Alsacen viinilaakso koostuu pittoreskien viinikylien helminauhasta Reinjoen ja Vogeesien kukkuloiden välissä. Viinitalojen tarjonta tuntui välillä ylitsepursuavalta, mutta onneksi olimme tehneet kotiläksyjä ja lähdemateriaali oli mukana. Hyviä viinejä on moneen makuun. Kyse onkin siitä miten löydät hämmentävän laajan tarjonnan joukosta omat mieliviinit kotiin vietäväksi?
Lyhyellä, parin viikon lomalla ei kovin kattavaa vertailua parhaista viinitaloista voi tehdä, eikä meillä amatööreillä moiseen olisi kykyjäkään. Nostan tässä esille muutaman viinitalon, joiden viinit osuivat kohdalle ja joista pidimme.
Suutuntuman alueen monipuolisuuteen saa käymällä Alkosta tutun tuottajan cavessa ja vertailemalla viinejä muihin. Itse kokeilimme Dopff & Irionia Riquewihrissä. Viinit olivat varsin keskinkertaisia, eikä hintakaan ollut muihin verrattuna hyvä.
60 viinin tasting
Alueen tai kylän viineistä saa nopeasti käsityksen viinifestivaaleilla, joissa tuottajat ovat esittelemässä viinejään. Festareita tuntui olevan kesällä joka viikonloppu, 
parhaina useampikin. Huikea 60 viinin maistelu Bergheimissa antoi hienon tilaisuuden verrata yhden kylän tuottajien tyylilajeja.
Parissa tunnissa kuudenkymmenen viinin maistaminen ei ole ihan yksinkertainen haaste. Maistamista ei kannata ottaa liian vakavasti, vaan luottaa omaan makuunsa. Silloin pystyy tehokkaasti erottamaan omaa makua miellyttävät viinit niistä, jotka jotenkin särähtävät. Meidän löytömme megatastingissä oli Thirianin tila.
Thirianin viinit erottuivat selkeydellään, mineraalisuuden, makeuden ja hapokkuuden tasapainon hallinnalla. Kautta linjan maistetut viinit olivat kuulaan kauniita. Kävimme myöhemmin tilan Bergheimin cavessa ja maistoimme viinejä vielä uudelleen, hieman epävarmana, oliko makuaisti toiminut megatastingissä. Oi, kyllä oli! Ostimme laatikolliset Pinot Gris Grand Cru Altenberg de Bergheimia ja Riesling Engelgartenia.
Olisimme matkalaukkujen tarkistuspunnitusten jälkeen vielä palanneet ostamaan laatikollisen kevyempää Pinot Grisiä, mutta caven ovessa oli lappu: kiinni tänään iltapäivällä.
Aukion toisella puolen sijaitsi isompi tuottaja Lorenz. Pidimme Lorenzin Pinot Gris Cuvee Partikulièresta ja ostimme laatikollisen kotiin. Tuottajan Riesling Reserve löytyy myös monopolista puolentoista litran pullona. Emme siitä cavessa pitäneet. Vaikka olisimme Alkon hinnaston muistaneet, ei melkein mieleistä viiniä kannata roudata kotiin, kun niin paljon herkkuakin on tarjolla.
Ermel, laadukas verrokki
Ermelin tilalla pistäydyttiin juttelemassa mukavia ja hakemassa Rosackeria.
Ermelin Grand Cru Riesling on Rosacker. Todellinen synonyymi erinomaiselle valkoviinille.
Hunawihrin kylässä David Ermel on meille vanha tuttu, koska olemme olleet useamman vuoden uskollisia tilaajia. Tilalla oli tietysti kiva käydä, kun alueelle satuimme. Sujuvasanainen isäntä otti meidät iloisesti vastaan, muisti jopa nimemme tilattujen viinilaatikoiden kyljestä! Ermelin Riesling Reserve on ollut pitkään hyvän valkoviinin synonyymi. Samoin kalkkinen Riesling Grand Cru Rosacker ja vanhoista köynnöksistä valmistettu Vielles Vignes. Tutut viinit asettavat hyvän vertailupisteen suhteessa muiden tuottajien viineihin. Ostimme majapaikkaan muutaman verrokkipullon haastamaan muiden tuottajien viinejä. Ja hieman täydennystä kotikellariin ennen seuraavaa tilauskierrosta.
Samaan aikaan Ermelin caveeseen sattui myös vanhempi hollantilaispariskunta, joka oli käynyt tilalla parinkymmenen vuoden ajan säännöllisesti. Koska pidimme hollantilaisten kanssa samantyyppisestä viinistä, joten kysyimme suosituksia hyvistä tiloista. Heidän neuvoillaan löysimme Odile Weberin pienelle tilalle Eguisheimin kylän liepeille.
Weberin gewurtz
Weberillä saimme ystävällistä palvelua vaikka pyrähdimme paikalle ilman etukäteisvarausta – muuten tilan tasting toimii ennakkovarausten pohjalta. Yhteisenä kielenä maistellessa toimi saksan, englannin ja ranskan sekoitus.
Tilalla on vain neljä hehtaaria. Kun Weber siirtyi luomuun 20 vuotta sitten, luomutiloja Alsacessa oli vain viisi, nyt yli kaksisataa, kertoi Odile Weber pikkuruisessa maisteluhuoneessa. Erityisesti gewürstraminer oli ryhdikkäämpi ja jopa kulmikkaampi kuin monet pyöreät makupommit. Luomuviinin hinta oli tietysti hieman kalliimpaa, mutta suoraan tilalta ostettuna edelleen järkevän hintaista.
Pinot noir ei nappaa
Alsace on selkeä valkoviinialue. Punaisista rypäleistä viljellään ainoastaan Pinot Noiria. Kautta linjan hyvienkin tuottajien pinot noirit olivat mitäänsanomattoman happamia. Ermelillä painotettiinkin, että Alsacen pinot noiria ei edes kannata verrata punaviiniin tai burgundilaisiin, koska se on aivan oma juttunsa.
Joitakin yrityksiä on käyttää enemmän barrique -tynnyreitä kypsentämään viineistä esiin enemmän luonnetta. Bergheimissa ainakin Lorenz kypsyttää Cuvee Partikulièrea nelisen kuukautta tynnyrissä. Tämä oli ehkä paras Pinot Noir, mitä maistoimme. Toimi hyvin viiriäisten kera ruokajuomana.
Weinbach ja sammakot
Weinbachin Riesling Grand Cru on intensiivisen täyteläistä.
Weinbach nostetaan esille monissa lähteissä. Olisimme pistäytyneet tilalla, mutta sinne vaadittiin ennakkovaraus ja epäilimme myös, että rahkeemme eivät olisi riittäneet nimekkään tuottajan hintoihin. Mutta olisihan se ollut kiinnostavaa kutkuttaa makuhermojaan palkituilla viineillä.
Colmarissa oli tarjolla Weinbachin Riesling Grand Cruta ja se oli kyllä maineensa väärti, intensiivisen täyteläinen ja maistui mukavasti sammakon kaverina Restaurant Bartholdissa. 37 euroa viinistä ravintolassa on kovahko hinta, mutta tartuimme tilaisuuteen maistaa kansainvälisen tuottajatähden viiniä, kun sellainen tilaisuus tuli.
Vertaile ja maistele rauhassa ennen isompia ostoksia
Kodinvaihdon bonuksia on se, että viinejä ehtii ostella ja maistella rauhassa myös vaihtokodissa ennen isompia ostopäätöksiä. Pidimme Vosgesin vaihtokodissa pariin otteeseen omat pienet tastingit. Erityisesti meillä oli tähtäimessä löytää hyvää pinot grisiä ja gewurztramineria matkalaukkujen täytteeksi.
Ostimme tiloilta ensin pullolliset hyväksi havaittuja viinejä ja vertasimme niitä keskenään hyvän ruoan kanssa. Näin ostoslistalta tippui karkeahkoksi osoittautuneet Zimmerin Riesling ja Pinot Gris, vaikka Riquewirhin cavessa ne maistuivatkin hyvälle. Regine Zimmerin perus Pinot Gris jäi mieleen kevyenä ja raikkaana kesäjuomana. Vaikka periaatteessa pidinkin viinistä, ruokatasting kotona osoitti, ettei tämä kuitenkaan ole meidän viinimme. Samoin karsiintuivat Dopff & Irion, Wolfberger ja Berger.
Maistelu on Alsacessa helppoa
Pieni vinkki kaupunkisuunnittelijoille tänne pohjoiseen: harmaille talon väreille on olemassa kivoja vaihtoehtoja.
Tietty sävy yhdistää useimpia tuottajia. Makeat aromit ovat suosiossa, mutta samalla vastaan saattaa tulla hyvinkin hapokkaita ja kuivia viinejä. Voisi sanoa, että jokaiselle löytyy omansa, mutta työtä sen eteen on tehtävä.
Jos makeat aromit alkavat kyllästyttää, kannattaa silmäillä pullojen etiketeistä merkintää Vieilles Vignes. Silloin viini on valmistettu vanhoista köynnöksistä, jotka tuottavat selvästi kuivempaa ja intensiivisempää viiniä kuin nuoret. Toki pitkälti on kyse viinintuottajan tyylistä ja taidoista.
Kaikki tuottajat tarjoavat ilmaisia maistiaisia. Samanlaista maksullista maistelua kuten Italian Montalcinossa tai Etelä-Ranskan Chateuneuf-du-Papessa ei tullut vastaan. Monilla tiloilla on omassa kylissä cave, jossa saa maistella ja myytävänä ovat tilan tavallisimmat viinit. Usein myös tilan yhteydessä maistelupaikka, johon pääsee sopimalla.
Me emme käyneet läheskään kattavasti eri alueilla. Pohjoisin kylä oli Bergheim ja eteläisin Eguisheim, laaksoa jatkuu tästä sekä ylös että alas. Kiihkeimmän turistiryntäyksen kohteita ovat kaikkien oppaiden esittelemät Ribeauville ja Riquewihr. Kummankin kylän raitti on vahvasti turistinen. Muissa kylissä pääsi hieman lähemmäksi tavallista alsacelaista elämänmenoa.
Hyvää viiniä on koko laakso täynnä, kyse on enemmän siitä minkä tyylisestä viinistä pitää. Hinta-laatu –suhde on monilla tuottajilla vielä hyvinkin kohdallaan. Crand Cru –pulloja saa 10-12 euron hintaan. Paljonkin pääsee toki viinipullosta maksamaan, jos nimekkäämpiä tuottajia etsii.
Ripaus tryffeliä 