Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

On enotecoja ja hyviä enotecoja

marche-viinit6

Harvoin sitä tastingistä maksaa viittäkymppiä.

Emme olleet varsinaisesti viinimatkalla Marchessa, mutta totta kai halusimme maistaa paikallisia viinejä. Alun pitäen ajatuksena oli löytää jokin enoteca tai viinibaari, jossa voisi helposti maistella ristiin rastiin erilaisia Marchen viinejä, ja vaikka umbrialaisia ja abruzzolaisia myös. Suunnitelma meni kyllä mönkään, koska kattavan maistelupaikan löytäminen oli kiven alla. Enotecojen verkkosivuja ei juuri ollut ja Gambero Rossot eivät olleet ajan tasalla. Alueella kaikkinainen tieto on hämmentävän huonosti esillä, kuten jo aiemmin päivittelimme.

Alue rajautui näin käytännön syistä eteläiseen Marcheen, josta löytyikin omaan suuhun maistuvia viinejä.

marchen-viinit4

Ciu Ciun kaupassa Offidassa sai maistella tilan viinit ja oliiviöljyt.

Eteläisessä Marchessa peruspunaviini on Rosso Piceno – sekoitus Montepulcianosta ja Sangioveseä. Valkoviineistä löytyy myös paikallisia lajikkeita, kuten Passerina, Falerio ja Pecorino. Valkoisista omalle suulle maistuvin on ehdottomasti Pecorino. Falerio on ihan hyvä kalaviini, Passerinassa enemmän aromaattisia ja makeita nuotteja.

Useampi taho suositteli P.S. -viinitaloa. Innostusta lisännee se, että amerikkalainen kirurgi ja marchelainen toimittaja jättivät entiset työnsä ja perustivat viinitilan. Pois oravanpyörästä -teko, josta monet varmaan haaveilevat. Maistelimme, mutta emme innostuneet niin paljon, että olisimme ajelleet tilalle asti. Kansainväliseen makuun rakennetut viinit erottuivat perinteisistä.

On enotecoja ja sitten on hyviä enotecoja

marchen-viinit3

P.S. Auriaa (kolmas vasemalta) ostimme laatikollisen.

Tiedoksi niille, jotka eivät Italiassa reissaa viinien äärellä, käsite enoteca voi pitää sisällään monenlaista, eikä paikan luonteesta useinkaan ole etukäteen tietoa. Enoteca voi olla tavallinen viinikauppa ilman maistamismahdollisuutta. Se voi olla myös ravintola, jossa on hyvä viinivalikoima, ilman viinivarastoa ja mahdollisuutta ostaa laatikkoa viiniä. Parhaassa tapauksessa enotecassa saa maistella ilmaiseksi viinejä ja ostaa mieleisensä määrän. Hyvässä enotecassa on vielä varusteet pakata viinit lentoa varten.

Laajin valikoima Marchen viinejä löytyi Offidasta, missä loppumatkasta sattumalta vastaan  tuli  Enoteca Regionale Delle Marche . Enoteca sanan varsinaisessa mielessä. Maistella olisi saanut koko Marchen alueen viinit Verdicchiota myöten, mutta koska olimme rajanneet jo etsinnät hyvään pecorinoon ja rosso picenoon, pysyttäydyimme niissä. Offida näytti muutenkin olevan viinituotannon keskus. Cíu Cíu ja paikallisen viiniosuuskunnan enoteca, sekä kaupungin ympäristössä lukuisia tilakanttiinoita. Ascoli Picenosta löytyi yksi pieni viinikauppa, joka oli suhteellisen kallis.

Paras kokemus oli pikainen pistäytyminen kalakaupan kassi kädessä Grottammaressa Osteria Infinitossa.  Etsimme lopultakin löydetyille äyriäiselle viiniä, kiireellä, jotta saisimme dinnerin grilliin. Palvelu oli harvinaisen asiantuntevaa ja ystävällistä, vaikka astelimme enotecaan (permesso?) kesken paikan avausjärjestelyjen. Pari viinipullo avattiin maistajaisia varten ilmaiseksi. Kassiin löytyi reissun paras Pecorino Artemesia. Tarjoilija kysyi vielä, että varmaankin haluatte pullot mielummin kylminä, koska olette nyt menossa valmistamaan ruokaa!

artemisia

Maistuisiko äyriäisten kanssa Artemisia? Reissun paras valkoviini! Osteria Infinitossa saimme parasta palvelua.  Meille tarjottiin tilkkaset maistiaisiksi ja parhaan viinin saimme ostaa valmiiksi kylmänä.

Artemisia on kevyen hedelmäinen ja eloisan hapokas, mikä siirsi ajatuksen saksalaisiin rieslingeihin.

Toisella reissulla rannalle paikka ei ollutkaan auki – Sorry, we are closed! – joten lähdimme iltapäiväruuhkassa kohti naapurikaupunkia San Benedetto del Trontea. Tavoitteena oli löytää Vi Metto a Tavola, ilman tietoa, miten tämä enoteca toimii.

Kun kolme varttia käyttää kuuden kilometrin siirtymiseen, on valmis melkein mihin vain. Liikkeessä on hyvä, kattava Italian viinien valikoima, mutta ei tietenkään maistelumahdollisuutta. Koska summassa ei ainakaan useampaa pulloa kannata lähteä ostamaan, valitsimme viisi Rosso Picenoa, maksoimme niistä pullon hinnan, ja istuimme pöytään maistelemaan, 50 euron edestä. Pöytään ilmestyi lasi jokaiselle viinille, vähän suolakeksejä suuta raikastamaan ja tasting oli valmis.

Tyylien erilaisuus korostui: kun pari huonointa hylkäsi, makupaletissa oli herkän aromaattista, kevyempää, mutta vahvan tanniinista ja toisaalta jälkiruokaviinimäisen paksua ja intensiivistä. Kaikki hyviä, mutta tyyliltään erilaisia.

Maistelussa ykköseksi nousi Le Canietten Morellone 2007 miellyttävällä aromaattisuudellaan, jota tukivat pehmeät tanniinit. La Vite Maritatan ’Cuore’ 2011 oli kuulaampi, mutta vastaavasti kevyesti tanniinisempi. Viini valmistetaan kuivahtaneista, rusinoituneista rypäleistä vähän amaronen tyyliin. Runsaampi ja täyteläismpi viini oli palkittu Roggio di Filave 2009 Velenosin tilalta.  Löysimme tuliaisia kotiin pari laatikollista, ja avatut pullot pakattiin mukaan. Joten 50 euron sijoitus ei mennyt hukkaan, vaikkei tuohon tyyliin usein huvita maistajaisia maksaa.

Vino cotto – keitetty viini

Alueen erikoisuus on vino cotto. Sitä valmistetaan myös Apuliassa ja Abbruzzossa, mutta sen kaupallinen tuottaminen on laissa kielletty, omaan käyttöön valmistaminen luvallista. Majapaikassamme Collina del Tartufosssa (kuinka ollakaan, Owners Directin kautta varattu loma-asunto osoittautuukin tryffelifarmiksi) pääsimme maistamaan isäntämme Fabion tekemää erikoisuutta.

marche-viini2

Viini valmistetaan punaisten ja valkoisten rypäleiden sekoituksesta puristamalla mehu ja keittämällä se kassaan (cotto), kunnes alkuperäisestä määrästä on vain puolet jäljellä. Tämän jälkeen viini käytetään ja säilötään tynnyreihin useammaksikin vuodeksi. Viini toimii hyvin esimerkiksi cantuccinien kera, aivan kuten Vin santo.

Maultaan viini on yllättävä: ensivaikutelma muistuttaa kuivaa sherryä. Fabion mukaan viinin pitkä säilyttäminen tynnyrissä siirtää makua pikku hiljaa kohti kuivaa Marsalaa. Hyvin mahdollista. Meidän maistiainen oli vain vuoden vanhaa. Potentiaalia viinissä kyllä on, joskin kaupallisen valmistamisen kielto varmastikin estää viinin kehitysmahdollisuuksia. Kun tämä jälkeen maistoi lasillisen hyvää Rosso picenoa, tuli selväksi Fabion sanapari vino cotto – vino crudo. Punaviini maistui karhealta.

Toinen saman tyyppinen tuote on kahdesti tislattu kirkas viina Mistrá. Pohjana on grappan tapaan rypälemäski, mutta mukaan lisätään ainakin anista ja fenkolia ja ehkä  muitakin yrttejä. Tiukkaa, mutta hyvää.

Ascoli Picenon kaupungin kuuluisa likööri Melettin Anisette on myös aniksella maustettu Sambuca-tyyppinen likööri. Yleensä en innostu likööreistä, mutta Melettin Anisettea ostimme pullon kotiin vietäväksi.

 

Mainokset

Kommentointi on suljettu.