Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Vasikankyljykset pannulla (ja taas vähän tryffelliä)

4 kommenttia

vasikankyljykset

Vasikasta on tullu viime vuosina ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Sikäli hassua, että kasvoin maito- ja lihatilalla, jossa syötiin kesätalvet pääasiallisesti naudanlihaa, palapaistina enimmäkseen, joskus jopa suikaleina. Syksyllä mulli teurastettiin. Tuvan pöydällä se pistettiin paloiksi ja pakkaseen. En muista kuitenkaan koskaan lapsuuden kodissa syöneeni naudanfilettä tai vasikan kyljyksiä – olisiko mennyt johonkin parempiin suihin? Lähempää sukua ei ole enää näillä laidunmailla kertomassa mihin fileet ja kyljykset katosivat…

Vasikankyljykset

  • kaksi kyljystä ruokailijaa kohti
  • jauhoja
  • suolaa
  • mustapippuria
  • kotimaista tryffeliä
  • valkoviiniä tai sitruunaa

Nosta kyljykset ajoissa lämpiämään ja jauhota ennen paistamista. Suolaa ja pippuroi. Paista oliiviöljyässä kauniin ruskeaksi, yhteensä  vajaat 15 minuuttia. Kypsennyksen puolivälissä kaada puoli desiä valkoviiniä pannulle tai purista puolikkaan sitruunan mehu. Ripottele ohuita tryffeliviipaleita pinnalle ja jätä hetkeksi kannen alle hautumaan.

Alkon uusi Signorelli Valpolicella Ripasso superiore (10.90e) oli hintaansa nähden melkoinen löytö ja sopi erinomaisen hyvin vasikalle.

Se tuvan pöytä on meillä puutarhapöytänä edelleen käytössä. Muistan lapsuudesta miten maalattu pinta käännettiin leipomispäivinä alassuin. Ruisleivät ja pullapitkot tehtiin maalaamattomalla puolella, kerran viikossa. Sille puolelle teki myös lihakirves jälkensä. Nyt pöydän kansi on maalattu molemmilta puolilta suojaamaan puuta ulkokäytössä. Mutta kirveen jälkiä pitkin voi yhä kuljettaa sormeaan ja muistella miten paistista leikattiin paloja jauhelihaa varten. Vanhanaikainen käsin veivattava lihamyllykin on meillä, ja joskus käytössäkin.

Advertisements

4 thoughts on “Vasikankyljykset pannulla (ja taas vähän tryffelliä)

  1. Mistä te vasikkaa olette löytäneet? Sveitsissä ja Ranskassa sitä on tarjolla joka paikassa mutta ei täällä maakunnassa…

    • Vahingossa osuin keskellä viikkoa Tampereen kauppahallin Laatulihaan. Edellisen kerran sitä oli ollut muutama viikko sitten, silloinkin keskellä viikkoa ja sivu suun meni. Olenkin ottanut tavaksi kysyä tamperelaisittain ”ei teillä vasikkaa ole” aina, jotta tulisi semmoinen kysynnän fiilis lihakauppiaille.

  2. ihania muistoja tuasta pöyrästä ja vanhoosta perinteestä! Tuosta mullin palooksi pistämisestä, niin senhän voi tehdä niin monella lailla. Ei ennen oo taittu filettä niin erikoosena pitää, suikalehiksi vaan :)-. Joskus veieläkin ihmettelen esim isäni hirviporukan lihanleikuuta. Välistä tuntuu, että ne ei edes tunnista ruhonosia, kuhan vaan kaikki saa jauhelihaa…

    • Kiitos Nanna! Jotenkin ajatus johti lapsuudenmuistoihin, vasikoihin, mulleihin ja syksyiseen lihasavottaan. Olet luultavasti lähellä todennäköistä selitystä! Hassua miten vaikeaa vasikkaa on nykyään löytää, sydän oiken sykähtää kun kauppahallissa on vasikkaa ja vielä saavutettavaan hintaan! Ja lapsuudessa sitä sai syödä kylläännykseen asti, paistisuikaleina. Kais sitä vois shampanjaan ja kaviaariinkin kyllästyä ;)?

      Hirvenlihaa – oi mitkä apajat teillä on!!