Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Kitamura, vielä hetken helmi Fiskarsissa

Jätä kommentti

kitamura-mustekala1

Etteikö Suomessa ole paikkoja johon kannattaisi ajaa syömään. Kitamura Fiskarsissa on ehdottomasti kiertomatkan arvoinen, jos Michelin-termejä käytetään. Vanhassa Lukaalin puutalossa pientä salia pyörittävä Kitamura on selkeydessään viehättävä ja tarjoaa puhtaita japanilaisia makuja.

Ravintolaa pyörittää suomalais-japanilainen pariskunta. Sebastian Slotte huolehtii salista ja keittiömestarina toimii japanilaissyntyinen Sari Slotte. Michelintähtipaikoissa Japanissa työskennellyt Sari Slotte sanoo, että ravintolassa tehdään japanilaista kotiruokaa ja kiinnostavaa kyllä myös pubiruokaa.

Alkuun nautin paistetun mustekalan. Se oli hieman sitkasta, mutta erittäin maukasta. Ohessa oli ihanaa maustettua majoneesia. Majo ei tarkoita minulle sitä että ruoka olisi automaattisesti parempaa, vaan usein se tukkii suun ja kuuluu muutenkin mielestäni enimmäkseen mättöosastolle. Tämä majoneesi oli harkitusti maustettua ja täydensi mustekalan makua.

kitamura-mustekala

Fritattuja äyriäisiä pääruoaksi. Pankojauhoissa uppopaistetut katkaravut olivat mukavan meheviä. Kampasimpukka oli lautasen kuningatar, päätinkin siltä istumalta mennä ostamaan heti lisää pankojauhoja ja ryhtyä kokeilemaan uppopaistettua kampasimpukkaa – tästä myöhemmin lisää.

Äyriäiset tarjottiin tonkatsu-kastikkeen kera. Se oli hieman vahvaa, mutta herkullinen tartarkastike pehmensi sitä. Yhdessä maut olivat hienoja. Tilasin oheen riisiä, joka oli miellyttävän makeahkoa ja tahmeaa, hyvää puikkoriisiä.

kitamura-fritit

Suositeltu Vermentino pelasi hienosti yksiin friteerattujen äyriäisen kanssa.

Lopuksi ihanaa japanilaista Kuki hojicha –teetä. Se on paahdettua teetä. joka maistui mukavan savuisalta, lähes lihaliemeltä – parempaa ilmaisua vailla. Tee toi mieleen Koreasta ostamani vihreän riisiteen aromit. Siinäpä vasta maailma, johon sukeltaa. En taida uskaltaa antaa pikkusormea teemaailmaan, minulla kun on tapana antaa viedä koko käden ja naisen kun johonkin innostun.

kitamura-selkeys

Tarjoilu oli huomaavaista ja tarkkaa. Erityiskiitokset siitä, että tarjoilija kävi omatoimisesti vaihtamassa valkoviinin kylmempää lasilliseen. En ollut ehtinyt vielä siemaistakaan lasista, eli en ollut kiinnittänyt huomiota viiniin kylmyyteen. Olen ehkä yliherkkä viinin lämpötiloille, mutta minusta valkoviinin tulee olla hyvin jäähdytettyä. Joskus ravintoloissa sitten ärsyttää kun valkkari tuodaan pöytään haalean viileänä.

Firskars sattui Turun reissulle vain puolentoista tunnin ajomatkan päähän, kun kävin viemässä protuohjaajia rannikolle leirikeskukseen. Myrskyisenä etelärannikolla alkanut sunnuntai kirkastui päivän mittaan ja käveleskely ruoan päälle Fiskarsin raitilla oli mukavaa. Innostuin jopa shoppailemaan, sakset koiran trimmaukseen ja vesilaseja, kotimaista perinteistä designia molemmat.

kitamura-lasku

Fiskarsista oli sitten lähes kolmen tunnin ajomatka Tampereelle, joten ei se aivan reitin varrella Turusta Tampereelle ole. Mutta oliko Kitamura kiertomatkan väärti? Ehdottomasti! Varauksia kannattaa soitella ravintolaan nyt heti jos meinaa, sillä kausiravintolana toimiva Kitamura on auki enää 23.8. saakka, sitten rakennus menee remonttiin. Jotenkin haluaisin uskoa, että Kitamurasta kuullaan vielä jossain päin Suomea, jos ei Fiskarsissa. Toivottavasti. Sen verran ahkeraan puhelin soi ja ovi kävi ja toiveikkaille jouduttiin myymään eioota saman illan varausten suhteen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s