Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Mansen parhaat mestat

7 kommenttia

karitsaa

Karitsaa ravintola C:n tapaan.

Tampere on Suomen uusi kulinaaripääkaupunki! Tai ainakin erittäin vakavasti otettava haastaja Helsingille ja Turulle. Matkailulehti Mondokin nosti  Tampereen esiin kiinnostavaksi kohteeksi ruokamatkailijalle.

Harmittavan harvoin käymme kotikaupungissa syömässä. Pääsyyllinen tähän on intensiivinen ruokamatkailu, tuppaa käymään niin että reissuilla syödään hyvin ja sen jälkeen maksetaan visalaskua tovi jos toinenkin. Käyköhän kenellekään muulle näin?

Mansessa on mahtavia ravintoloita, ja mikä ihaninta nykyään löytyy ravintoloita monenlaisiin fiiliksiin. Maistuisiko fine dining, bistrotunnelma vai huvittaisiko istahtaa näiden välimaastoon sijoittuvaan paikkaan? Tässä on listattu nykyiset suosikkimme illalliselle, lounaalle tai kahveelle.

Hemmotteludinner, sijoitat herkutteluun

C

Antaudu hemmoteltavaksi Ravintola C:ssä. Chef Ilkka Isotalo rakentaa hienostuneita makukokonaisuuksia, joihin somelier Christina Suominen yhdistelee viinit. Viiniraamatun kirjoittaja André Dominé kerrotaan sanoneen, ettei ole missään kokenut yhtä luovaa viinin ja ruoan yhdistämistä.  Panostaa lähiruokaan, innovatiivisesti. Täältä voi lukea keväisistä onnen hetkistä C:ssä.

Bertha

Luovaa, huolellista, mutta huoletonta ilman pingotusta. Joku luonnehti Berthaa fine dining bistroksi. Tätä bloggausta prosessoidessa Tamperelaisen äänestyksessä parhaaksi ravintolaksi valittiin juuri Bertha. Emme ole siis ainoita Berthan arvostajia, ilmankos kannatta olla ajoissa varaamassa pöytää! Berthasta enemmän: Silkkaa nautiskelua Berthassa.

tryffeliannos

Berthan tryffeliannos, taivaallisen ihanaa.

Perla

Ruokarakkautemme alkulähde ja ensimmäinen koulutuskeskus. Perlan Kaija ja Carlo avasivat silloisessa Rautatienkadun ravintolassaan italialaisen keittiön meille. Ensimmäiset haparoivat kokeilut jäljitellä mitä chef on tehnyt. Nykyisin useita kotikeittiön klassikkoja peräisin Perlasta. Vesa vietti varpajaisia Perlassa ja nykyään lukiolainen tytär kävi ensimmäistä kertaa vauvanrattaissa. ”Lempiruoka simpukkapasta”, totesi tytär 3-vuotiaana, ja se on tyystin Perlan ansiota. Harmi, että hintaluokka on siirtynyt pois oman rahan paikasta, osoitteenkin muututtua.

Heinätori

Hyvää suomalaista perinnettä kunnioittavaa ruokaa – hei missä muualla saa?!  Isäntä palvelee vieraat persoonallisen rauhallisella otteella. Kesäinen terassipäivällinen ja anopin 70-vuotisjuhlat – molemmat nautittu suurella ruokahalulla Heinätorilla. Suosittelemme ravintolaa myös ulkomaalaisille kodinvaihtovieraille suomalaisten makujen maistamiseen.

Vähän parempia lounaita

Armas heppa.

Armas hevoskebab on kokeellisten tutkimustemme mukaan vaihtelevan kokoinen, mutta herkullinen.

Laadukasta lounasta Kauppahallissa Neljä vuodenaikaa. Kaupungin paras hinta-laatusuhde lounaalla. Rouheaa maalaista, välillä annokset ovat erittäin ruokaisia.

The Salad Bar Kauppahallissa. Valitse itse mitä salaattiin haluat. Raikkaita, tuoreita aineksia. Pieni, muttei intiimi, eteläeurooppaisittain…

Armaksen Hevosenlihakebab! Armaksen pikaruokala on laajentanut Hervantaankin, mikä työmaaruokailuun on erittäin tervetullut lisä. Hevosenlihakebab on maukas, mausteinen ja herkullinen. Tosin taitaa olla kokin käsialasta kiinni minkä kokoisen annoksen saat. Myös salaatteja ja keittoja.

Rento ja cool

Inez

Gastropub bistroperheeseen kuuluva Inez on tuonut tapakset Tampereelle. Erinomaisia viinejä, ja mukavia pikkusyötäviä. Työpäivän jälkeen, ruoanlaittoon valmistautuessa vahvistusta tai illanviettoon kaverin kanssa. Älä anna yltiöcoolin sisustuksen vieroittaa.

Gastropub Tuulensuu

Rento oluen ja viininystävän paikka. Kaupungin parasta (ehkä ainoaakin) sammakkoa saa Tuulensuusta.

Lasillinen viiniä?

Lasilliselle voi pysähtyä Ineziin tai Tuulensuuhun, miksei Saludin eteisbaariinkin. Mutta Tampereella on vielä pitkä matka viinikaupungiksi Turun tyyliin. Koska entisen työlaiskaupingin identiteetti kaljatuoppeineen karistetaan harteilta?

Makean nälkään

Pyynikin näkötornin munkit. Klassikko. Tuoreet munkit ja taattu tungos kauniilla ilmalla.

Vohvelikahvila. Pittoreski paikka Ojakadulla. Herkulliset suolaiset vohvelit.

Tampereen jäätelötehdas

Tampereella tehtyä italialaista jäätelöä, Finlaysoniin menevässä tunnelissa, Satakunnan kadun alla siis. Ilmeisesti myös rautatieaseman uudessa keskittymässä.

Kahvila Nostalgia Finlaysonilla. Rauhallinen, paikan päällä leivottua ja tuoretta, ja järkevän hintaista. Kaupungin parhaat voisilmäpullat ja täytetyt sämpylät.

Kaupungin kiinnostavin avaus

Bistro Le Pot avaa ovensa marraskuun alussa. Hellan ja Huoneen chef Arto Rastas tuo patabistron, haudutettujen ruokien konseptin Manseen.

Mainokset

7 thoughts on “Mansen parhaat mestat

  1. Kuulostaa hyvältä. Voisipa Jyväskylästä kirjoittaa edes tuosta neljäsosan mittaisen listan. Tampereella tulee nykyäään käytyä tosi harvoin juna-asemaa lukuunottamatta.

    • Rautatienkatu onkin Tampereen paras kulinaarikatu, asemalta voi näppärästi käydä C:ssä ja Berthassa. Tosin kannattaa valita pitkä junanvaihto:)?

  2. Ennen lapsia saatettiin ajella arki-iltana Tampereelle syömään. Mutta ei enää 🙂 Eli lähes kaikki ylläolevista on testaamatta. Viimeksi kun käytiin Tampereella syötiin Tuulensuussa. Se oli kyllä positiivinen kokemus. Tuo uusi Bistro Le Pot täytyy kyllä testata vielä tämän vuoden puolella:)

    • Le Pot kuulostaa lupaavalta, kuten myös hintalupaus: yksikään annos ei maksa yli 20 e! Aika kiva Tampereen hintatasolla!

  3. Mahtava kokoelma Tampereen herkuttelupaikkoja! En osaisi tehdä vastaavaa kotikaupungistani Helsingistä, koska käymme niin harvoin ravintoloissa täällä. Vähän sama kuin teillä, lomilla tulee syötyä ravintoloissa ja arkena kotona 😉

    Tampere on ollut minulle aina mummola, joten minulle tulee sieltä mieleen myös mustamakkara, jota et ehkä halunnutkaan tuoda esille. Minun oli pakko mainita se, koska se on minulle ihanaa nostalgiaruokaa, josta pidän edelleen. Mummolajuttu.

    • Musta makkara, ilman muuta! Niille joille ei ole mummolaa Tampereella, tiedoksi että mustaa saa esimerkiksi Tammelan torilta tai kauppahallista.

  4. Tampereen musta on hyvää ja pärjää hyvin kansainvälisessä vertailussa. Kataloniassa olen maistanut yhtä hyvää joskin erilaista, mutta viime kesän Alsacen verimakkara oli kyllä aika outo, sekä maultaan että koostumukseltaan.