Käärimme hihat ja lähdimme syömään äyriäisiä Barcelonaan tositarkoituksella. Barcelonassa ruokamatkailija joutuu valitsemaan hyvistä ravintoloista ja tapasbaareista. Perustaso on niin korkea, ettei lyhyen loman aikana ihan huteja kohdalle sattunut. Koiran hammasleikkaus eläinlääkärissä tosin vei matkabudjetista yllättäen melkoisen siivun, joten valitsimme kohtuuhintaisia paikkoja – tai niinhän me luulimme.
Saimme monelta bloggarilta ja kalakavereilta hyviä suosituksia Barcelonan ravintolamaailmaan. La Boquerian kokkikursilta poimimme muutaman todella hyvän paikallisvinkin. Lähes täydellinen lounas nautittiin chef Núrian suosittelemassa Bar Brutalissa (josta myöhemmin tulossa erillistä raporttia).
Yksittäisistä tapaksista ehkä hauskin oli Bar del Planin kalmarikroketti. Kalmarin lihasta ja musteesta valmistettu, leivitetty ja uppopaistettu kroketti, joka hätkähdytti värillään ja hemmotteli maullaan. Myös paikan mustekalapommit ja uunissa kypsennetty mustekala toimivat, olisi vain pitänyt tilata suuta raikastamaan myös tuoretta salaattia.

Mustekalapommi oli perunamuusista tehty uppopaistettu pyörykkä, joka täytetään pilkotulla kypsällä mustekalalla.
Paikallisten suosima Bar de Planin tunnelma oli kokemus sinällään. Saimme pöydän baaritiskille viime hetken varauksella. Baari oli arki-iltana aivan tupaten täynnä ihmisiä. Meteli ja tunnelma sen mukainen! Innokkaita ruokailijoita tulvi jatkuvasti ovelta, osalla kävi säkä, osa käännytettiin pöytien puutteessa pois.
El Bornin kiertelyn jälkeen pistäydyimme lasillisella Santa Catherinan kauppahallissa, mikä johti lopulta näppärään pikaiseen lounaaseen. La Torna tarjoaa yksinkertaista mutta maukasta perusruokaa: paistettuja kalmareita, katkarapuja, simpukoita järkevään hintaan maukkaan tomaattileivän kera. Maut ovat hyvin yksinkertaisia, tuoreet ja hyvät raaka-aineet ovat pääosassa.
Leijonanosan jäljellä olevasta ruokabudjetista haukkasi Passadis del Pep. Hieno tila, tyylikäs palvelu, mutta ruoka oli lopulta perusruokaa, eikä vastannut siitä pyydettyä hintaa, ainakaan meidän makuun. Maistelumenu kattoi laajasti erilaisia mereneläviä. Paras maku oli merietanat suolapedillä. Kaikki muu olikin valmistettu a la planca, eli yksinkertaisesti paistettuna. Näistä on kuitenkin jo sen verran kokemuksia, että pientä mielikuvitustakin olisi jo kaivannut. Menun lopuksi saattoi vielä valita joko lihaa tai kalaa. Ainakin kala-annos oli vaatimaton.
Pieni pisto Gracian kaupunginosaan on kuitenkin jo ainakin viisi kilometriä mereltä, joten siellä harhauduimme lihaisampaan päivälliseen. Hipihiljainen perheravintola arki-iltana, olimme ainoat asiakkaat. La Ferreria tarjosi alkupalana toki pikku seepioita uppopaistettuna: klassinen ja hyvä chipirones. Yksinkertaisen hyvää. Toisella alkupalana oli sitten maalla eläviä nilviäisiä eli etanoita andalusialaiseen tapaan. Uunissa paahdettuna mausteliemessä, mutta ei voihin tai juustoon hukutettuna. Herkullisia!
Vuohen kyljykset olivat mainioita, mutta pyy vain oli hieman ylikypsää. Perdix ei tässä luullakseni viittaa peltopyyhyn, vaan vuori- tai kalliopyyhyn (lintuharrastajan huom!).
Ei Barcelona toki pelkkiä katalaanimakuja tarjoa. Etnoa löytyy joka lähtöön, mutta myös muuta espanjalaista keittiötä. Baskiruokaa tarjoava Irati on pinxtopaikka, jossa on takaosassa myös pieni ravintolatila. Pistäydyimme paikkaan kalakavereiden suosituksesta lasilliselle, mutta lista vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätimme istua pöytään. Maitopossun sorkkia ja korvia olisi päässyt maistamaan, mutta turskan kielet ja baskilainen kalakeitto veivät mennessään. Maukasta oli myös ohueen vehnätaikinaan kääräistyn kalainen ravioli. Baskimaa voisi tämän kokemuksen perusteella olla erittäin kiinnostava ruokamatkan kohde.
Ravintola oli kirjaimellisesti kivenheiton päässä Ramblalta, joten jo kulman takaa voi löytyä vähemmän turisticolaatua kuin itse Ramblalta.