Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Yllätysten Smör

5 kommenttia

smetanajaatelo

Siianmätiä, sokerisuolattua lohta, smetanajäätelöä – raikas nopealle.

Smör Aurajoen rannalla on menestyjä ravintola-arvioissa ja listakin näytti kiinnostavalta, siis sinne syömään pikalomalla Turussa! Yllättäen, neljä päivää aiemmin tehdyn varauksen mukainen menu ei ollutkaan sitten voimassa kun astelimme ravintolaan. Tarjolla on yllätysmenu ja hieman toiseen hintaluokkaan kuin olemme varautuneet, 55 e neljä ruokaa ja 45 e viinipaketti henkilöltä.

Päätämme kuitenkin olla yllätettävissä. Sen verran pitää varmistaa, ettei menuun vaan ollut piilotettu mitään jouluista. Eikö olisikin messevää, jos omaan joulupöytään ei pääse kinkku eikä rosolli ja niitä sitten tarjoiltaisiin yllärinä?

Aluksi kaksi amusea. Palsternakkamousse shottilasissa on kuohkeaa ja keveää. Viiniä jäämme kieli pitkällä odottelemaan, mutta viinipaketin valkkari on ilmeisesti sitten kirjaimellisesti matsattu varsinaiselle alkuruoalle.

Toinen keittiön tervehdys on rapeaa sianniskaa teelusikallisella hapankaalia kainalossa, valkosipulimajoneesi maustamana. Tässäpä oivallettu miten hapankaalia pitää käyttää! Kannatan ehdottomasti tällaista ruokalusikallista hapankaalia, verrattuna tyrmistyttävään kolmen desin lisukkeeseen Alsacen maalaisravintoloiden tyyliin. Hapankaalin maku on myös hienostunut, hieman happamaan vivahtava eikä lainkaan saksalaisen tömäkkä.

Mätiparka hukkuu smetanamereen

smetana2

Smör puhtaasti kynttilänvalossa kuvattuna.

Alkuruokana tarjottan smetanajäätelöä, siianmätiä ja sokerisuolattua nieriää. Ikävänä yllätyksenä lautasella on pakastekatkaravun makuista pakastekatkarapua. Smetanajäätelö on ihanaa ja raikasta. Mutta sitten se sulaa, eikä tarjolla ole mitään keinoa kauhoa sitä lautaselta. Tarjoilijan kuikuilu leivän toivossa ei onnistu ja vastustan kiusausta nuolla lautasen puhtaaksi… Siinäpä kamppailen itseni kanssa ollako sivistynyt vai kovaääninen – ehkei sentään niin omatoiminen, että ryöstän leipäkorin tarjoilupöydältä. Lapan hitaasti, mutta tuskallisesti sulanutta smetanajäätelöä ja mätiä haarukalla suuhun. Lopulta ahneus vei voiton sivistyksestä, totean että veitsi on tässä puuhassa tehokkaampi.

Toiseksi alkupalaksi tarjoilaan ankan sydäntä tiiviissä sieni-lihaliemessä, pohjalla sieni-kasvispaistosta. Maku on intensiivistä ja hieno kontrasti raikkaalle smetanajäätelölle. Vesalle sattuu vähän ylikypsä toinen ankansydämen palanen, joten siinä on hieman maksainen maku. Minulla kypsyys on täydellinen, joten sisäelinten suhteen varovainen syöjä on iloisen yllättynyt.

ankansydan

Ankansydäntä.

Ankan kanssa tarjoillaan erinomaista saksalaista spätburgunderia, mikä jatkaa tämän syksyn hyviä saksalaisia pinot noir –kokemuksia. Kivan yllättävä suunta pinot-faneille.

Pääruoaksi poron ulkofileetä, tiukka selleripyre sekä perunakrokettiin piilotettu ylikypsä possunkylki. Parasta lautasella on peruna-possukroketti. Sen verran täytyy kyllä kotiinpäin vetää, ettei se yllä Berthan possunsaparo -kroketin tasolle. Poronfilee on suussa sulavan pehmeän makuista, vaihteeksi jouluisessa kanelilla maustetussa kastikkeessa. Klassinen lisuke porolle, puolukka on päässyt lautaselle pikkuruisten lanttukuutioiden kanssa. Lanttu on jätetty lähes kovaksi. Loistava yhtälö siis.

poro

Poroa, oikealla ylhäällä annoksen tähti, possukroketti.

Viiniyllätyksiä Roccan jäämistöstä

Tarjoilija kertoi, että poroviini Gigondas vuodelta -94 on peräisin syksyllä konkurssiin menneestä Roccasta. Viinejä oli kaupiteltu pakettiautosta, jossa oli Roccan viinijäämistö: rhöneläisiä aarteita gatonegrojen joukossa.

Gigondas on edelleen teräsnyrkki silkkihanskassa. Lähes 20 vuotta vanha viinillä on vielä jalkoja, joten sitä olisi voinut kypsytellä vielä – ellei se sattuisi olemaan viimeinen pullollinen.

Joulun välipäivinä ei enää jälkkäriä jaksana, mutta meille tarjoillaan mukava ylläri. Lasillinen Châteauneuf-du-Pape Domaine du Vieux Lazaretia – josta on vuosiluku kulunut pois. Arviolta samoilta vuosilta kuin Gigondaskin, mutta totuus jäi ratkaisemattomaksi yllätykseksi. Samettista, lakritsaan vivahtavaa, hieman makeaa. Viini jää jälkeen parhaista Châteauneuf-du-Papen kylän caveissa maistelluista, niistä kauniin kuulaista viineistä. Rakenteeltaan ehkä jo yli kukkulan? Ikä ei aina tuo parhaita puolia esiin. Mutta mielenkiintoista maisteltavaa, hauskalla tarinalla höystettynä.

gigondas

Roccanviinipakun löytöjä.

Roccaan ei koskaan ehditty käymään, Saku Koivun ja Aki Wahlmanin ja kumppaneiden ravintolaan. Mitähän siellä mahtoi maksaa uuden paavin viini, sattuiko kukaan kokeilemaan?

Smör on kiintoisa kokemus, mutta ehken ei parhaimmillaan yllätysmenussaan? Kaikki on hyvää, mutta yllätysmenusta jää uupumaan jotain toteutuspuolella. Kokemus annoksien toteuttamisesta kenties?  Vaikka nieriä ja smetanajäätelö ovatkin hyvä ja raikas aloitus, olisiko sen oikea paikka kuitenkin vasta todella täyteläisen ankansydän-sieniliemen jälkeen raikastamassa suuta ennen pääruokaa (ja lusikka lautasella!)? Hinta ei myöskään aivan kohtaa meidän makuamme laadussa – tiedä sitten löytyykö normimenuista parempia osumia, iskut paremman kohdallaan.

Smör.

Mainokset

5 thoughts on “Yllätysten Smör

  1. Me kävimme Roccassa kerran sen alkuaikoina vuosituhannen alussa, Vahtera oli muistaakseni silloin mukana touhussa. Ruoka oli hyvää, hinnoista en oikein muista mitään.

    • Meille kävi tässä monta ylläriä, hyvää ja ei niin hyvää. Pitäisi antaa toinen mahdollisuus vähän enemmän keittiössä harjoitusta saaneella listalla, mutta Turussa on niin monta hyvää ravintolaa eikä siellä niin usein lomailla…

  2. Meillä taas oli oikein miellyttävä Turku-visiitti elokuussa 2012. Smör oli silloin ainakin meidän mielestä kovassa iskussa. Täytyy varmaan tehdä uusintakierros Turkuun lähiaikoina. Koto-sushissa täytyyy ehdottomasti käydä teidän suosittelujen jälkeen.http://pullonhenki.blogspot.fi/2012/08/turku-uskaltaako-sinne.html

    • Turkuunhan juuri uskaltaa mennä ;)! Teillä on ollut kyllä herkut pöydässä! Meillä kävi vähän huonoa tuuria kun varattiin joulupäivänä verkosta pöytä silloisen listan pohjalta pöytä ja sitten se vaihtui ilmeisesti kun Smörin väki palasi ansaituilta joululomilta.

      Turku on silla kiva paikka, että siellähän ihan tutustuu paikallisiin. Tintåssa istuttiin tosi kivassa turkulaisseurueessa. Ei nääs ihan yleisesti Tampereella tapahdu, että vieraiden kanssa alettaisiin juttelemaan ja kaveeraamaan ;D.

      Puhumattakaan niistä Turun viinbaareista!

  3. Kyllä tämän kokemuksen jälkeen uskaltaa taatusti mennä. Niin ne viinibaarit. Miksi meillä ei ole tälläisiä Tampereella?

    Harmi, että Smöristä jäi hieman huono maku. Usein ei sitten anna ravintolalle toista mahdollisuutta, kun jää huono fiilis edellisestä kerrasta. Ainakin hyviä viinejä teillä oli tarjolla:)