Mungpapuja myllyssä pyörimässä. Kojun isäntä hoitaa myllyä, emäntä paistaa pannukakut. Huomaa sähköviritykset taustalla.
Kävin Soulissa useammassa kauppahallissa ja markkinoilla. Isoin niistä on Gwangjam Market, joka koostuu monen korttelin kokonaisuudesta. Ruokahallin puolelta löytyy paljon pieniä kojuja, joihon voi istahtaa syömään. Halli on helppo paikka maistella läpi paikalliset katuruokien klassikot, kuten mungpapukakkuja ja sushirullia. Valikoimaa riittää kaloista kasviksiin, kakuista keittoihin. Kauppiaat huutelivat ahkerasti istahtamaan juuri heidän kojuunsa.
Aikansa kierreltyäni sain hahmotettua mitä on tarjolla ja missä paikalliset viihtyvät. Pyysin vähän sushirullia, mausteisia riisipötkylöitä ja verimakkaraa. ”Just a little” hoki myyjä ja lapioi innolla varsin isot keot, vaikka koetin toppuutella. ”Ihan pikkasen vaan” tuntui olevan hyväksi koettu myyntilause, sillä sitä kuului jokaisesta kojusta ohikulkiessa. Tuputtaminenkin oli kohteliasta ja ystävällistä. Päällimmäinen muisto Etelä-Koreasta onkin paikallisten ääretön ystävällisyys ja auttavaisuus.
Lisäksi halusin maistaa lasinuudeleita ja tilasin kulhollisen. Kaikki oli herkullista ja varsin ruokaisaa.
Kauppa ei varmaankaan käynyt normaalisti sillä Mers-epidemia sai aikaan epätodellisen olon. Miljoonakaupungissa ei ollut ruuhkia, 10-kaistaiset moottoritiet olivat jopa hiljaisia ja käsidesiä tarjottiin joka paikassa. Jopa kauppahallin ovella.
Gwangjamin kujilta löytyy myös valtaisan kokoinen vaatekauppojen osasto ja elektroniikkaa katutolkulla. Markkinoilla riitti kierreltävää vaikka jätin elektroniikan väliin. Ihmeteltävää, katseltavaa ja kuvattavaa moneksi tunniksi. Siinä ehti onneksi tulla taas nälkä ja sain itseltäni luvan istahtaa mungkakkujen äärelle.
Monissa myllyissä näkyi olevan idätettyjä mungpapuja.
Mungpapujen massa valmiina paistettavaksi.
Kuuluistat bindaetteokit pinossa. Pannukakut paistettiin reippaassa rasvassa. Hyvää ja erittäin ruokaisaa työläisen ruokaa. Naapuri pöydässäni istui itsekseen työvaatteet päällä, ryysti itsekseen litran riisiviiniä ja pisteli pinon kakkuja suuhunsa. Turistioppaan teksti kertookin, että tämä on tavalinen näky hallissa.
Tätä kaveria en maistanut, ehkä siitä johtuen että kärsä muistuttaa kotoa odottavien possujen ja lampaiden risteytysten kirsuja.
Toinen paikallinen kuuluisuus, sundae eli verimakkara.
Klassikot lounaslautasellani. Sushirullat eli mayak gimbaptit ovat monien mielestä vielä parempia kuin japanilaiset serkkunsa. Punaisessa, tulisessa gochujangkastikkeessa riisikakkuja eli tteokbokkia. Tteokbokki on niin arvostettu Soulissa, että jopa näkötornissa Soul Towerissa on omistettu yksi näköalaikkuna sille. Verimakkara oli tuhtia, tarvitsinkin vähän Hiteä suun kostukkeeksi.
Lasinuudeleita kasviksilla, dangmyeon guksu. Kulhossa oli kohtuullisesti potkua.
Näitäkin värikkäitä pannukakkuja olisi tehnyt mieli maistaa.
Tytöillä oli taatusti tuoretta mustekalaa lounaaksi. Jos suomalaisilla on usein kännykkä kädessä, oli Soulissa vaikea nähdä ihmistä ilman kännykkää tai jotain kannettavaa laitetta.
Chilitahnaa eli kochujangia tai gochujangia, kirjoitusasusta riippuen, oli vähän jokaisessa ruoassa.
Nämä ovat kenties pehmytkuoria rapuja tulisessa chilitahnassa. Kuvasta ei voi päätellä, mutta sellainen muistikuva minulle jäi…
Mers-epidemian puhkeaminen Soulissa hallitsi uutisointia matkan aikana. Se näkyi katukuvassa siten että 10-kaistaiset kadut kumisivat tyhjyyttään ja kauppahalleissa ei ollut tungosta. Käsidesiä oli tarjolla jokaisessa kauppakeskuksessa ja kauppahallienkin ovilla.
Tarinaa Soulista tulossa vielä lisää, jahka ehdin tältä lomailulta kuvien käsittelyhommiin.
Gwangjang Market, Jongno 5-ga -asema (7 tai 8 uloskäynti), metrolinja Soul Subway Line 1. Huomaa, että kirjoitusasuissa voi olla eroja. G vaihtuu usein K:ski, myös muotoa Kwangjang Market näkyy kartoissa ja opaskirjoissa.
Ripaus tryffeliä 