Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Lohkeilevaa puolukkapuuroa etsimässä

4 kommenttia

puolukat

Puolukkapuuron kuuluu olla lohkeilevaa! Ei pehmeää, valuvaa vispipuuroa. Olen tästä niin varma kuin vain lapsuuden makumuistoon kiinnittynyt voi olla. En ole aikuisen elämäni aikana tehnyt puolukkapuuroa, mutta nyt kun kävin puolukassa (kauppahallissa) ryhdyin tekemään sitä. Ei tullut lohkeilevaa, ei.

Koska edellisiä sukupolvia ei ole enää kertomassa perinnetietoutta, konsultoin nettiä. Sieltä ei löytynyt muuta kuin Vauva-foorumin keskusteluketju…(uusavuttomuus mainittu!). Keittokirjani eivät tunteneet koko käsitettä. Joten jos tiedät täydellisen lohkeilevan puuron salaisuuden, kerro!

Siitä kuitenkin olin varma, että äitini teki puolukkapuuron mannasuurimoihin, mitään ruispuuroja meillä keitelty.

Hän laittoi puuron laakeisiin valtaviin lautasiin. Ne vietiin kellariin vetäytymään yön yli. Kuinka vaikeaa olikaan pienen tytön tuoda valtava matalareunainen lautanen pimeissä kellarin portaissa ylös. Onneksi puuro oli tivakkaa ja kiinteää, ei kuohkeaa vispipuuroa.

Puuro syötiin kylmänä maidon kanssa.

Siitäkään en ole varma tehtiinkö se oikea puuro puolukan kuorien kanssa vai ilman. Päätin tehdä koemielessä kaksi satsia. Hämärä muistikuva minulla on harson läpi puristettavasta punaisesta mehusta. Oliko se puolukkaa? Ei voi tietää kun osallisia ei ole enää elossa.

En oikeastaan huomaa satseissa muuta eroa kuin että toisesta tuli hieman lievempää, ei edes kuohkeaa. Taisivat eri erätkin mennä sekaisin siinä kohtaa kun huomasin tehneeni ison mokan.

Poimin Vauva-foorumilta näppärän vinkin tehdä puuro sauvasekoittimella. Kesken tyytyväisen surauttelun tajusin tehneeni täydellisen virheen. Surautin mannasuurimot siinä hienoksi jauhoksi! Ja lapsuuteni puuron suutuntumaan kuului ehdottomasti mannaryynien karkea koostumus. Lopetin surauttelun siihen ja vaihdoin vatkaimeen. Toisesta satsista oli ehtinyt jo tulla melkoisen sileää, toisestä lähes.

puolukat1

Keitin puolukat vedessä kunnes marjojen väri on vaalentunut, tämä vei reilut kymmenisen minuuttia. Lisäsin joukkoon sokerin ja annoin sen liueta hämmennellen.

Lisäsin mannasuurimot ja sekoitin koko ajan. En malttanut innoissani keittää mannasuurimoita kovin pitkään vaan aloin sekoittaa surauttimella ja vatkaimella alkuvaiheissa. Mahtaisiko tämä olla syy lohkeilun puutteeseen? Pitäisikö mannasuurimoiden antaa kiehua ja turvota rauhassa?

Lohkeamaton puolukkapuuro

  • 6 dl puolukoita
  • 2 l vettä
  • 2,2 dl sokeria
  • 3 dl mannasuurimoita koko ajan sekoittaen

Seuraavaksi aloin surauttelemaan ja vatkaamaan. Vasemmassa kädessä sauvasurautin, oikeassa kädessä sähkövatkain. Ja tässä kohtaan tein sen virheen, että vaihdoin laitteita vielä keskenään. Olisin edes pitänyt vahingot minimissä, syyt virheisiin jäljitettävissä, mutta ei.

Tavoitteena on siis jäähdyttää ja vatkata ilmaa puuron joukkoon. Vai onko tämä tavoitteena vain vispipuurohommissa?

Laitoin puurot laakeisiin vateihin. Nostalgisesti käytin osaan äitini vanhaa Arabian astiastoa, jolle ei ole muuten ollutkaan kauheasti käyttöä kun en pidä kulhojen väristä.

puolukkapuuro

Tämä satsi on melkein. Puuro on liian sileää, ja sieltähän se lähti puuro valumaan. Pah! Maku on kyllä yhtä ihanaa kuin lapsuudessa.

Hyvää kaikki satsit olivat, aivan oikean makuista. Aivan ihanaa! Ehdottomasti syödään kylmän, rasvattoman maidon kanssa. Puuroa onkin sitten syöty aamiaiseksi, välipalaksi, jälkkäriksi, kun tuosta kahden litran annoksesta riittää.

Onneksi pakkasessa on vielä puolukkaa, kokeilen vielä toistekin. Silloin en surauttele, keitän mannan kypsäksi. Teen hieman pienemmän erän. Teen yhden asian kerrallaan. Mitäs muuta kannattaisi kokeilla, että lohkeaisi?

 

 

Mainokset

4 thoughts on “Lohkeilevaa puolukkapuuroa etsimässä

  1. Meillä myös lapsuudenkodissa vispipuuro keitettiin mannasuurimoihin. Puolukoista siilattiin kuoret pois. Keittämisvaiheessa lisättiin sokeria ja jopa muistaakseni pikku tilkka vaniljaextraktia. Puuron pinnalle ripoteltin vielä sokeria ja se sai jäähtyä kannen alla, ettei pintaan muodostu ”nahkaa”. Jäähtyneeenä puuroa vatkattiin rivakasti Kenwood-yleiskoneen vatkaimella, joka siis ei riko suurimoiden rakennetta. Joskus, kun haluttiin oikein extra-kuohkeaa puuroa, vatkattiin vielä erikseen parin kananmunan valkuainen vaahdoksi, joka käänneltiin varovasti vatkatun puuron joukkoon. Ja sitten jäähtymään hetkeksi jäääkaappiin 🙂

    • Aino, tuliko puurosta noilla keinoin lohkeilevaa? Hyvä vinkki tuo sokerin ripotteleminen pinnalle, nyt palailee muistot pätkittäin myös tuon osalta!!

  2. Mannaryynien määräkin varmaan ratkaisee, eli jos tekee paksumpaa, niin todennäköisemmini lohkeilee. Toisaalta ei haluaisi sementtimäistä. Entä laittaisitko hiukan perunajauhoja vesitilkassa mannaryynien keiton lopussa, ja sitten odotetaan se yksi kupla. Vuosia on siitä, kun itse viimeksi tein, määristä en osaa sanoa mitään, mutta pottujauhoja panin, ja vispasin ihan omin käsin, koska olin saanut siitä niin paljon hyvää palautetta teininä 😉 Mahtaako käsivispauskin vaikuttaa siihen, että lohkesi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s