Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Ribollita, mahtavan muheva toscanalainen papusoppa

4 kommenttia

ribollita

Keitossa maistuvat muhevat pavut, kaalit, pehmeä leipä ja mahtava oliiviöljy. Ribollita on italialaisen cucina poveran eli köyhän keittiön antia maailmalle. Halvoista aineksista valmistuvan mahtavan maun saavuttaminen vie kolme päivää, mutta se on ehdottomasti odottamisen väärti.

Tässä papusopassa on monta hyvää puolta. Samalla vaivalla saat ison satsin herkullista, riittoisaa ruokaa. Keittoon uppoavat vanhat leivät ja parmesaanijuuston kannat.

Ribollitan ohjeita on monenlaisia, mutta papuja, leipää, kaalia ja oliiviöljyä taitaa kuulua kaikkiin ohjeisiin. Edellisen version tein ruskeista pavuista, mutta se oli mielestäni liian tuhdin makuista. Kannatan vankasti cannelonipapuja tähän.

Alkuperäisissä italialaisissa ohjeissa käytetään cavolo nero –kaalia, mutta en ole onnistunut sitä saamaan Suomesta. Lehtikaali toimii paremman puutteessa. Savoyjin kaalia suositellaan useissa ohjeissa cavolo neron tilalle, mutta minusta siitä tulee liian kaalisoppamaista. Savoijinkaalia voi siis käyttää jos on kaalikeiton ystävä.

Kolmas vinkki löytyi Anna del Conten keittokirjasta. Keittoon kuuluvaa leipää ei kannata laittaa kerralla koko satsiin, vaan paahtaa jokaisen lautaselle oma leipäset. Tämä ohje on iso, koko puolen kilon papupussille, joten leipääkin mahtuu annokseen paljon. Leipä ei kuitenkaan ole uudelleen lämmitettynä niin hyvää kun tällä keinoin. Koska ribollitan valmistus on kolmen päivän rupeama, kannattaa ilman muuta tehdä kerralla iso satsi. Tästä keitosta puolet päätyi pakastimeen odottamaan remonttipäiviä.

ribollita1

Ribollita

    • 500 g cannelonipapuja
    • 5 rkl oliiviöljyä
    • 2 sipulia
    • 1 kuivattu chili
    • 4 kypsää tomaattia (tai ½ purkillista tomaattimurskaa)
    • 2 rkl tomaattipyrettä
    • 6 perunaa
    • 4 porkkanaa
    •  pientä purjoa
    • 6 pientä sellerinvartta
    • 300 g lehtikaalia
    • 4 valkosipulinkynttä
    • parmesaaninkantoja
    • tuoretta timjamia
    • mustapippuria myllystä

Papujen keittämiseen

  • 2 sipulia
  • 2 sellerinvartta
  • 6 valkosipulin kynttä
  • salviaa
  • persiljaa
  • rosmariinia

Tarjoiluun

  • 1 sipuli
  • 2 vanhaa vaaleaa maalaisleivän viipaletta/ruokailija
  • valkosipulin kynsi
  • oliiviöljyä

Liota 500 g valkoisia cannelinipapuja 12 tuntia. Usein liotan papuja pidempäänkin, ja se selvästi lyhentää keittoaikaa. Huuhtele ja valuta pavut.

Keitä papuja 1,5-2 tuntia. Tarkkaile kypsymistä, etteivät pavut muussaannu ennen aikojaan. Keitinveteen ei muuten kannata laittaa suolaa, sillä se hidastaa papujen kypsymistä.

Laita pavut isoon kattilaan ja lisää joukkoon sipulit, selleri ja mausteet. Lisää vettä niin, että sitä on viitisen senttiä papujen yläpuolelle. Kuumenna vesi hitaasti kiehuvaksi ja keitä hiljalleen kuplien kannen alla pavut kypsäksi.

Nosta pavut pois kattilasta reikäkauhalla. Yrtit ja makunsa antaneet kasvikset saa jäädä liemeen, tosin minun reikäkauhaani tarttui mukaan myös sipuleja, ei haitannut yhtään loppupeleissä.

Ota kolmasosa pavuista ja soseuta ne sauvasekoittimella karkeasti. Jätä pavut ja papusose odottamaan.
Pilko sipulit. Laita papujen keittokattilaan reippaalla kädellä oliiviöljyä ja kuumenna se. Lisää sipulit ja chili kattilaan. Hämmennä ja laske lämpöä hetken päästä. Ripottele hieman suolaa sipuleiden päälle, että niistä irtoaa nestettä eivätkä sipulit kärvähdä niin helposti. Kypsennä sipuleita 10 minuuttia. Lisää loppuvaiheessa pilkottu valkosipuli.

ribollita2

Vielä loraus hyvää oliiviöljyä päälle.

Sipulien kypsyessä kuori ja pilko perunat, porkkana, purjo, selleri ja lehtikaali.

Lisää tomaatit (Conten mukaan kuorittuna ja siemenettömänä) ja tomaattipyre tai vaihtoehtoisesti tomaattimurskapurkin puolikas kattilaan. Kypsytä tomaatteja ja pyrettä tai tomaattimurskaamurskaa muutama minuutti välillä hämmentäen. Lisää pilkotut kasvikset ja mausteet ja paista niitä hetki.

Siivilöi papujen keitinliemi. Lisää keitinliemeen vettä, niin että nestettä tulee yhteensä parisen litraa. Kaada liemi mukaan kattilaan ja nosta keiton lämpö hitaasti kiehuvaksi. Keitä hiljalleen poristen tunti tai pari. Lopuksi lisää pavut ja papusose soppaan, rouhi maun mukaan mustapippuria ja suolaa, tarkista maut.

Jätä keitto tekeytymään seuraavaan päivään. Ribollita on niin paljon parempaa makujen asetuttua kohdalleen seuraavana päivänä, että koko kolmen päivän valmistusprosessi kannattaa! Tästä tulee myös keiton nimi, ”uudelleen keitetty”.

Tarjoillessa voit valita kahden koulukunnan välillä, laitatko koko komeuden uuniin lämmittelemään vai re-keitteletkö kattilassa. Keittämällä kuumentaen kokonaisten papujen rakenne voi tosin mennä muusimaiseksi. Kuumenna uunissa keittoa 200 asteessa puoli tuntia tai lämmitä kattilassa kunnes se alkaa poreilla hiljakseen.

Conten ohjeessa uuniin laitetaan ribollitan päälle ohuita punasipulin viipaleita. Sipulia tuli keittoon niin monessa vaiheessa, että me päätimme jättää ne tässä välissä pois. Jos haluat loppusilauksen näin, kypsennä ohuita sipuliviipaleita keiton päällä tunnin ajan.

Kun keitto on kuumaa, paahda jokaiselle ruokailijalle vaaleaa, vanhaa maalaisleipää paahtimessa tai uunissa. Hiero halkaistulla valkosipulilla leipiä ja laita leipä tai kaksi lautasen pohjalle. Kauho ribollitaa päälle. Mausta vielä tilkkasella hyvää oliiviöljyä.

 

Mainokset

4 thoughts on “Ribollita, mahtavan muheva toscanalainen papusoppa

  1. Vinkiksi cavolo neroa on tullut vastaan aika monen kaupan vihannestiskissä viime aikoina ainakin täällä pk-seudulla. Mm. Mustapekka, mutta myös pari muuta käyttämääni K-kauppaa vaikuttaa ottaneen sen valikoimaansa.

    • Täytyykin lähteä Helsinkiin kaaliostoksille ;). Toivottavasti musta kaali rantautuu tänne Tampereellekin.

      Lehtikaali toimii hyvin mun makuun, tosin en ole innokas kaalinsyöjä. Tällä tavalla tehtynä sopat ovat olleet kovin samanmakuista kuin Toscanan ravintoloissa maistellut Ribollitat.

      • Luulisi, että pian sitä saa myös Tampereelta, jos nyt jo täältäkin 😉 Ainakin sille on siis toimittaja myös ketjuissa. Se taitaa olla useimmiten se vaikeus.

  2. Omat ruokareitit ei usein mene noiden isojen K-kauppojen kautta, tämä varmaan selittää katveen havainnoissa! Täytyypä lähteä asiakseen KKKK-markettiin kun ribollittaa alkaa taas tehdä mieli. Nyt on pakkasessa vielä pari satsia jäljellä 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s