Vappuna maistelimme Alkon kohtuuhintaisia rieslingejä. Taistingin viineistä kolme tuli Ranskan Alsacesta sekä yksi saksalainen Rheingausta. Hintaluokka on 11-13 euroa, mistä on nykyhinnoilla jo aika haastavaa löytää hyvää viiniä. Selvä suosikki kuitenkin löytyi.
Sokkotastingiin valikoitui viinejä, jotka Juha Berglundin ja Antti Rinta-Huumon Viinistä viiniin -palvelussa on rankattu hyvin hintaluokassaan. Ensi alkuun on tunnustettava väriä, sillä viiniharrastukseni alkoi aikoinaan Viinistä viiniin -kirjoja opiskelemalla ja Viini-lehteä tilaamalla.
Viinimaailman opiskelun alkutaipaleella maistoin viiniä, luin kirjasta kuvausta ja koetin löytää kuvattuja vivahteita. Lukuisat ruokaviinit olen aikoinaan noiden suosittelujen pohjalta valinnut.
Sittemmin tiemme ovat erkaantuneet jo senkin vuoksi että netin maailmassa on niin helppo löytää lähteitä mitä erilaisempien ruokien viinisuosituksiin. Matkat viinialueille ja tastingit viinejä harrastavien ystävien kanssa ovat koulineet makua jonkin verran. Edelleen haen enemmän täydellisesti ruoan kanssa yhteen soivaa viiniä, kuin itsessään hifistelisin viinin kanssa.
Alsace on suosikkialue valkoviinien osalta, mikä näkyy vahvasti blogin viinisuosituksissakin. Asetelma onkin lähtökohdiltaan epäreilu maistajaisten ainoalle saksalaiselle rieslingille. Viineistä yksi on reserveluokkaa, loput perusrieslinkejä.
Maistoimme viinejä sokkona, siten että viinien nimet olivat tiedossa, mutta putelit piilossa. Maistaja ei siis tiennyt mitä viiniä lasissa on. Vapun kunniaksi serpentiinien värit toimivat koodina. Viinejä testattiin parsapeston, raa´an parsasalaatin ja hummerin kaverina.
Ja voittaja on…
Jean Biecher Réserve Riesling 2013 oli selvä suosikki. Viinissä on sopivasti omaa runkoa ja hedelmäisyyttä. Siitä löytyi hienoa vastinetta jopa raa´alle parsalle ja sen sitruskastikkeelle. Maistajaisten ainoana reserveviiniä se erottui edukseen, mutta toisaalta se on myös joukon halvin viini (11,30 e).
Domaine Zinck Riesling Prestige 2014 maistuu hieman riitaisalta parsasalaatin sitruksisen kastikkeen kanssa, mutta se toimii mainiosti parsapeston kanssa. Viinissä on hyvä tasapaino ja mukavat hapot.
Riesling Lieu-Dit Muehlforst 2014 on täydessä riitasoinnussa sekä ihan itsekseen minun suuni kanssa että molempien parsaruokien kanssa.
Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken 2014 ei tässä vastaavahintaisten joukossa pärjännyt, vaikka se raikas viini onkin.
Koska en rohkene nimittää itseäni varsinaiseksi viinibloggaajaksi, en lähde luonnehtimaan viinejä sen kummemmin omin sanoin. Sekä Alkon että Viinistä viiniin luonnehdinnat ovat ihan ok. Eniten kiinnosti löytää oma suosikki sekä viininä että ruokien kanssa ja samalla pistää viinit paremmusjärjestykseen. Parhaasta lähtien järjestys tällä kertaa menee näin:
- Jean Biecher Réserve Riesling 2013 (11,30 e)
- Domaine Zinck Riesling Prestige 2014 (12,99 e)
- Schloss Schönborn Rheingau Riesling Trocken 2014 (11,99 e)
- Riesling Lieu-Dit Muehlforst 2014 (13,50 e)
Oma maku on selvästi muuttunut vuosien myötä. Zinckin Viinistä viiniin -palvelu arvioi tähdillä 4/1 eli harmooninen ja laadultaan erinomainen, hinnaltaan edullinen ostokseksi. Tässä kohtaa vuosikerta oli tosin jo vaihtunut.
Biecher saa 3/0 eli laadukas ja hyvin tehty viini, laatu vastaa hintaa. Biecher on tästä joukosta halvin 11,30 euroa ja minulle sokkona maistettuna viini oli paras sekä itsekseen että kahden parsaruoan ja hummerin kanssa. Itse antaisin Berglund ja Rinta-Huumon asteikolla Biecherille 3/2 ellen enemmänkin. Kevään löytö A-marketista!
Asettelin valkoviinit pakastimessa säilytettävän vuolukiven päälle, kun coolereita ei ihan neljää löydy. Olen hieman nirso viinin lämpötilan suhteen, mutta valkoviini menettää maustaan paljon jos se tarjotaan liian lämpimänä. Kotikonstit on monet, foliota peitoksi, serpentiiniä koodiksi ja ylösalaisin käännetty kaljacooleri viilennykseksi.
Toki kun pulloon laitetaan lisää hintaa löytyy moniulotteisempia ja herkullisempia rieslingejä, esimerkiksi 19 euron hintaluokassa. Oma kulmapaalu on yhden palstan grand cru -viini Ermelin Riesling Grand Cru Rosacker, joka on minun maistamistani viineistä paras lajissaan.
Nyt kiinnostaakin oletko maistanut näitä viinejä? Mitä pidit?
Blogin aiemmat ruokasuositukset rieslingeille löytyvät täältä: https://ripaustryffelia.wordpress.com/tag/riesling/
Alsacen viinimatkan kokemuksista ja sen inspiroimista ruokaohjeista voi lukea täältä: https://ripaustryffelia.wordpress.com/tag/alsace/
Ripaus tryffeliä 
6.5.2015 18:53
Viinistä Viiniin -kirjan ja Viini-lehden avulla meidänkin viiniharrastuksemme on alkanut. Edellistä käytetään edelleen jonkin verran, jälkimmäisen tilauksen lopetimme kun sikarijutut ja ökytavaramainokset alkoivat ärsyttää liikaa.
6.5.2015 19:06
Nuo ovat varmaan kouluttaaneet melkoisen joukon suomalaisia viiniharrastuksen parin! Lehdessä kyllä vähän loppui kiinnostavat jutut. Tosin lehden uusien viinien esittelyn ”Kettu maistoi marjoja” ja ”aikamiesten nuotiohetki” -tyyppiset tiivistelmät olivat hykerryttäviä. Mulla on edelleen hyllyssä osa lehdistä, oiskohan aika jo siivota ;)?
6.5.2015 19:08
Viiniarviot olivat lehden parasta antia! Me kuskasimme ison pinon lehtiä paperinkeräykseen muuton yhteydessä vaikka niille olisikin nyt paremmin tilaa.
6.5.2015 19:10
Tilaa siis tuli uusille sveitsiläisille keittokirjoille 😉
6.5.2015 19:11
Jep. Yksi on vasta hankittu :).
6.5.2015 19:15
Eihän mekään varsinaisesti ruokabloggaajia olla ja silti ruuasta sujuvasti kirjoitamme. Samalla periaatteella olisit hyvin voinut kirjoittaa viineistä arvion😄.
Täytyykin laittaa toi Biecher ostoslistalle. Vaikutti hyvältä kohtuuhintaiselta Alsacen viiniltä. Plussaa vielä yhdestä meidänkin lempiviinialueesta.
6.5.2015 22:43
Ei tohdi lähteä kuvailemaan! 😉 Luen ihan sujuvasti viinijargonia ja muodostan käsityksen kuvausten perusteella sekä tiedän mistä tykkään ja mikä mun mielestä sopii ruokaan. Tää suutari pysyy lestissään, mitä nyt vähän astuu välillä ohi 🙂
7.5.2015 07:06
Jargon on kyllä loistava määritelmä viinikielelle.Ymmärrän siis hyvin miksi et lähde viiniä kuvailemaan. Harmi sinänsä, koska teilläkin oli varmasti paljon sanottavaa viineistä ja viinimaailmasta. Me usein tuskaillaan sen kanssa, että suomen kielessä ei ole tarpeeksi sanoja kauniiseen viinin olemuksen kuvailuun😄.
Mahtavaa, että oma maku on löytynyt myös viinien suhteen. Se on tärkeintä ei se, että osaa kertoa löytyykö viinistä jotain haluttua aromia. Juuri viinimaailman snobia puolta me haluamme välttää, välillä paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla.
7.5.2015 11:19
Minusta on oikein hieno viinikirjoittamisesta tämä nykyinen trendi, jossa mennään jotenkin arkisemmin ja rouheammin. Tiedän paljon potentiaalisia viininharrastajia, jotka vieroksuvat juuri tuota snobbailua. Mutta ehkä suomalaisessa mielipideilmastossa tuo viinin korottaminen fiininpään luokkaan oli pakollinen kiekura, että viiniharrastus erottui ryyppäämisestä. Tiivistin sitten näkemykseni suomalaisesta alkoholipolitiikasta ja -historiasta yhteen lauseeseen :D.
7.5.2015 17:08
Nyt sattui sellainen nelikko rieskoja että olen vain yhtä maistanut. Lieu-Dit se oli eikä siitä kummenpaa muistikuvaa jäänyt, eikä se johtunut määrästä 🙂
8.5.2015 22:59
😀 Lieu-Dit aiheutti varmaan sen ihan itse, ei jättänyt kummoista makumuistoa. Tuossa hintaluokassa valitettavasti nykyään varsin yleistä. Ja ajatella, muutama vuosi sitten samassa hintahaarukasssa olleet viinit maksavat nykyisin 19 euroa…