloniasta lähellä Gironaa: kanin parikyljyksiä myytiin kylmäaltaissa samaan tapaan kuin broitsun rintafileitä meillä. Eihän ne isoja ole, mutta loistavaa, yksinkertaista ruokaa.
Lihatiskeiltä löytää nyt jo silloin tällöin kokonaisia kaneja, jotka pilkotaan haluttuun muotoon. Sokokselle suuri kiitos, että ovat ottaneet ranskalaisen kokonaisen kanin valikoimiinsa, vieläpä tuoreena vakuumissa. Mukana ovat myös sisälmykset.
Samoin Tampereen kauppahallin Laatulihassa on silloin tällöin saanut kania, mutta laatu on ollut hyvin vaihtelevaa, usein jopa riistaista, minkä sitten karvaana kokee ruokapöydässä: olisi pitänyt valmistaa toisin. Ehkäpä tuolla villikanin ohjeella?
Ensimmäiset kanit olen itse syönyt joskus lapsena, kun serkun vanhemmilta pääsi kanit karkuun ja ne piti sitten haulikon kanssa metsästää lautaselle. Makua tai tekotapaa en muista, luultavasti vain yksinkertaisesti paistettiin pannulla, mausteeksi suolaa ja pippuria. Ja ainakin minun annoksessani oli hauli.
Miten pilkkoa kani?
Ensin takakoivet irti lonkkanivelestä. Leikkaa sitten vatsapeitteet selkäfileiden reunoilta irti. Nyt esillä ovat selkäfileet. Leikkaa ne kylkiluiden tasalta poikki selkärangasta. Paksu fileosuus näkyy selvästi. Irrota eturaajat samalla tavalla kuin takaraajat. Halkaise kylkipalat rintalastasta ja selkärangasta.
Jos lasken oikein, tässä on 10 palaa. Pään ja vatsapeitteet voi hyvin käyttää padassa makua antamaan
Kanin koivet, kyljet, vatsa ja parikyljykset.
Kaniinia metsästäjän tapaan
- 1 kani pilkottuna
- 4 viipaletta pekonia tai palvikylkeä
- 1 rkl öljyä tai voita
- 4 valkosipulin kynttä kevyesti murskattuna
- timjamia
- 2 oksaa tuoretta rosmariinia (tai kuivattua 1-2 tl)
- 1 laakerinlehti
- 1,5 dl valko- tai punaviiniä
- 1 tölkki tomaattimurskaa
- 15 tummaa oliivia
- 2 rkl kapriksia
Ruskista ensin pekonipalat pannulla öljyssä. Lisää sitten kanipalat (kyljykset voit säästää myös alkuruuaksi) ja ruskista ne tasaisesti joka puolelta. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää viini ja anna alkoholin haihtua pari minuuttia. Kaada mukaan tomaattimurska, mausta se rosmariinin oksilla, timjamilla, laakerinlehdellä ja kevyesti murskatuilla valkosipulin kynsillä. Anna muhia kannen alla noin 30 minuuttia. Lisää oliivit ja kaprikset. Samalla voi lisätä myös kanin maksan, jos siitä pitää, tai käyttää maksan crostiiniin. Hauduta vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kani on kypsää. Villikanilla kypsennys vaatii vähän pidenpään.
Viininä kokeilimme La Massan IGT-viiniä Toscanasta, olihan ohje tulkinta toscanalaisesta kanista. Viini oli kyllä liian vahvaa, enemmänkin lihaviiniä. Jokin kevyempi chianti olisi toiminut, tai miksei jokin vahvempi valkoviini. Oikeastaan viinivalinta lähtee samalta pohjalta kuin vastaavalle kanaruualle.
Ripaus tryffeliä 