Äyriäisbileet

1.1.2014 by Merja 8 kommenttia

Ihme, että kaverit vielä tulevat meille syömään, niin koviin hommiin he joutuvat keittiössä aina ennen kuin saavat syödäkseen.

Uutta vuotta otettiin vastaan äyriäisteemalla. Mitä tehdä kahdella kilolla kalamareja ja kilolla jättiravun pyrstöjä? Rapupastaa, mustekalarenkaita? Erilaisten ajatuskieppien kautta päätimme, että mustekalan lonkerot uppopaistetaan, rapuset marinoidaan ja paistetaan toiseksi alkuruoaksi ja lopuista mustekaloista tehdään chilistä pastakastiketta. Paria salaattia oheen suuta raikastamaan ja mahdollista poltetta helpottamaan.

Kuohuviinilasi käteen ja koko joukko kokkaamaan. Uuteen keittiöön mahtuu hyvinkin kahdeksan kokkia hyörimään. Mustekalan perkauspiste, kalamarin pilkkomispiste ja uppopaistopiste. Salaattipiste ja hengailupiste.

Ruokajärjestys rakentui siten, että alkuvalmistelujen jälkeen vieraat pääsivät istumaan rauhassa pöydän ääressä, eikä itsekään tarvitse pitää mielessä monimutkaisia reseptejä pitkin iltaa. Ensin pastakastike tulille. Se sai  muhia rauhassa melkein tunnin.

Alkupalaksi uppopaistoimme mustekalan lonkerot. Toiseksi alkupalaksi pannulla paistuivat rapuset ja lopuksi nautimme tuoretta tagliatellea tomaattisella mustekalakastikkeella.

Ihanat, sormin möyhittävät kalmarit

Kokonaisten kalmarien perkaaminen oli monelle vieraalle uusi tuttavuus. Yksi irrotti kalmareista pään, toinen poisti nokan ja silmät, jolloin jäljelle jää lonkerot. Kalmarin putkilon sisältä kolmas irrotti sulan ja vetäisi sisälmykset pois. Neljäs kokki pilkkoi putkilo-osan veitsellä vajaan sentin kokoisiksi pätkiksi pastakastiketta varten. Ihanan tuntuista, saako näitä möyhiä, eikös näitä mustekalan paloja pidäkin möyhiä? Yksi kokki ihastui ikihyvikseen mustekalan tuntuun käsissä.

Lonkerot kannattaa ensin huuhtoa, jättää siivilään valumaan ja ennen uppopaistoa kuivata vielä pyyhkeen kanssa, jottei vesi pistä öljyä roiskumaan. Lonkerot maustettiin savupaprikalla, pyöräytettiin kevyesti vehnäjauhoissa ja uppopaistettiin parissa erässä. Talouspaperin päälle hetkeksi ja pikkuisen maldonsuolaa  päälle. Ensimmäinen alkupala tai tapas on valmis ja porukka pöytään!

Kalmarinlonkerot nautittiin kuumana Alsacen pinot grisin kanssa. Kukin sai puristaa sitruunaa päälle, makunsa mukaan. Ohessa oli suuta raikastamassa hunajamelonia, Ilmoa ja basilikaa.

Jättiravun pyrstöt oli pistetty marinadiin jo ennen vieraiden saapumista.  Marinadissa oli valkosipulia, punaista chiliä, oliiviöljyä ja appelsiinin mehua. Appelsiini antoi mukavaa raikkautta ja makeutta.

Syy toiseen oheissalaattiin oli oikeastaan vain se että granaattiomenasta on hauskaa hakata siemeniä irti. Puolitettu granaattiomena käteen, sormet haralleen ja reipasta naputtelua kuorelle. Kauniin punaiset granaatin siemenet koristelivat salaatin. Erilaisia lehtisalaatteja, kevyt vinegrettekastike ja kauniin punaiset granaatin siemenet.

Jättiravun pyrstöt paistettiin pannulla nopeasti. Punainen chili maustoi osan rapusista varsin ärhäköiksi, joten niiden kaveriksi sopi pinot grisiä paremmin gewurstraminer. Rapuja sormin kuoriessa muisteltiin hulppeaa gewurstraminerin tastingiä kesällä Alsacessa.

Ensi kerralla pitääkin huolehtia siitä, että chili maustaa tasaisemmin rapuset. Pitänee pilkkoa chili pienemmäksi ja pyöritellä rapuja ahkerammin marinoinnin aikana.

Kymmenen litran pastakattilassa kiehui jo vesi valmiiksi. Kilo tuoretta tagliatellea kattilaan. Onneksi sentään Vesa pidätteli minua, kun jossain vaiheessa suunnittelin että josko tehtäisiin tagliatellet porukalla pastakoneella. Siinä olisi varmaan ehtinyt vuosi vaihtua ennen kuin kilo pastaa olisi saatu väännettyä valmiiksi.

Pasta nostettiin kattilasta kahteen tarjoiluastiaan ja tomaattinen kastike kauhottiin päälle ja sekoitettiin. Vihreä chili on mukavan mietoa, mutta antoi kivaa potkua. Pinot gris maistui mustekalapastan kaverina mainiosti.

Vuoden vaihtumista seurasimme ulkosalla cavaa kilautellen. Naapurusto oli jälleen käynyt ahkerasti rakettikaupassa ja ilotulitus oli melkoisen komeaa. Koirat pyörivät ja hyörivät ihan iloisina jaloissa eikä mitään oireita paukkuarkuudesta onneksi ole.

Kiitokset kokkauskavereille, vanhoille ystäville ahkeruudesta keittiössä ja hyvistä väittelyistä ruokapöydässä. Kippis ja onnea Uudelle Vuodelle!