Ranskalaisilla viiriäisneideillä on jalat sievästi ristissä.
Vosgesin kukkuloiden päälle kerää tummia pilviä. Näkymää etelään kauas yli laakson on puolipilvisen aurinkoinen. Vaihtokoti on totaalisen maalla. Jokaisesta ikkunasta näkyy lehmiä. Äänimaisemassa kuuluu kanoja, kukko, hanhia tai aasi – vaikea sanoa kumpi.
Vaihtokoti on ihanan avara ja valoisa. Sitä ympäröi iso puutarha, joka on runsaudessaan ylitsepursuavan vehreä, violetti, valkoinen: kukkia löytyy joka lähtöön, muutama tuttukin (sisällä kasvatettava meikäläisissä oloissa). Meillä riittää ihmettelemistä ja ihastelemista. Missä on lastat? Miten terassin päivänvarjon saa auki – ahaa, kaukosäätimellä. On niin kaunista, erilaista, ihanaa!
Hellettä tulossa – mikä viilentää?
Uima-altaalle tulee vielä kovasti käyttöä, viikonlopuksi luvassa lähes 35 astetta. Kodin lämmönsäätelyssä on vielä opeteltavaa. Kuumimpaan aikaan tietysti sähköiset kaihtimet alas ja ikkunat kiinni. Mutta miten saada aikaan varjon puolelta ilmanvirtausta optimaalisesti? Makuuhuoneessa yläkerrassa ei ole muuta ilmanvaihtoa kuin ikkuna ja ovi, ja tuuletin. Ensimmäinen yö oli kuuma, muttei ihan niin kuuma että olisi lakanoita pitänyt kastella. Onkos kellään lisävinkkejä tähän etelän talojen ilmanvaihtoon?
Talo on Vosgesin luonnonsuojelualueen kupeessa pienessä kylässä. Ensituntuma kyläteihin ja eksymiseen otettiin Baselin lentokentältä tullessa. Liian monta reittiopasta: tulostetut Michelin ja Googlen kartat, perinteinen kartta ja nokialaisen navigaattori. Nokialainen petti ensin kylän nimen vaikeaselkoisuuden (liikaa erikoismerkkejä) ja lopulta akku simahti eikä vaihtoperheen autosta löytynyt latauspiuhan paikkaa. Ehdimme perille katsomaan auringonlaskua terassilta.
Tervetuliaisena viiniä, kirpeää salaattia ja ratatoullepataa
Onneksi odottamassa oli valmis ateria: kirpeä salaatti ja ratatoullepata. Salaatissa oli perunoita, kapriksia, suolakurkkuja, retiisiä ja kananmunaa, vahva sinappinen kastike valmiina ohessa. Ratatoullessa maistui etelän kypsät kasvikset. Mukavan kevyt pääruoka reissupäivän jälkeen, etenkin kun alkuruoka oli ruokaisa. Pöydällä hedelmiä, tuoreehkoa patonkia, rieslingpullo jääkaapissa. Toivottavasti vaihtoperheelle maistui meillä lohikeitto, kymmenen tunnin saaristolaisleipä ja tryffelivoi.
Ensimmäinen ruokakauppakeikka tehty, suosiolla Super U. Supermarketista valitsimme tuoreita, jättikatkarapupa, kaniinin koipia, ankan parikyljyksiä ja kokonaisia viiriäisiä. Viiriäiset maustettiin oliiviöljyllä, suolalla ja rosmariinillä. Grillin ensimmäinen sytytyskerta on terassille käynnissä, jännityksellä odotan lähteekö homma sujumaan… tulitukkuja piti jo vähän aikaa etsiä.
Kauppakeikan lisäksi olemme zoomailleet kylämarkkinoiden (juustoja! leikkeleitä!) aikoja ja paikkoja sekä Alsacen viinitilojen osoitteita. Viinifestareita on tiedossa parina seuraavana viikonloppuna valittavaksi asti. Mennäkö Gewürstraminer-festareille, Munster –juuston festareille vai Cremant-happeningiin?
Mitenkö tänne päädyttiin: katso aiempi postaus kodinvaihdosta.
Ripaus tryffeliä 
29.7.2013 23:12
Jos mä joskus vielä kasvatan viiruja lihaksi, tuolleenhan ne täytyykin sitten asetella 😀
29.7.2013 23:17
Viirut litistetiin niin kuin kiltit grillikanat konsanaan, mutta täällä Ranskassa ne asettivat koipensa sievästi ristiin niin kuin Moulin Rougen tanssijat :).