Sinne katosi. Kokonaista kaksi kiloa mallaspossua nälkäisten opiskelijoiden suihin. Itsekin söin suurella ruokahalulla. Myönnän, että olin suhtautunut olutmäskillä syötetyn possun maun hehkutukseen vähän epäillen, ajatuksella uskon kun maistan. Mallaspossuhan maistui samalta kuin porsaanliha lapsuudessa! Herkulliselta, mehevältä ja maukkaalta.
Sitruunan kuori, valkosipuli ja rosmariini on Arista fiorentinasta tuttu ja toimiva mausteyhdistelmä possulle.
- 2 kg mallaspossun etuselkää
- 2 sitruunan kuori
- 4 valkosipulin kynttä
- mustapippuria
- sormisuolaa
- 4 rosmariinin oksaa
Ota liha huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista.
Pese sitruunat kuuman veden alla juuresharjalla. Raasta kuori. Kuori valkosipuli, halkaise ja laita mortteliin. Lisää mortteliin rosmariinin oksat, raastettu sitruunan kuori ja suola. Hiero survimella seos massaksi. Pyöräytä mustapippuria myllystä reippaasti, sekoita massaan.
Pistele possun lihaan terävällä veitsellä reikiä. Työnnä maustemassa reikiin.
Kuumenna paistinpannu ja laita possu nahkapuoli alaspäin, ota possun nahkaan kaunis väri. Laske pannun lämpöä ja ruskista muut pinnat, mutta varo ettei valkosipuli pala.
Laita possu 180 asteeseen uuniin 2-3 tunniksi. Kääntele possua puolen tunnin välein ja valele paistinliemellä. Pidin pisimmän aikaa etuselkään nahkapalaa ylöspäin, että maut valuisivat (suomeksi läski sulaisi) alas lihaan. Lopuksi käänsin lihan vielä nahkapuolen ylös, että sain rapean kamaran. Possusipsistä taisteltiinkin ruokapöydässä.
Possun kanssa nautimme Montepulcianon rossoa.
Possua syötiin muuttajaisten keskellä. Opiskelija pakkasi muuttotavaroitaan possun kypsyessä. Onnea uuteen kotiin, teini!
Tein tilauksen Mallaspossun verkkokaupasta (omalla rahalla ihan), johon oli syksyllä tullut haudutettavia lihoja. Pakastimessa köllii nyt 8 kg potkaa, lapaa, kylkeä ja kinkku. Olen monta joulua julistanut, että viimeiseksi syön kinkkua jouluna, mieluummin jotain hyvää. Saapa nähdä käännänkö takkini…
Ripaus tryffeliä 
6.11.2015 18:29
Oi, teilläkin on sellainen päivä ollut! Meillä on tänään 5 viikkoa siitä, kun Jääkäri muutti, enkä enää joka päivä odota häntä kotiin. Viimeksi kävin tänään pojan tyttöystävän kanssa ruokaostoksilla, pyysin keräämään kärryynsä kaikkea mitä tarvitsevat 🙂
6.11.2015 19:41
Ihanaa ja haikeaa aikaa, eikö olekin! Kiersimme parit ostoskeskukset, lakanaa, kauhaa ja vispilää vaikka kotoakin löytyi melkoinen valikoima pakattavaksi. Tämä opiskelija pakkasi maustelaatikosta lähes kaikesta puolet mukaan. Monenkohan opiskelijan muuttokuormassa on jeeraa, kysyy ylpeä äiti :).
6.11.2015 21:13
Ihanaa, jeeraa pitää olla! 😀 On se varmaan erityisesti äideille erityistä kun lapset lentää pesästä. Tietysti toivoo, että he pärjäävät, mutta on haikeaa, kun äitiä ei enää niin tarvita. Ja sitten tulee ihana lämmin tunne, kun vielä äidille soitetaan tai laitetaan viestiä asiasta tai toisesta. ❤