On oikeastaan ihmeellistä, miten olemme unohtannet vanhan metsästäjä-keräilijäkulttuurin tässä kaupunkitodellisuudessa. Voimme kyllä keräillä ostoksia kaupoissa ja valmistaa niistä jotakin syömäkelpoista. Mutta kun kauppamatkalla kiertääkin puiston kautta, huomaa ettei tarvitsekaan ostaa sitä salaattia tai sieniä, koska ne löytyvät jo ennen ostosparatiisia. No, kananmunia piti ostaa. Tällä kerralla löytyi koivuhaperoita, poimulehtiä ja ketunleipiä. Ja vähän isomaksaruohoa. Yrteistä tulee hyvä salaatti pienen öljyn ja sitruunan kera, oheen sipulin kanssa paistettuja koivuhaperioita ja rapeaksi paistettu kananmuna.
- 2-3 koivuhaperoa
- 1 sipuli
- nokare voita
- 1 kanamuna
- suolaa
- mustapippuria
- poimulehteä
- ketunleipää
- isomaksaruohoa
- sitruunaa
- suolaa
- oliiviöljyä
Koivuhapero on muita haperoita kiinteämpi ja jossakin määrin jopa kitkerän makuinen. Kunnollinen kymmenen minuutin paisto kuitenkin taittaa kitkeryyttä. Tuore kesäsipuli ei vaadi ennakkokypsentämistä, joten heitin sekä sienet että sipulit samalla kertaa pannulle sulaneeseen voihin. Paista viitisen minuuttia ja riko kananmuna oheen – lisää tarvittaessa vähän rasvaa.
Kun sienet ovat kypsiä, mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Tarjoile villiyrttisalattin kera.
Ripaus tryffeliä 
24.7.2015 21:13
Me emme ole koskaan löytäneet syömättömiä koivuhaperoita. Keltahaperoita näkyi tänään metsässä pari mutta jätimme ne sinne. Ne ovat kyllä hyviä, pitää vaan ehtiä paikalle ennen toukkia.
24.7.2015 23:41
Muutama toukka ei seintä pilaa, ellei ole tosi tiukka vegaani.
24.7.2015 23:42
Italailainen asenne olla pitää :)!
25.7.2015 09:29
Jep, samaa mieltä olen. Metsästäjä-keräilykulttuuri kunniaan.
Pidän itse haperoista, mutta huomaan että monet muut sorsivat niitä ja jättävät metsään. Mistä mahtaa johtua.
25.7.2015 16:36
Koska kanttarelli ja herkuutatti on nostetuu kärkeenä. Kuitenkin voisi ajatella sitä makujen ja rakenteiden monipuolisuutta, mitä kotioven ta kotipihan ääreltä löytyy.