Parasta Barcelonassa: Bar Brutal

1.3.2014 by Vesa 2 kommenttia

Vasemmalla sauvignon, oikealla chardonnay, luonnollisesti.

Bar Brutal Barcelonassa on oikeastaan viinimyymälän ja ravintolan yhdistelmä. Kun kävelee Jaumen metropysäkiltä Carrer de la Princesaa pitkin, numeron 14 kohdalla lukee Can Cisa, eli viinimyymälän nimi. Ovesta astuu sisään viinikauppaan, ja takaosassa on ravintolatila. Kaikki myytävät viinit ovat niin sanottuja luonnollisia viinejä  eli luomuja, suodattamattomia ja kemikaalittomia. Valikoima on laaja, mutta ravintolan listalla on päivittäin muutamia laseittain maistettavia.

Vasemmalla Cabermet-Merlot, oikealla Chardonnay, edelleen luonnollisesti.

Lennokas tartar.

Kokeilimme chardonneyta, sauvignon blancia ja lihan kera cabernetin ja merlotin sekoitusta. Saimme maistaa kahta valkoviiniä ja sauvignon blanc oli ehkä vähän liikaakin sitä itseään eli sauvignonia, joten päädyimme luonnollisesti tuotettuun chardonnyihin – vaikka se ei yleensä suosikkirypäle olekaan. Muut viinit toimivat kauniisti tapasten kanssa.

Luonnollista ja paikallista viiniä löytyy Bar Brutalista laaja valikoima.

Vaikka ravintolan annokset ovat nytkin yksinkertaisia, ne ovat huolella rakennettuja eikä mikään osa-alue petä. Brutal oli ehdottomasti onnistunein ja kokonaisin ravintolakokemus Barcelonassa. Maut ja viinit olivat kohdallaan koko ruokailun ajan. Tasoero moneen muuhun tapaspaikkaan verrattuna ei ole iso, mutta juuri riittävä jäädäkseen mieleen parhaana paikkana lyhyen Barcelonan loman aikana.

Esimerkiksi tonnikalapihvi tarjotaan juuri oikean kypsyisenä, mukana aavistus maustesuolaa, liuskekivilautasella. Lisukkeena on osittain soseutetuista ja osittain siivuina kypsennetyistä munakoisoista tehty kakku.

Samoin alkupalana tarjoiltu lihatartar oli loistava: mausteita juuri yli sen rajan että tartar ei maistu tylsältä. Jos vertaa esimerkiksi piemontelaiseen vasikkatartariin, jossa yleensä on vain hyvää oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria – ja sekin on hyvää- tässä oli mukana myös kaprista, riittävästi suolaa ja pippuria. Ehkä kuivaleipäsiivut olivat vähän hassuja, mutta toivat kuitenkin toisenlaista suuntuntumaa.

Katkarapu-vuonankaalisalaatti granaattiomenan siemenillä oli herkullinen ja oivaltava. Sopivasti viinietikalla höystetty, ei alcaselaisittain hyökkäävä. Partaveitsimpukat tarjottiin yksinkertaisesti eikä niitä tarvitse mitenkään erityisesti käsitellä: paistettuna öljyssä, kastikkeessa hieman valkoviiniä. Aaah!

Anja, tonnikalani on täydellisesti kypsennetty!

Uusi suosikkisimpukka, partaveitsi.

Graniittiomenan siemenet ja jättikatkat, toimiva yhdistelmä.