Mikä metsäinen maku! Kaitasen tilan villisika on itsessään jo erinomaista lihaa, mutta villisian sisäfile kohoaa uuteen ulottuvuuteen, kun se grillataan männynoksaan keihästettynä. Jauhosavikasta saat maukkaan ja pehmeän pedin kypsälle fileelle.
Pohdimme pitkään mikä villiyrtti mahtaisi sopia villisian maanläheiseen ja riistaiseen makuun. Napsimme douglaskuusen kerkkää ja männynneulasia vuoron perään suuhun ja teimme ankaraa vertailua. Olemme joskus haudutelleet männynhavuilla Isotalon Ilkan inspiroimana herkullista villisikapataa. Mäntyä siis! Tallbergilta poimimme varrastusidean.
- 600 g villisian sisäfilettä
- muutama männyn oksa
- oliiviöljyä
- mustapippuria
- suolaa
- jauhosavikkaa
Leikkaa villisian sisäfile rouhean isoiksi paloiksi. Yhdestä fileestä tulee kätevästi kuusi palaa.
Riivi männynoksista 2 rkl neulasia ja laita ne karkean merisuolan kera mortteliin. Mukaan voi heittää myös kokonaisia mustapippureita. Hakkaa päättäväisesti havut ja pippurit morttelissa rikki, jotta männyn aavistuksen pihkainen maku pääsee neulasista irti. Lisää öljy ja hieraise vielä muutaman kerran. Laita liha kulhoon, sekoita männynneulaset, oliiviöljy ja mausteet lihaan, kiepauta muutama kerta ja jätä maustumaan huoneenlämpöön ½-1 tunniksi.
Laita hiillos tulille. Ota männynoksat ja napsauta ne 5-10 mittaisiksi vartaiksi. Villisian file on niin pehmeää, ettei siihen tarvitse edes veitsellä reikää, tyrkkäät vain männynoksan läpi.
Grillaa kuumahkoilla hiilillä, niin että saat hyvän ruskean pinnan lihalle. Kääntele paistamisen aikana niin, että liha ruskistuu tasaisesti. Grillaa yhteensä noin 15 minuuttia, hiilloksesta riippuen. Tavoitteena on pinnalta rapea, mehevä ja murea liha. Meillä possukin jää punertavan roseeksi.
Tarjoile jauhosavikkapedillä, grillatun varhaiskaalin ja uusien perunoiden kera. Jauhosavikalle ei tarvitse tehdä muuta kuin kerätä, huuhtaista, kuivata ja maustaa.
Metsältä maistuvat villisian kanssa täydellinen viini on Scrianin Valpolicella Classico Superiore.
Myös villisian paisti maistui grillattuna megasynttäreillä.
6.7.2014 09:11
Vau! Tuota pitää joskus kokeilla!
6.7.2014 11:30
Laadukasta lihaa ja mahdottoman hyvää. Onneksi tiloja on tullut Suomeen, Tampereenkin lähimaastossa on ainakin pari.
6.7.2014 09:26
Aah, kun on hienon näköistä. Tuo jauhosavikka on minulle tuntematon, piti ihan googlettaa…
6.7.2014 11:31
Meidän perunamaalla kasvaa ainakin ihan kiitettävästi jauhosavikkaa, voi luottaa että loppukesän saa satoa 🙂