Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Kantarellipiirakkaa pancettalla ja pecorinolla

Jätä kommentti

kantarellipiirakka

Herkullista juuri paistettuna. Vielä parempaa lämmitettynä. Ihan paras kantarellipiiras mitä olen maistanut.

Salaisuus piilee pancettakuutioissa ja kenties pecorinojuustossa, joka valikoitui paremman puutteessa (oikeasti, parempaa juustoa ei olekaan!) raastettavaksi piirakan päälle.

  • 5 dl kantarelleja
  • 50 g pancettakuutioita (tai pekonia)
  • 2 kesäsipulia
  • 1 valkosipulin kynsi
  • persiljaa
  • timjamia
  • kirveliä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 2 luomumunaa
  • 2 dl kermaa (meillä 15% hyla)
  • ½ dl  raastettua pehmeää pecorinoa
  • valmistaikinaa (ruis–kaura)

Paista kantarelleja pannulla niin, että kosteus haihtuu. Lisää pancetta, sipuli ja valkosipuli ja paista vielä rauhassa, kunnes sipuli on kuullottunut ja pancettan rasva sulanut. Mausta suolalla, mustapippurilla ja persiljalla. Kanttarelleja saa paistella kohtuullisen pitkään, parikymmentä minuuttia. Kun sienet ovat kypsiä, anna paistoksen jäähtyä hetki.

Riko kaksi kananmunaa pieneen kulhoon, sekoita munien rakenne rikki haarukalla ja kaada joukkoon 2 dl kermaa. Mausta muna-kermaseos suolalla, mustapippurilla ja vielä reilu hyppysellinen persiljaa ja hieman varovaisemmat ripaukset kirveliä ja timjamia.

Tee oma piirakkapohja tai oikaise niin kuin minä, käytä pakastettua valmispohjaa. Ruis–kaura -pohja oli mukavan rohean makuista, ehkä reunat kuivahtivat uunissa hieman liikaa.

Sulatin piirakanpohjan mikrossa useamman 15 sekunnin pätkässä, paketin ohjeessa kun varoiteltiin liian huimapäisestä sulattamisesta. Meidän uudessa mikrossa sulutus kesti varmaan yhteensä parikin minuuttia, sen tavoille kun harvaan käyttäen en meinaa millään päästä.

Levitä pohjataikina piirakkavuokaan, painele reunoja vasten koholle.

Lisää paistetut ja jäähtyneet kantarellit piirakkaan ja kaada munakerma päälle. Raasta hyvää juustoa päälle.

Paista piirakkaa 40 minuuttia 200 asteessa. Piirakka ruskistui aivan rajoille, jonkun mielestä kenties hieman yli. Maku kuitenkin oli aivan mahtava.

Tästä lähtien kantarellipiirakassa on aina oltava Pienzan pehmeää pecorinoa. Kunhan sitä vain säännöllisesti saisi. Tämä pecorino löytyi Tampereen kauppahallin Juustosopista. Ensin isosta kokonaisesta pecorinosta tehtiin pari kertaa fenkoli-pecorino-appelsiini -salaattia.  Tuore pecorino oli niin hyvää, että sitä syötiin ihan sellaisenaan, paksuja viipaleita! Viimeinen palanen meni piirakkaan.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s