Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Marchen makuja

2 kommenttia

marche-siamo-fritti

Ascolin oliivit: tryffelillä tai jauhelihalla täytettynä. Siamo fritti tarjosi samassa korissa yhtä ja toista muutakin uppopaistettua.

Marchen ruokakulttuuri jakautuu kolmeen: rannikolle, kukkuloille ja vuorille. Kukkularuoat tulevat vastaan yllättävän nopeasti ainakin eteläisessä Marchessa. Rantakaupungissa ei tarvinnut nousta kuin muutama sata metriä rinnettä, ei äyriäisruokia ollut enää tarjolla. Me majailimme viileillä kukkuloilla, mutta teimme piipahduksia niin satamaan kuin vuorillekin.

siamo-fritti-vesa

Olemme uppopaistettuja.

Kun haluat pistäytyä lasillisella viiniä ja napata jotakin pientä suolaista, Ascoli Picenossa hyvä paikka näihin tarkoituksiin on mukava Siamo Fritti. Viinivalikoima on suhteellisen laaja ja ruoka yksinkertainen mutta maukas sekoitus picenolaista ja abruzzolaista uppopaistoa – kuten nimikin jo kertoo. Koriin kertyy Ascolin oliiveja sekä tryffelitäytteellä että perinteisellä lihatäytteellä, uppopaistettuja salvian lehtiä ja muitakin vihreitä lehtiä, perunoita sekä pieniä vasikanleikkeitä juustotäytteellä. Ja hauskana yllätyksenä – kuten Ascolissa on tapana – oliivien kera tulee myös uppopaistettua kermaa. Pinnalta rapea, sisältä pehmeä, muistuttaa maultaan vaniljaviinerin täytettä. Kaikki ei (onneksi) kuitenkaan ole uppopaistettua, sillä lisukkeeksi tuodaan maustettua keitettyä ohraa lasipurkissa.

marche-siamo-fritti-ohra

Uppopaistettujen lisäksi maukasta ohraa.

Siamo Frittin omistaja halusi lopuksi tarjota meille Stefanon kanssa nauttimamme lasilliset ja kootun frittikorillisen, kuultuaan että olemme ruokabloggaajia kaukaa pohjoisesta etsimässä Marchen makuja. Kiitokset hyvistä mauista!

Kalaa suoraan kalastajalta: Nudo e Crudo

Nudo e Crudo (~”Naku ja Raaka”) on satamaravintola sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei mitään turhaa hienostelua, pöytää ei voi varata, annokset tarjoillaan pahvilautasilta ja Falerio-viini muovimukista. Terassilta maisemat kalasatamaan, kalastajalaivoihin ja sataman parkkipaikalle. Tänne et löydä, ellet tiedä etsiä. Asiakkaiden kirjo oli laaja, kalastajista toimistolookkiin. Ja me kaksi turistia.

Ruokailuvaihtoehtoja on periaatteessa kaksi. Joko valmiiksi tehtyjä annoksia suoraan tiskistä, kilohinnalla. Tai varta vasten valmistettu annos vaikkapa katkarapuja tai simpukoita, pastan kera tai ilman. Otimme ensin kylmiä alkupaloja ison valikoiman sekä brodettoa, alueen kuuluisaa kalakeittoa. Nudo e Crudon kalakeitto oli kirkaslieminen, mukana paria kolmea kalaa ja vähän äyriäisiä. Keittoon voidaan käyttää erilaisia kaloja jopa 13:ta eri lajia.

marche-nudo-crudo

Seepiaa, kalmaria, oliiveja, latva-artisokkaa salaattina. MItä muuta sitä voisi haluta enää?

 

marche-nudo-crudo-keitto

Marchen kalakeitto brodetto koostuu erilaisista kaloist, mustekalasta ja äyriäisistä.

Keiton lisäksi lounas rakentui latva-artisokka-mustekalasalaatista, paistetuista seepioista, partaveitsisimpukoista, tomaatilla ja oliivilla höystetystä miekkakalasta. Kun tämän mässäilyn jälkeen jäi vielä nälkä (no ei, mutta halusimme päästä lopultakin tosissaan merenelävien makuun), tilasimme annoksen rosmariinin kera (!) paistettuja jättikatkarapuja. Rapuset tarjoiltiin tyylikkäästi liemessään muovipurkista. Todella maukasta!

marche-nudo-crudo-scampi

Rosmariini oli ylläriveto katkarapujen yrtiksi. Hyvää!

Romantiikkaa…

Romanttiselle illalliselle kannattaa suunnata San Benedetto del Tronton rannalta ylämäkeen Degusteria del Giganteen. Kohtelias palvelu, miellyttävä tila, lähes joka pöydässä pariskunta pitämässä toisiaan kädestä. Samassa pöydässä saattoi olla myös perheen lapset, joten romantiikkaa on perheen kasvunkin jälkeen.

Ruoka leikittelee vastakohdilla ja osittain myös ulkonäöllä. Porkkanankiekoiksi kuviteltu osoittautuukin verkkomeloniksi, vesimelonikuutiot on paahdettu pinnalta rapeiksi, mutta ovat sisältä kylmiä. Pinnalla on suolaa, joka asettuu kontrastiin melonin oman makeuden kanssa. Tosin seepia-alkupala onnistui – valitettavasti – tekemään seepian tunnistamattomaksi.

Possun ylikypsät kylkiluut tarjoiltiin lämpimän aprikoosihillon ja tuoreitten aprikoosikuutioiden kera: kylmä –kuuma, makea –suolainen. Kokonaisuus oli miellyttävä, mutta jotakin jää kaipaamaan – tai sitten reissun kulinaarinen kohokohto ll Tiglio oli nostanut riman huikean korkealle. Il Tiglio ansaitsee oman huomionsa, joten siihen palataan tuonnempana.

Toinen pääruoka oli kaniinia kahdella tapaa. Kaniinin ystävälle ihan kiva annos, mutta ei tarjonnut varsinaisesti uutta näkökulmaan kaniinin makuihin.

marche-gigante-antipasti

El Gigante leikitteli kylmällä ja kuumalla antipastolla.

Tuhdein maalaispäivällinen evör

Omassa ääripäähänsä sijoittuu kokemus oli Il Grottinon päivällinen Roccafluvionessa. Ruoan määrä ylitti kaikki aikaisemmat ruokaöverit lähes parinkymmenen Italian reissun historiassa.

Annoskokojen perusteella paikkaa voi kutsua maalaisravintolaksi. Parhaimmillaan kyllä enemmän yritystä kuin perusmaalaisissa. Jos olet todella todella nälkäinen, paikkaa voi suositella. Ja myös silloin, kun et ole nälkäkuoleman partaalla, mutta muista varoa tilaustasi: ruokaa nimittäin tulee riittävästi.

marche-grottino-orcho-tartufo

Ohraa, sulaa pecorinoa ja kesätryffeliä Grottinossa. Sekä ohra että marchelainen kesätryffeli saivat uusia ulottuvuuksia juustosta.

Pari keittiön tervehdystä alkuun, eikä mitään pieniä suupaloja. Ascolin oliivieja ja paaljon paikallisia leikkeitä, tuore paistettu focaccia kyytipojaksi.

Tuhdit annokset pastaa tomaattisella ragulla ja täytettyjä ravioleja tuoreella paikallisella kesätryffelillä. Leipää oheen, ettei vaan nälkä jää.

Il Grottinon ehdottomasti paras yksittäinen annos oli keitetystä ohrasta tehty kakku, joka valellaan pecorino -juustosta tehdyllä kastikkeella ja viimeistellään vasta raastetulla tuoreella kesätryffelillä. Lähes nyrkin kokoinen tryffelikimpale kannettiin myös pöytään. Tarpeen ja mielihalun mukaan tryffeliä sai veistää minkä tahansa annoksen päälle.

marche-tryffeli

Ensimmäinen kesätryffeli, jonka mausta todella pidämme. Aiemmat kokemukset Ranskassa ja Espanjanssa ovat olleet pliisuja, mutta marchelaisessa oli keveää hienostuneisuutta.

Marchelainen kesätryffeli on maultaan kevyt, maukas ja aromikas. Sitä oli tarjolla usein, siitä olisi voinut rakentaa kokonaisen tryffelimenun monessakin ravintolassa. Tryffeliaiheestakin tulee jatkossa vielä lisää juttua.

Mukava yllätys oli tuo ohra, joka oli muutenkin suuressa roolissa alueen kattauksissa, usein yrteillä ja pieniksi pilkotuilla kasviksilla maustettuna, ehkä öljyä. Maultaan ohra oli mietoa, jopa hieman makeaa ja siitä puuttui usein Suomessa mukaan tuleva pieni kitkeryys. Kerrassaan maukasta. Mistähän täällä ohranviljelyn maasta saisi yhtä hyvää ohraa? Ravintola C:stä kyllä, mutta entä kaupasta keiteltäväksi?

Kun pääruuaksi tuli vielä kalkkunan fileleikkeitä appelsiinikastikkeessa ja vasikkaa balsamicolla terästettynä, antautui Vesa jo kolmannen haarukallisen jälkeen. Jälkiruuaksi tyydymme pelkkään espressoon.

Isoäidin trattoria

Osteria Nonna Ninassa häärii keittiössä isoäiti Nina. Stefano opasti meidät kaupunkikierroksellaan trattoriaan syömään. Seuraavana päivänä ensimmäiset italialaiset naissotilaat vannoivat sotilasvalansa läheisessä sotilastukikohdassa ja heidän perheensä olivat pöytiä varaamatta kaikki joukolla syömässä pikkuruisessa trattoriassa. Tämä kuulemma pisti Nonnan lujille keittiössään.

marche-nonna-nina

Trattoria Nonna Ninan terassilla ilta tummenee. Mukavaa seuraa, hyvää ruokaa ja viiniä. Eikös hyvät lomat olet tehty näistä aineksista?

Saimme hulppean valikoiman paikallisia leikkeleitä ja juustoja alkuun. Paikallinen ilmakuivattu kinkku ja ilmakuivattu possun sisäfile on alueen yleinen antipasti. Myös alueen salami kuuluu lautaselle. Salamin maut vaihtelivat aika paljonkin, mutta koostumukseltaan marchelainen salami oli lähempänä suomalaista metwurstia kuin italialaista salamia: pehmeämpää eikä niin tivakkaa. Il Grottinon oma salami oli miellyttävästi maustettu ja lähes suussa sulavan pehmeä.

Juustot tarjotaan usein jo alkupalana. Pecorino on juustoista yleisin, mutta myös caciocavalloa ja savustettua scamorzaa tarjoiltiin. Ehkä eksottisin juusto on kuitenkin pecorinosta valmistettu fossa eli ojajuusto.

Marche tarjoaa lautaselle tuttua Italiaa, mutta monin tavoin omanlaistaan ruokaa. Yllättävää oli kuitenkin että tuo kolmijako oli niin selkeä. Bolognassa sai 100 kilometrin päässä rannikolta helposti äyriäisruokia ravintoloissa, mutta Ascoli Picenossa, 40 km päässä ne olivat harvinaisempi näky listoilla.

Kuten ensimmäisessä juttussa Marchesta kerroimme, eteläinen osaa maakunnasta ainakin on vielä varsin neitseellistä turismin suhteen ja eikä ravintoloiden verkkosivut olleet samalla tasolla kuin muualla Italiassa olemme tottuneet. Monet näistä ravintoloista olisivat jääneet meiltä löytämättä, ellei Stefano (henkilökohtainen oppaamme) ja majapaikkamme isäntä Fabio niitä olisi suositelleet. Heille suuret kiitokset, grazie mille!

 

Mainokset

2 thoughts on “Marchen makuja

  1. Kyllä nyt tekee mieli Marcheen! Nam!

    • Marche on makujensa puolesta ehdottomasti matkan väärti. Ja turistien tallaamia polkuja on vähemmän kuin suosikkikohteissa.