Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Michigan: kalkkarohodari ja muuta grilliruokaa

hampurilainen

Miniburgeri ei ole ihan mini, mutta mehevä ja maukas.

Amerikan reissuni ei suuntautunut varsinaisesti niille kaikkein kohutuimmille ruoka-alueille eikä muutenkaan varsinaisesti ollut kulinaarimatka. Koska herkuttelijakin joutuu silloin tällöin syömään, jotakin aina jää haarukkaan. Enimmäkseen grilliruokaa, vaikka listoilla oli laajat valikoimat erilaisia salaatteja ja leipiä eikä puhdas kasvissyöjäkään nälkää nähnyt.

Michiganin osavaltio aivan Kanadan rajan tuntumassa on tunnettu myös suomalaisasutuksestaan. Paikalliset kertoivat juhlista, joissa järvikalaa keitetään isoissa kattiloissa avotulella, kunnes kattila kiehahtaa yli. Tällöin kala on kypsää ja valmista nautittavaksi. Muistuttaa savolaista muikuista tehtyä rantakalaa, kiehahtamista vaille.

Kalaa oli muutenkin hyvin tarjolla isojen järvien kupeessa: ahventa, siikaa ja lohta. Uppopaistetut ahvenet olivat ehkä vähän liian uppopaistettuja ollakseen herkullisia. Detroitissa Cass Cafessa louisianalaiseen tyyliin tehdyn kissakalan rapea leivitys ja pehmeä kala toimivat hyvin punaisen dippikastikkeen kanssa.

Leipää ja kalkkarokäärmettä

kalkkarohodari

Kalkkaromakkaraa, kimciä ja paikallinen brioschi.

Eksoottisempiin raaka-aineisiin pääsin tutustumaan Bar Wurstissa, paikallisessa makkarabaarissa, jonka nimessä on tietysti sanaleikki: wurst – worst. Ei se niin paha ollut.

Kalkkarokäärmeestä tehty espanjalainen chorizo korealaisella kimchi-kaalilla oli ihan mainio hodariversio. Listalla oli myös makkaroita alligaattorista, ravuista, ranskalaiseen ja saksalaiseen tyyliin tehtyjä sekä vegeversioita.

Parhaat hampurilaiset tarjosi Sidetrack . Hampurilaisleipä on ehkä olennaisin ero suomalaisiin perushampurilaisiin. Leipä on pehmeää, kuohkeaa, aavistuksen kosteaa ja paikalla tehtyä. Ei tarvita mitään ylimääräisiä sinappeja tai kurkkupikkelssejä pehmentämään leipää. Yksinkertainen, sopivan punaiseksi jätetty jauhelihapihvi, vähän haudutettua sipulia ja pekonia sekä pieni kerros gorgonzolaa pinnalle. Tämä riittää, ei tarvita kurkkupikkelsiä.

Kalkkunapurilaiseen oli lusikoitu makeaa karpalohilloa. Saisiko Suomesta karpalohillolla tai puolukalla täytettyä purilaista? Kalkkunapurilaisen ajatus palautuu kuulemma kiitospäivään. Ylijääneet kalkkunalihat jauhetaan pihveiksi, paistetaan ja pistetään höysteineen sämpylän väliin.

Grilliruokaa, grilliruokaa…

ahvenfritti

Fritattua kissakalaa lousianalaisella dippikastikkkeella.

Tässäkin blogissa hehkutettu black angus oli myös paikallisten suosima nauta. Parasta grilliruokaa tarjosi Red Rock . Pariin kertaa savustetut, mausteseokseen upotetut ja uunissa kypsennetyt kylkiluiden päät ilman luita (burned ends) olivat maukkaita suupaloja, vihreiden valkosipulipapujen kera.

Olutta, ei viiniä

Vaikka Michiganissa on jonkinlaista yritystä viljellä myös viiniä, parit maistiaiset paikallisviineistä eivät olleet kovin lupaavia. Rakenne puuttui ja esimerkiksi punaviinin makeus korostui – lähestulkoon portviiniä ilman portviinin rakennetta ja vahvuutta.

Myöskään viinikauppoja ei löytynyt juuri mistään. Reissu suuntautui Detroitin lähimaastoon ja kaupungin konkurssi näkyi kaikkialla. Tuliaisiksi tilattua Sideways –elokuvasta tuttua, Kööpenhaminan viinibaarista bongattua viiniä en siis päässyt ostamaan. Toin sitten kotiin samppanjaa lentokentältä.

Seuduilla kannattaakin keskittyä paikallisiin oluisiin, joita on laaja kirjo lagereista vehnäoluisiin ja stoutteihin. Varsinaisia pettymyksiä ei tullut vastaan. Erityisesti pidin paikallisesta IPA –oluesta. Sopivan korkea alkoholipitoisuus antaa mahdollisuuden rakentaa sen ympärille runsaita ja täyteläisiä, maukkaan humalaisia ja bitterisiä makuja. Esimerkiksi Great Lakes Brewing Company  tai paikallinen ypsilantilainen pienpanimo Arbour Brewing Company, paikalliselta nimeltään  oikeastaan kulman kuppila tekivät loistavaa olutta.

Amerikkalaiset osaavat tehdä hyvää grilliruokaa ja vaihtoehtoja löytyy joka lähtöön. Tämän reissun päähuomio oli eri areenoilla, mutta viikon matkan aikana ehti saada kiinnostavan vilahduksen grillikulttuurista.

Kiitoksia järjestävän seuran edustajille ja seurakavereille mukavasta ja antoisasta matkasta!

oluttunnelmia

Mainokset

Kommentointi on suljettu.