Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Phu Quocin saari ja aurinkokuivattu turismi

Jätä kommentti

rapu-tamarindi

Kaksi kokonaista rapua, valmiiksi pilkottuna, ihanassa tamarindikastikkeessa. Rantaloman kohokohtia.

Monet lähteet sanovat, että mene Phu Quocin paratiisisaarelle ennen kuin se pilataan. Nyt on huonoja uutisia: saari ei ole enää turmeltumaton. Turismin lieveilmiöt ovat jo luikertaneet rannoille ja kaduille.

ranta

Long beachin eteläisimmässä osassa resortit ovat harvemassa ja paikallistenkin suosimalla rannalla on väljää.

Ihana paikka saari toki on. Ilmasto on tammikuussa mukava mutta ei tukala, 30-35 astetta, meri tyyni ja rannat kohtuullisen puhtaita. Aivan vieri vieressä ei rannoilla tarvitse aurinkokuivata ihoa, väljää rantaa riitti myös resorttialueella. Syksyn sääilmiöiden myötä ilmeisesti merivirtojen mukana rannoille kasaantuu paljon muoviroskaa ja kyllä teiden varsilla näkyi paljon jätehuollossa kehittämistä, niin kuin mantereenkin puolella Vietnamissa.

Ravintolat ja etenkin merenelävät olivat meillä suurin mielenkiinnon kohde. Löysimme etsimällä hyviä ja sattumalta loistavia annoksia. Isoimmasta kaupungista Duong Dongista etelään on ranta täynnä pikkuravintoloita ja isompiakin resortteihin kuuluvia hienoja ravintoloita. Kokeilimme kumpaakin sorttia.

kampasimpukat

Kauniit kampasimpukat mangokastikkeessa.

The Pepper Tree Restaurant on osa La Verandaa, joka on yksi saaren hienoista resorteista. Söimme terassilla useamman ruokalajin menun. Ihan ok, muttei mitenkään mieleenpainuvaa. Interiööri oli hieman turhankin fiini meidän makuun. Bändi soitti sisätiloissa kansainvälisiä menestyshumppia. Jos joutuisin sitä joka ilta all-inclusive –paketissa päivällisellä kuuntelemaan, tulisin hulluksi.

Menussa sanottiin, että tarjoilu ja vero sisältyvät kokonaishintaan. Laskussa kuitenkin nuo oli lisätty, mutta en jaksanut ryhtyä väittelemään – vaikka kokonaishinta olikin kalleimpia saarella.

Yksittäinen mieleenpainuva alkupala oli paremmassa rantaravintolassa Spice House at Cassia Gottagessa lounaalla. Kampasimpukat tarjoiltiin kauniisti kuorensa päällä ja mangokastike olin taivaallista. Pääruoan olen jo unohtanut, ei aivan rahan väärti, mutta tarjoilu oli ystävällisten ja tarjoilijat aikuisia.

Kaikkein ihanimman lautasellisen söin Phuong Bihn House rantakuppilasta lounaalla pehmytkuorisia rapuja tamarindikastikkeessa. Taivaallisen makuinen annos oli ihanan runsas. Äyriäisten rakastajana olen tottunut siihen, että lautasella on muutama pikkurapu ristissä ja niistä otetaan kaikki irti. Ravuissa riitti syötävää ja kastike tuki ihanasti tuoreen merenelävän makua.

Rory´s beach Barissa on hauska konsepti, hiekan rantatuolit pöytineen saattoi saada käyttöönsä kun tilasi lounaan. Mikäs sen mukavampaa, lounaan hinnalla sai wc- ja suihkupalvelut. Ja palvelu pelasi: raikasta, kylmää juomaa tarvittaessa.

sakura

Sakuran makrilli.

Sakurasta saimme vinkin Pullon henki –blogin Heikiltä ja Katrilta. Tripadvisor osasi jo vähä varoittaa, että kokki oli siirtynyt keittiöstä salin puolelle ja ruoan taso oli muuttunut. 15 km pohjoiseen Duong Dongista, pari kilsaa rannalta sisämaahan sijaitseva vaatimattoman näköinen ravintola vaati ehdottomasti pöytävarauksen, sen verran suosittu se oli. Omistajarouva ohjasi vahvalla kädellä valintojamme ja heittäydyimme suosiolla vietäväksi. Harmi kyllä, meille ei illan eväät osuneet makuhermoon. Käännöskukkanen (white tuna) toi lautaselleni makrillin, kaloista juuri sen jonka kuivasta mausta en piittaa. Tulisen makea kastike kalan päällä oli kyllä ihana.

partaveitsisimpukat

Yömarkkinoinen jättikokoiset partaveitsisimpukat olivat ehkä eläneet liian kauan akvaariossa.

sammakot

Duong Dongin yömarkkinoiden kojuissa oli silmille ruokaa, mutta vatsaa pelotti kylmäketjun puute.

Ajoimme taksilla takaisin kaupunkiin ja pistäydyimme kuuluisilla yömarkkinoilla. Markkinakojuissa oli toinen toistaan laajempi merenelävien valikoima, eläviä kaloja, rapuja, sammakoita, käärmeitä, simpukoita. Markkinoiden ruoan tasosta oli varoiteltu monessa lähteessä, mutta toki kehuttukin runsautta. Pienoinen pettymys Sakurassa sai meidät haaveilemaan iltapalasta. Valikoin vilkkaimman näköisen kojun, virkeimmän näköiset otukset ja puhtaimman näköiset altaat. Silti jättisimpukoista toinen oli valmiiksi kuolleen näköinen ja jätin simpukat syömättä. Isot partaveitsisimpukat olivat ihan ok, mutta kokonaisvaikutelma oli turistico ja laatu laimea.

ravut-ja-kaarme

Jokaisessa yömarkkinoiden ravintolassa pulputti akvaarioiden pinot. Mitenkähän oikean yläkulman käärmettä olisi valmistettu?

Meillä ei ollut päällimmäisenä mielessä bailaus, mutta rannalta muutaman sata metriä ylöspäin löytyy mukava pubihenkinen paikka Coco bar illanistumiseen päivällisen jälkeen.

rantabaarti

Turismin voimakas kasvu muutamassa vuodessa tuntuu tuoneen hälläväliä ilmapiirin ja myös markkinoinnin ylisanat moneen paikkaan. Tripadvisorista saattoi arvata että aika moni kehuva kommentti oli in-house tuotantoa. Lautaselle tuotiin monesti sinnepäin tehtyä ruokaa. Tarjoilu oli kirjaimellisesti lapsen kengissä, arvailimme usein minkähän ikäisiä ravintolan henkilökunta oli. 16,15,14? Kovasti kehutun, mutta myös paljon kritiikkiä saaneen kaupungin keskussa sijaitsevan ison Song Xahn –kalaravintolan tarjoilijat olivat kiinnostuneempia hippaleikeistä kuin asiakkaista, joten siitä päätellen lapsityövoima jylläsi. Hyvää oli silti!

Ikuinen hippaleikki paratiisisaaren ja turismin välillä oli täällä voitolla 0-2. Vanhana (tai onhan se myönnettävä, entisenä) reppuselkäreissaajana olen usein pohtinut tuota ristiriitaa: halua löytää autenttinen turmeltumaton, viaton paikka, ennen turismin suurta aaltoa. Ja olla itse samalla se toinen tai kolmas aalto.

Olen tehnyt rauhan itseni kanssa asiassa. Etsin paikkaa jossa on hyvät palvelut, mutta ei liikaa turismin lieveilmiöitä, laatua krääsän sijaan. Phu Quocilla näkyi, että rahaa tuli vaikka palvelu olisi kehnompaakin.

Kun turistit lopulta kyllästyvät tuohon ja kääntävät saarelle selkänsä, hoksaavat resortit ja ravintolat että laatuun kannattaa panostaa – toivottavasti. Tai kun kilpailija alkaa menestyä paremmin hyvän palvelun ja laadun reseptillä.

kalastajat

Ison korin näköiset perinteiset kalastusveneet pyörivät rannan tuntumassa kalassa. Öisin isot ja pienet veneet houkuttelivat mustekaloja fosforivaloilla.

kalastaja

Rantabaarisn lounaalla saimme seurata yhden miehen verkkokalastusta ilman venettä. Saaliin oli kymmenkunta pikkukalaa kerrallaan.

Italiassa näkyy usein eri turismikypsyyden vaiheessa olevia rantakaupunkeja. Jossain riittää että turismimassa virtaa läpi ja jättää rahat, jossain taas ollaan kypsemmässä vaiheessa: erikoistutaan johonkin segmenttiin tai luotetaan siihen että kerta toisensa jälkeen palavavat asiakkaat ovat tärkeämpiä kuin läpivirtaus.

Isoin pettymys saarella oli netin kautta valitsemamme resortti eli majapaikka. Päällisin puolin löytyi ne palvelut mitä luvattiin, uima-allas oli, kohtuullisen lähellä rantaakin, keittiö löytyi. Palveluasenne oli etenkehtaisin mitä vuosikymmeniin reissuilla on tullut vastaan. Keittiö oli sellainen, ettei edes meiltä löytynyt kykyä ylittää kynnystä ja kokata niin kämäisessä keittiössä. Ilmastointi käytiin korjaamassa, pyynnöstä, samoin haljennut WC-pöntön istuinrinkula. Kansi näytti siltä että se oli haljennut jo sukupolvi sitten. Palvelu oli tylyä ja epäasiallista, huone likainen, vuodevaatteet likaisia, laskun kanssa epäselvyyttä… Ikävintä kuitenkin oli että naapuriresorttia vasta rakennettiin ja paukutus ja smirkkelöinti alkoi anivarhain vietnamilaiseen tyyliin. Tuo toki voi sattua missä vain, mutta kokonaisuutena emme suosittele kenellekään Song Xahn –resorttia.

Lonely planet sanookin, että luultavasti petyt Phu Quocilla siihen minkä tasoista majoitusta odotat rahallasi saavan.

Olimme toki saarella hieman flunssaisia, joten se varmasti vaikutti fiiliksiin. Olimme suunnitelleet menevämme pippurifarmille ja metsästämään mustekaloja iltaisin järjestettävälle venereissulle. Nämä jätimme puolikuntoisina suosiolla väliin. Emme kiertäneet saarta laajemmin, mitä nyt Sakurakeikalla kävimme pohjoisen hoodeilla rantaresortin baarissa katsomassa auringonlaskua kohti Kambodzaa. Kaupunkiakaan emme jaksaneet tutkia. Onneksi jaksoimme kuitenkin nauttia rannasta ja altaasta ja käydä syömässä ihania mereneläviä.

Toinen toistaan upeampia auringonlaskuja. Varpaat hiekassa, kylmää Saigon greeniä lasissa.

Toinen toistaan upeampia auringonlaskuja. Varpaat hiekassa, kylmää Saigon greeniä lasissa.

Lisää Vienamin reissulta:

Vietnamnam!

Kokkikurssilla Saigonissa ja vietnamilaisten kevätrullien ohje nikseineen

Vietnamilaiset possun kylkiluut

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s