Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Maitovasikan kyljykset grillissä ja täydellinen viini niille

Jätä kommentti

maitovasikan-kyljykset1

Maitovasikan kyljykset eivät ole halvimmasta päästä lihaa, ei todellakaan. 42 euroa kilo. Mutta sen verran harvoin kaupassa on maitovasikkaa, että ylitin kipukynnykseni ja ostin pari kyljystä. Lohduttauduin sillä, että lisukkeet perunoita ja porkkanoita myöten olivat omasta maasta ja kanttarellit itse kerättyjä. Oravannahkakaupoilla Pullon henki -bloggaajilta saatu Morgon-viini oli täydellinen kumppani grillatuille kyljyksille.

Vasikankyljykset kahdelle

  • 2 kpl vasikankyljyksiä, n. 400 g
  • loraus oliiviöljyä
  • loraus valkoviiniä
  • oksa tuoretta rosmariinia
  • sormisuolaa maun mukaan

maitovasikan-kyljykset

Marinoi kyljyksiä tovi joko jääkaapissa tai niin kuin minä, sen tunnin verran huoneenlämmössä. Sekoita loraus valkoviiniä ja oliiviöljyä ja kaada kyljysten päälle. Ripottele joukkoon rosmariiniä ja vaikka hieman silolehtistä persiljaa. Rouhaise mustapippuria ja ripottele sormisuolaa päälle. Hiero sormin mausteet lihaan. Käännä pari kertaa marinoinnin aikana.

Rakenna kuuma hiillos. Grillaa kyljyksiä noin 5 min puoleltaan.

Oheen sopii kantarellipaistos ja grillatut kesäporkkanat. Lämmittelin foliossa hiilloksella keitettyjä uusia perunoita.

Beaujolaisin alueen punaviini Morgon on odotellut kellarissa sopivaa hetkeä viime syksystä lähtien. Pirteän hapokas ja kevyen tanniininen Lapierre Morgon 2013 toimi pehmeän ja miedon makuisen vasikan kanssa aivan täydellisesti. Beuajolaisin alueen viinit alkoivat tällä kokemuksella vaikuttaa varsin kiinnostavalta. Myönnän että olen dissanut turhaan bulkkinoveaun perusteella koko aluetta.

Herkimmille varoitus: seuraavaksi karjatilan karua arkea

Olen hataran muistini mukaan syönyt maitovasikkaa viimeksi silloin kun Ristorante Perla oli vielä Rautatienkadulla, eli siitä on kauan. Maatilalla kasvaneena vasikkaa toki söin paljon lapsuudessa, jopa kuolleena syntyneen vasikan lihaa. Nuorena tyttönä jouduin kerran kiperään paikkaan. Lehmä poiki, mutta jotain synnytyksessä oli pielessä. Isäni oli koettanut jo auttaa poikivaa lehmää, mutta ilmeisesti lehmä tiesi että vasikka oli kuollut ja poltot loppuivat. Sorkat vain näkyivät. Lehmä oli pakko pelastaa. Isä sitoi köyden vasikkaparan sorkkien ympärille ja sitten kiskoimme köydestä yhdessä täysillä voimilla. Lopulta vasikka luiskahti ulos ja tippui tietysti navetan lattialle. Pieni, hengetön rääpäleparka.

Koska maalla ei jätetty käyttämättä mitään, etenkin kun isäni oli pihi mies, söimme sen vasikan. Sen valkoisempaa ja pehmeämpää lihaa en ole koskaan syönyt sittemmin. Muistan kuinka nuorena tyttönä en olisi halunnut syödä sitä. Suretti ja säälitti koko juttu.

Tämän maitovasikan kyljykset olivat kokolailla isoja, joten varsin kookkaaksi asti Hollannissa vasikat saavat maitoa juoda. Romanttisesti ajatellen voisin toivoa, että vasikka on saanut käydä äitilehmän utareilla syömässä, mutta todellisuus voi olla toinen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s