Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Onnellisuutta! Herkkutatticarpaccio!

5 kommenttia

harkkutatticarpaccio2

Persiljaa oliiviöljyssä, parmesaania, sormisuolaa ja raakoja herkkutatin viipaleita. Yksinkertaisen herkullista.

Olen löytänyt uuden onnellisuuden muodon: herkkutattiflow.  Juuri nousseita herkkutatteja metsä täynnä. Pieniä, pikkuruisia, isompiakin, mutta kovia, kiinteitä, suurin osa täysin toukattomia. Kerrankin ensimmäisenä paikalla (no, jokunen etana oli ehtinyt vähän nakertaa). Aurinkoinen elokuun lopun päivä, tarkenee, ei ole kuuma. Täydellistä onnea!

Kumpikin sienikoira näyttää tatteja, kunhan olen itse ensin bongannut näytettävät.  Koulutuksessa on toivoa! Ehkä joku päivä ne napottavat sievästi tatin vieressä ja odottavat että tulen palkkaamaan ja poimimaan sen. Tässä koulutuksen vaiheessa järjestys on päinvastainen…

Päivän saldo: neljä korillista ja yksi sankko herkkutatteja, kaksi kanttarellia ja onnellinen sienikoira.

Päivän saldo: neljä korillista ja yksi sankko herkkutatteja, kaksi kanttarellia ja onnellinen sienikoira.

Pieni ja toukaton herkkutatti, oikea kivitatti koostumukseltaan, on omiaan Piemonten kukkuloilta peräisin olevaan alkupalaan. Herkkutatin umami on ehdottomasti herkimmillään raakana.

Tatti viipaloidaan ohuiksi sivuiksi, maustetaan ja syödään saman tien.

Carpaccio pikkuruisista herkkutateista

  • 3 minikokoista herkkutattia
  • 3 ruokalusikallista hyvää parmesaania
  • hyvää oliiviöljyä
  • persiljaa
  • sormisuolaa

Tämä on perheen ainoa herkku, jonka saan pitää ihan itselläni. Kattila on laajentanut laktoosi-intoleranssiaan tuoreiden sienien puolelle. Vatsa ei pysty sulattamaan sienisokeria raakana eikä kypsennettyjäkään sieniä päivittäin. Joten, jos vatsa on vastustellut kypsempienkin sienten kanssa, ei kannata tätä nauttia.

Viiniksi sopii runsaampi valkoviini tai kevyt punaviini. Vanha periaate ruoan ja viinin alkuperäisestä yhdistelmästä on tässä hieman hankala. Olemme syöneet tätä lukuisissa ravintoloissa Barolon mailla, eikä barolo ehken ole tuhtiudessaan paras kaveri. Barbarescon ystävät voivat löytää kevyemmän pään tuotannosta hyvän kaverin tälle. Barbera voisi olla sopivan kevyt, mutta koska se ei ole meillä suosiossa ei sitäkään tohdi suositella. Hyvä, kevyt toscanalainen punaviini on mielestäni tähän mainio yhdistelmä, vaikkapa Rosso di Montalcino.

Kivitatit rivissä. Ken on heistä kaikkein kaunein?

Kivitatit rivissä. Ken on heistä kaikkein kaunein?

Mainokset

5 thoughts on “Onnellisuutta! Herkkutatticarpaccio!

  1. Ovatpa söpöjä, sekä tatit että kanttistryffelihauva :). Täällä on näkynyt vasta yksittäisiä tatteja, ei puhettakaan korillisesta. Äskenkin olimme kolme tuntia metsässä (tosin pyörillä) ja näkyi vain muutama yli-ikäinen.

    • Tuosta kuvasta ei mennyt kuin hetki, niin korit olivat nurin ja sienet mukkelismakkelis! Sienikoira haistoi, että korin pohjalle oli jäänyt namipalkkaa…:D

      Nämä löytyivät valoisasta kuusikosta, aivan vasta nousseita. Eiköhän se tattisato tule kohti pohjoista pian!

  2. Sienihauvan hajuaisti on siis kunnossa. Tuo on kyllä huikea kuva!
    Jospa ne tatit tännekin nousevat suurin joukoin…

  3. Mahtava sienisaalis! Täällä ei tateista ole tietoakaan. Heinä-elokuun on vain aurinko porotellut, eikä se ole tehnyt sienisadolle hyvää.:( Sienikoira olisi kiva apuri. Itse en vain uskalla hauvelia vielä sieniaikaan metsälle ottaa, kun pelkään kyykäärmeitä. Ja sitten on vielä kaiken maailman hirvikärpäsiä, hyttysiä, punkkeja ja muita ötököitä. Tuo meidän koira on kauhean herkkä pelkästään hyttysten pistoillekin.

    • Nyt on riittänyt tatteja, omaksi iloksi ja myytäväksi saakka. Jospa eiliset sateet tuovat tatti-iloa ympäriinsä. Kyyt on kyllä inhottavia! Meidän koirilla on vaan niin hauskaa metsässä, ettei niitä raaski poiskaan pitää. Niiden täytyy ensin vetää täysillä hehtaarijuoksua ainakin vartti ja sitten ehkä, jos hyvällä päällä ovat, voidaan keskustella sienien etsimisestä 😉