Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Syksyn uusi musta: punikkitattia ja balsamicoa

4 kommenttia

punikit1

Blogi ei ole laajentamassa muodin puolelle, pelko pois!

Tässä on tämän syksyn uusi musta! Tai ainakin erinomaista käyttöä punikkitatille, joka on ihan kelpo tatti vaikkei olekaan kaunein sieni lautasella. Se muuttuu mustaksi kypsennettäessa, joten tätä vahvuutta on vain käytettävä hyväksi.

Sienestyssesonki on lopulta tänäkin vuonna käynnissä, jippii! Meillä tutkitaan ahkerasti aina luotettavan Anna del Conten Syötävän hyvää sienikirjaa. Del Conte lorauttaa punikkitatin päälle hyvää balsamicoa, mikä nostaa tattipaistoksen uuteen luokkaan. Mustaa mustalla.

  • 500 g punikkitattia
  • reippaasti oliiviöljyä
  • 3 valkosipulin kynttä
  • suolaa
  • persiljaa
  • mustapippuria
  • ripaus chipotlechiliä jauheena
  • hyvää balsamicoa

punikit

Puhdista ja pilko tatit. Paista tatteja runsaassa oliiviöljyssä keskilämmöllä, mausta valkosipulilla, mustapippurilla, suolalla ja sopivalla chilillä. Chipotle jauhettuna suoraan maustepurkista toimii meidän makuun.

Paista sienet kypsäksi. Lorauta vähän balsamicoa päälle, maun mukaan.

Tätä ennen punikkitatit ovat höystäneet chilistä kalmaripastaa, mikä on mustaa sekin. Kalmaria on tosin saavilla sen verran harvoin, että olen useampana keväänä roudannut toiveikkaasti pakastimeen säilötyt sienet kompostiin. Tuplaako kaksi hyvää reseptiä punikkitattien tarpeen kaksinkertaiseksi?

 

Mainokset

4 thoughts on “Syksyn uusi musta: punikkitattia ja balsamicoa

  1. Chilinen kalamaripasta ! Nam, pakko saada punikkitatteja sekä kalamaria.

  2. Tässä on alkanut arvostamaan ihan uudella tavalla punikkitatteja! Olen kulkenut herkkutatteja metsästäessä nokka pystyssä ohi. Pakastimessa oli kyllä joskus enemmänkin punikkitatteja, mutta noita kalmareita ei vaan niin usein saa että menekki olisi vastannut varastoja 🙂

  3. Wau! En ole ajatellutkaan, että punikkien mustumista voisi käyttää luovasti hyödyksi. Viime viikonloppuna kerätyt punikkitatit menivät tylsästi piirakkaan, mutta seuraavalla kerralla katselenkin niitä ihan uusin silmin 🙂

    • Kyllä se punikkitatti alkaa olla poimisen väärti. Pitää vain käyttää sen vahvuuksia 🙂