Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Gnocchia, pekonia, tomaattikastiketta ja mozzarellaa

6 kommenttia

gnocchi

Arki-illan herkku! Pekoni muuten nostaa perinteisen italialaisen tomaattikastikkeen ihan uudelle tasolle. Ohjeen bongasi kuvana tytär Tumblrista, tsekkasi ohjeen, ideoi mukaan pekonin ja hankki aineet. Hän sen myös kokkasi!

Gnocchit voi toki tehdä itsekin, mutta ihan sitä taitoa ei ole vielä otettu haltuun. Kaupan valmiit gnocchitkin ovat aika hyviä. Yleensä käytän De Ceccon perunagnoccheja, mutta tällä kertaa ne olivat loppu kaupasta. Tarjolla oli niitä epäilyttäviä saksalaisia (en-nyt-muista-merkkiä), basilikalla maustettuja. Olen dissanut niitä aivan aiheetta wannabeitalialaisina. Nehän olivat erinomaisen maukkaita.

Pilko sipulit, valkosipuli ja pekoni ja pistä pannulle. Paistele kunnes sipuli on kypsää. Lisää tomaattikastike ja mausteet. Kypsennä tomaattikastiketta 20 minuuttia. Pilko mozzarella ja lisää lopuksi 2/3-osaa mozzarellasta kastikkeeseen, sekoita kunnes se on sulanut ja kastike on tasaista. Raasta sekaan myös parmesaania.

Keitä gnocchit ohjeen mukaan. Kun ne kelluvat, voit nostella ne reikäkauhalla pois vedestä tomaattikastikkeeseen. Sekoittele ja kaada vuokaan. Ripottele loput mozzarellat  ja parmesaani vuoan pinnalle.

Paista 220-asteisessa uunissa kunnes mozzarella kuplii ja saa hieman väriä pintaansa.

Tästä riittää kahdelle nälkäiselle tai neljälle-viidelle hengelle italialaisittain välipastaksi, ruokahalua herättämään ennen pääruokaa.

Gnocchi alla Sorrentinagnocchi1

  • 500 g perunagnoccheja
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 pkt pekonia
  • sipuli
  • valkosipulin kynsi
  • basilikaa, ellei gnocchit ole jo maustettu basilikalla
  • tomaattimurskaa
  • 1 purkki buffalomozzarellaa
  • 2 rkl parmesaania
  • mustapippuria
  • suolaa
Mainokset

6 thoughts on “Gnocchia, pekonia, tomaattikastiketta ja mozzarellaa

  1. Justiinsa mietin jotain ruokaa huomiselle, buffalomozzarella jääkaapissa viimeisiä päivämääriään menossa: loistava idea!

  2. Ihanan mehevän näköistä 🙂

    Eikö ole myös mukavaa, kun perheen nuoriso osallistuu ruoanlaittoon? Minua ilahduttaa tyttöseni leipomisinnokkuus ja ajoittainen ruoanlaittaminen. Rinta menee ihan rottingille, kun lapsi tykkää kokkailla ja onnistuu siinä.

    • Aivan, yhdessä kokkaaminen on mukavaa ja siinä sivussa kasvaa jälkipolvikin tekijäksi. Meidän nuori nainen hoiti kokonaan tämän toteutuksen, vain bloggaaminen jäi minun ilokseni. Meillä kaikki makeaan leipominen on nuorison hupia, aikuiset vaan nauttii 🙂

  3. Your posting is abolsutely on the point!