Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Bloggaajailta: pinot noiria, lintuja sekä ruoan ja viinin yhdistämistä

Jätä kommentti

pinot-noir-tasting

Neljä erilaista pinot noiria, niille sopivaa ruokaa ja samanhenkistä seuraa. Siitä oli marraskuinen hauska ilta tehty. Pullon henki –bloggaajat Katri ja Heikki kutsuivat tutkimaan pinot noirin olemusta ja kokeilemaan millainen ruoka erilaisiin pinoteihin sopii. Maistelimme bloggaajaporukalla viinejä, makustelimme ruokia, ihastelimme makuyhdistelmiä ja sitä miten erilaiselta viinin ja ruoan yhdistelmät voivatkaan maistua.

Savusuolaa blogin Janica ja Ville olivat tutustumassa pinot noirien maailmaan. Minä diggaan tietynlaisista pinoteista, mutta en ole alan viinitiloilla kuljeskellut. Paras pinot noir on minusta kauniin kuulasta ja hapokasta. Ei niinkään hilloinen marjapurkki, mitä jotkin uuden maailman pinot noirit ovat.

Pinot noir on suosikkirypäleeni ankalle, sorsalle ja riistaisille linnuille. Äärimmäisen kiinnostava tasting siis, kun järjestäjänä ovat asiantuntevat viininharrastajat.

Heikki alusti lyhyesti pinot noirista, sen kasvattamisen vaikeudesta ja ilosta. Meille oli valikoitu alkuperältään ja olemukseltaan mielenkiintoisen erilaiset pinotit. Viineistä kaksi oli perinteistä vanhan maailman burgundilaista ja kaksi uuden maailman pinot noiria. Maistelimme ensin viinit sellaisenaan, sitten kutakin eri ruokien kanssa.

Maistetut pinot noirit, uusi maailma vastaan perinteiset burgundilaiset

Rodet Clos de Thorey Monopole Nuits-saint, Georges, Ranska 2007

  • hapokas marjaisa, kuulas, varsin ok viiräisen kanssa

Labouré-Roi, Gevrey-Chambertin, Ranska, 1992

  • rusinainen, tallintakuinen, kevyen kuulas. Viini asettui viiriäisen kanssa kauniisti yksiin. Hapot leikkasivat linnun rasvan pois ja nostivat tryffelin kevyen maun esiin.

Benton Lane Pinot Noir, Oregon Willamette Valleys, USA. 2012.

  • Jenkkiviini toimi kauniisti ankan ja sorsafileiden kanssa. Kuulas marjaisuus soi hienosti punaiseksi paistettujen lintujen kanssa.

Te Kairanga Runholder Pinot Noir, Uusi-Seelanti, 2013

  • Viini korosti yllättäen viiräisen rasvaa. Suuhun jäi rasvainen ja hilloinen maku. Onneksi viinille oli tulossa parempi kaveri. Ankan ja sorsan kera viinistä kasvoi lämmin, kuulas ja mehukas maku.
viiriaiset

Kuvitellaan nyt, että leikkasin viiriäiset kahtia, laitoin ne ristikkäin ja oheen kaunista vihreää…

Toin muassani alkupalaksi syksyn sadon viimeisiä tryffeleitä ja luuttomaksi perattuja viiriäisiä. Viiriäinen itsessään on melkoisen rasvainen lintu, joten se vaatii viiniltä kivasti hapokkuutta. Sitä löytyi ranskalaisista. Vanha maailma voitti 2 – 0 tryffeliviiriäisten kohdalla.

Katri teki mahtavan kauniin annoksen sorsan ja ankan rinnasta. Kuvista näkeekin ken on ammattilainen ja kuka kotikokki.

ankka-sorsa

Pääruoan ankan ja sorsan kanssa lautasella oli myös punajuuriduchesse sinihomejuustolla, karviaisella maustettua punaviinikastiketta. Paahdettu, koverrettu ja sinihomejuustolla täytetty punajuuri oli suurta herkkua! Linnut oli paistettu juuri sopivan punaiseksi ja karviaiskastike täydensi annoksen.

Ankan ja sorsan kanssa uuden maailman viinit pääsivät oikeuksiinsa, 0 – 2 uudelle maailmalle.

Maistelimme vielä juustoja ja salmiakki-punajuurihillokkeella. marinoituja punajuurikuutioita. Te Kairanga Runholder otti tässä kohtaa pelkän juuston kanssa hetkeksi yllätysjohdon uudelle maailmalle. 2 – 3. Mutta kun suuhun pisteli ensin juustoa, sitten salmiakkista punajuurta, pääsi Labouré-Roi osoittamaan monipuolisuutensa. Todella hauskan vinkeän makuinen punajuurihilloke (tahtoo tämänkin punajuuriohjeen!) voisi olla hankala yhdistelmä viinille, mutta se komppasi kauniisti burgundilaisen kanssa. Tasapeli 3- 3!

Viineistä nousi hienolla tavalla esiin eri puolia ruokayhdistelmien kanssa. Lautasilla oli hetkittäin varsin vaativia makuja viinille, kuten rasvainen viiriäinen, salmiakkinen punajuuri. Sama vuoden -92 viini selätti komeasti molemmat haasteet.

savusuolaa-piirakka

Savusuolaa Janica oli leiponut ihanan tortun, jonka kanssa nautimme Sauternesia vuodelta 2004. Suolaisen makea, hedelmäinen piirakka oli mainio päätös mahtavalle päivälliselle.

Bloggaajaseurassa oli kivaa heittäytyä antaumuksella keskustelemaan yhteisestä harrastuksesta. Ruoasta, sen laittamisesta, viinien yhdistämisestä. Uppoutua analysoimaan makuja suussa. Viiniä väriä. Kuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Eikä ketään haitannut, että joka välissä kamera kaivettiin esiin ja vielä kännykkäkin. Pikainen twiitti väliin (sehän olisi tavan seurueessa vähän töykeää?). Eikä tarvinnut pahoitella kuten omille vieraille jotka mieluusti siirtyisivät suoraan syömään kuvaamisen ja stailaamisen sijaan.

Erityisihastelu vielä Heikin tekemästä pähkinäisestä juurileivästä. SE oli niin hyvää, että meinasi varastaa huomion illan varsinaisilta tähdiltä. Perheen nuorimmainen on kuulemma hemmoteltu tuoreella leivällä niin ettei vanha leipä kiinnosta. Ei mikään ihme! Taivaallista leipää!

Kiitoksia Pullon henget ja Savusuolat ihanasta illasta ja kivasta seurasta! Seuraavaksi gewurstraminer-tasting tulisen aasialaisen kanssa? Tai jotain ihan muuta?

Täältä voi lukea Pullon henkien hieman asiantuntevammat luonnehdinnat illan viineistä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s