Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

It´s a secret, even I don´t know! Vismet, Bryssel

Jätä kommentti

leffe

Brysselistä löytyy suklaan ja oluen lisäksi mainioita ravintoloita. Lyhyellä työmatkalla huomio oli pääosin muissa kohteissa, mutta ehdin syömään paljon kehuttuun Vismetiin. Pääruoan latva-artisokkalisuke oli jo itsessään syy ruokamatkailuun ja Brysselin reissun paras makutuliainen kotiin.

Alkupalaksi taisin valita varovaisena korianterin ystävänä väärän annoksen. Meribassitartarista oli tehty kaksoistornit. Niissä oli runsaasti korianteria, aika päällekäyvästi makuuni. Jäin jotenkin kaipaamaan vastapainoksi annokseen hapokkuutta ja chilistä puraisua. Tämä johtuu varmaan siitä, että olen tottunut että korianterin kaverina niitä useimmiten on. Oma valinta, minkäs teet.

fisutorni

Pääruokana Pietarin kalaa, mikä oli uusi tuttavuus lautasellani. Kala oli tuoretta, raikasta ja maukasta. Alla piili ihana salaisuus: latva-artisokkapyre. Aivan taivaallista erikseen ja yhdessä kalan kanssa. Makuelämys, jonka vuoksi teen ruokamatkoja.

Kysyin miten se on tehty, tietysti. Lähdimme leikkimään salaisuuspeliä tarjoilijan kanssa. ”I´s a secret that even I don´t know!” Tiedättehän, voisin kertoa mutta näe nyt vähän vaivaa sen eteen ja kysele lisää. Tätä peliä on mukavaa tietysti pelata. Kehumalla, kyselemällä kovasti ja vähän kertoilemalla omista ruokamatkoista pääsee jo pitkälle. Keskustelussa tavallaan asemoin itseni, en ole ammattilainen reseptivaras, amatööri vain ja tarjoilija pääsee perille kannattaako avautua.

pietarinkala-latvis1

Kuva on valitettavan keltainen ravintolan tunnelmavalaistuksessa. Oikeassa alakulmassa pitäisi olla iso nuoli osoittamassa latva-artisokkapyrettä. Taivaallista!

En ehtinyt vetää takataskusta La Boquerian latva-artisokka –kurssia kun pääsin puheisiin omistajan ja chefin kanssa. Hän kertoi iloisesti, että pyre tehdään hyvin puhdistetusta latva-artisokan pohjasta ja pitkään haudutetusta sipulista. Tämä siis menee niin kokeiluun, jos ilmaisu sallitaan. Punasipulia vai salottisipulia, kumpikohan olisi parempi arvaus? Raportoin kyllä jos onnistun kotikonstein.

Toisaalta ymmärrän hyvin niitä ravintoloita, jotka oikeasti haluavat pitää keittiön parhaat salaisuudet omanaan. Kehitystyö on vienyt rutkasti aikaa, eikä kaikkia keittiömestareita varmaan huvita katsella kun kaiken maailman bloggarit ja ruokaharrastajat räpeltävät annosta sinne päin ja viittaavat vielä chefiin legitimoidakseen tuotoksensa.

Itse tunnistan rajani kotikokkina, hienoimpia taitolajeja ja gourmeeta en lähde yrittämäänkään. Mutta loistavasta ravintolasta aina saa jotain mukaan tuotavaksi kotikeittiöön – jos ei reseptiä, niin idean tai makuyhdistelmän. Kotona se muuntuu rouheammaksi, maalaiskeittiötoteutukseksi. Jos hyvin käy. Juuri sen vuoksi olen valmis maksamaan hyvistä ravintoloista, pelkän hyvän ruoan ja elämyksen lisäksi (silloin tällöin harvakseltaan, kun on varaa).

Yhden hengen päivällinen Vismetissä maksoi 90 euroa. Ravintolalla ei ole verkkosivuja, en ainakaan löytynyt muuta kuin Tripadvisorin ja paikallisten bloggareiden kehuvia arvioita. Suosittelen!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s