Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Pyttipannu, tamperelainen klassikko

Jätä kommentti

pyttipannu

Ylioppilasjuhlien parsa-lohi-perunasalaatista jäi yli perunoita ja leipomuksista kananmunia. Munia meni kakkuihin rasiatolkulla, mutta muutama jäi yli. Nakkipaketissa oli vielä jokunen nakki. Juhlien menua varten oli monen päivän valmisteluohjelma ja rääppiäisiäkin vietetään vielä hetki.

Kummoisempi kokkaaminen ei siis kutsunut, joten pyttipannu oli ilmeinen ratkaisu. Helppo ja taatusti täyttävä.

Pyttipannu kahdelle

  • 12 edellisenä päivänä keitettyä tai uunissa paahdettua perunaa
  • 2 munaa
  • 5-6 luomunakkia tai pätkä lenkkimakkaraa (teesipulimakkaraa jos oikein autenttinen haluat olla)
  • (sipulia)
  • mustapippuria
  • sormisuolaa
  • oliiviöljyä

Klassiseen ohjeeseen kuuluu myös sipuli, mutta sitähän en muistanut paistella. Jos haluat tehdä alkuperäisen pyttipannun, aloita sipulien paistamisesta.

Pilko perunat ja nakit. Voit pilkkoa ne täsmällisesti sentin kokoisiksi kuutioiksi tai sitten pilkkoa sellaiseksi kuin parhaalta tuntuu. Kuumenna oliiviöljy pannulla. Nakkaa perunat ja nakit paistumaan, anna ruskistua kunnolla. Mausta rouhauksella mustapippuria ja sormisuolalla, jos perunat eivät ole valmiiksi suolaisia. Peruna ei kyllä maistu miltään ilman suolaa, joten tässä kohtaa ei kannata ajatella verenpainettaan.

Paista toisella pannulla kananmunat, mausta sormisuolalla ja mustapippurilla.

Pilko raikastukseksi kurkkua ja porkkanaa. Tampereen kuuluisimmaksi klassikkolautaseksi tituleeratussa annoksessa on usein etikkapunajuuria ja säilykekurkkua, mutta koska en ole ollenkaan itäisen ruokakulttuurin ystävä, ei jääkaapista löydy moisia.

Pyttipannua en useinkaan tee. Opiskeluaikoina tamperelaisen Tillikan pyttipannu oli käsite. Siis se alkuperäisen Tillikan alkuperäinen pyttipannu. Pitkän illan (tai sattuihan sitä nuorena joskus, päivän parin) juhlinnan ultimaattinen herkku.

Mitenkäs se menikään? Jos jaksoi Tillikassa syödä kokonaan kolmannenkin lautasellisen, sai koko satsin puoleen hintaan vai ilmaiseksi? En jaksa muistaa, niin vanha juttu. Sen kuitenkin muistan että en koskaan pystynyt tuohon suoritukseen. Mutta joskus nälkiintyneet opiskelukaverit ylittivät itsensä.

Opiskeluaikoina iski myös kotona himo pyttipannuun. Kaapissa ei sattunut olemaan keitettyjä perunoita, joten keitimme ja paistoimme ne. Ei muuten maistu oikealle. Yli yön vanhoja perunoita niiden olla pitää, jotta oikea maku syntyy.

Sivuhuomautuksena, onneksi tamperelainen ravintolamaailma on uudistunut ja kaupunkiin tullaan syömään jotain ihan muuta kuin Tillikan pyttipannua, niin hyvää mättöä kuin se onkin. Tämäkin kotikaupunki Tampereen parhaiden ravintoloiden listaus olisi jo uudistettava, sillä uusia tähtiä on noussut. Joitain henkilökohtaisesti tärkeitä on myös poistunut, kuten ruokarakkauteni alkupiste eli Ristorante Perla. Perlan omistajat Kaija ja Carlo ovat siirtyneet ansaitulle eläkkeelle, italialaisen ruoan ystävien suruksi. Tampereella olisi alkuperäisen Perlan kokoinen aukko täytettäväksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s