Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Mehua klementiinistä ja veriappelsiinista

4 kommenttia

klemntiini-tarocco-mehu

Ostin klementiinejä, joita tähän aikaan vuodesta kulutan tusinan viikossa. Tämä satsi olikin tiukkaa tavaraa, ei ollenkaan tavallisen ihania ja makeita. Säästin loput kuitenkin, jos vaikka puristaisin mehua ja sokerilla huijaisin karvaan mehun alas. Mutta miksi sitä sokeria hyvään mehuun sotkemaan? Tarocco hoitaa makeutuksen luonnostaan.

Veriappelsiinien sesonki on parhaimmillaan. Opin veriappelsiinien lajikkeista uutta Culinaria Keittiöelämää Facebook-päivityksestä. Ensimmäisenä kypsyvä Moro-lajike on vähän vähemmän punaista ja makeaa. Seuraavana satoa tekevä Tarocco on rehevän punainen lihaltaan ja makeaa, mutta sitä on harvemmin Suomesta saatavilla. Bongasin kuitenkin tätä makeaa Tarocco-lajiketta Tampereen Sokokselta pussillisen.

moro-tarocco

Vasemmalla makeampi, kypsä Tarocco, oikealla Moro.

2 lasia mehua

  • 3 vähemmän makeaa klementiiniä
  • 2 tarocco veriappelsiinia

Purista mehu hedelmistä ja nauti, ilman sokeria. Käytän ihan perinteistä mallia sitruspuristimesta.

puristin

Perinnemalli. Veriappelsiinienkaan puristamisessa ei ole muuta vaikeutta kuin muistaa putsata puristin ennen kuin hedelmäliha kuivaa puristimeen.

Ostin samasta paikasta toisenkin pussillisen Taroccoja. Ne eivät olleetkaan niin punaisia, niin meheviä ja makeita. Osaakohan sisilialaiset mammat pelkästään päälle katsomalla sanoa milloin mikin hedelmä on parhaimmillaan? Luulen että sekä mammoilla että moderneilla italosinkuilla on luottokauppiaat, joilla on luottoviljelijät.

tarocco-ja-tarooco

Vasemmalla kypsä Tarocco ja oikealla vähemmän kypsä Tarocco?

Mietin mihin lajiin suomalaisilla on myötäsyntyinen taito tunnistaa hyvä tai makea? En tunnista mansikkalajikkeitakaan torilla. Kerran vuodessa kierrän Tammelan torin ja kuuntelen myyntipuheet mikä on paras pakastemansikka.

tarocco-mehu

Pelkästä Tarocco-lajikkeesta tehty mehu on mehevän punaista ja makeaa.

Toisaalta osaan katsoa kaupassa kalaa silmästä silmään ja sanoa onko se tuore. Osan puristella latva-artisokkia ja päättää kelpaako se minulle. Ehkä se riittää.

Viisastun varmaan pykälän sillä minäkin myöhäisherännäinen hankin lopulta Satokausikalenterin. Vielähän tätä vuotta on 10,5 kuukautta jäljellä.

 

Advertisements

4 thoughts on “Mehua klementiinistä ja veriappelsiinista

  1. Meillä oli kotona tuollainen klassikkopuristin :). Juuri tänään puhuimme, että pitääkin kaivaa sähköpuristin kaapin syövereistä koska sitrusaika on parhaimmillaan. Kiva, että parin viime vuoden aikana veriappelsiineja on saanut täälläkin kaupoista. Mehuisuutta voi monesti arvioida sillä, että valitsee mahdollisimman painavat, kiinteät ja ohutkuoriset yksilöt.

    Eikös Tampereella pitäisi myydä pelkästään Moroja? 🙂

  2. Minä osaan koputella meloneja 🙂 Sain siihen oppitunnin kauan sitten Nemrut-vuoren juurella Turkissa. Mutta esim omenoista en osaa sanoa juuri mitään, elleivät ole tuoksuvia.

    • Wow, rispektit melonin koputtamiselle ja Nemrut-vuorelle! Minä valitsen aina sellaisia klementiinejä, joiden kuori tuntuu löysälle ei tivakalle. Tivakat on muka kitkeriä (niinkuin nämänkin olivat). Liekö mitään perää?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s