Omenapuulla hiillostettu kevätkana

11.5.2013 by Vesa 5 kommenttia

Tryffelikoiralla on aina kuono maassa. Omenapuu näyttää keväisin karulta leikkauksen jälkeen, lähes bonsaipuulta. Huopahattu menee kesällä heittämällä läpi oksistosta. Tavoitteena on, että iltapäivän aurinko paistaa terassille latvuston yli.

Omenapuiden keväinen leikkaus lennätti grillatun kevätkananpojan aivan uuteen ulottuvuuteen. Omppupuiden tiukka kurissa pitäminen tuottaa paljon poltettavaa. Katetun takkaterassin ilta-auringon linjalla olevaa omenapuuta pidetään kuosissa bonsai-tyyppisella kurilla.

Vielä tunti pari varsinaisen nuotion jälkeen hiillos oli parhaimmillaan: hiiltynyt, harmaa pinnaltaan, mutta sopivasti pöyhäisemällä alta löytyy hehkuvia oksanpätkiä. Kun tuhkaakin on paljon, hiillos ei pääse liian kuumaksi ja polttamaan grillattavia.

Grilliin päätyi nyt pari  maustettua kevätkananpoikaa ja paprikoita. Kertyneellä hiilloksella olisi varmaan voinut grillata vaikka kokonaisen pikkupossun, mutta sitä ei nyt sattunut olemaan. Kevätkananpojan maut pääsivät aivan uuteen ulottuvuuteen omenapuun tuomien aromien ansiosta. Kevätkananpoikaa varsinaisessa merkityksessään.

Omenapuiden kevätperkauksesta kertyy joka vuosi melkoinen kasa risuja ja ihan kunnon puutakin. Sormea paksummat oksat on nyt hartaasti pinottu pihatakan alle kuivumaan.

Aikoinaan kun muutimme tähän taloon oli pihalla 16 omenapuuta. Nyt niitä on jäljellä kolme. Ensimmäiset keväät menivät sahatessa puita kuosiin ja syksyt roudatessa omenoita kompostiin. Puutarharemontti järkevöitti touhua. Mutta ajatella miten paljon hyvää grillausmaustetta on kakluuneissa poltettu pelkkänä lämmitysmateriaalina!

Jos kevään omanapuusavotasta ei koko kesäksi hiillosta saakaan, voivat oksat tuoda oman mausteensa herkemmän makuisiin grilliruokiin.  Ja jos rehellisiä ollaan, tavan grillihiilet on ihan käteviä arkigrillaukseen.

Ei mikään ihme, että Italiassa käydään kovaa skabaa maistuuko oliivipuilla vai pyökillä grillattu paremman makuiselta. Suomalainen vastaisku: omenapuu!