Ostin klementiinejä, joita tähän aikaan vuodesta kulutan tusinan viikossa. Tämä satsi olikin tiukkaa tavaraa, ei ollenkaan tavallisen ihania ja makeita. Säästin loput kuitenkin, jos vaikka puristaisin mehua ja sokerilla huijaisin karvaan mehun alas. Mutta miksi sitä sokeria hyvään mehuun sotkemaan? Tarocco hoitaa makeutuksen luonnostaan.
Veriappelsiinien sesonki on parhaimmillaan. Opin veriappelsiinien lajikkeista uutta Culinaria Keittiöelämää Facebook-päivityksestä. Ensimmäisenä kypsyvä Moro-lajike on vähän vähemmän punaista ja makeaa. Seuraavana satoa tekevä Tarocco on rehevän punainen lihaltaan ja makeaa, mutta sitä on harvemmin Suomesta saatavilla. Bongasin kuitenkin tätä makeaa Tarocco-lajiketta Tampereen Sokokselta pussillisen.
Vasemmalla makeampi, kypsä Tarocco, oikealla Moro.
2 lasia mehua
- 3 vähemmän makeaa klementiiniä
- 2 tarocco veriappelsiinia
Purista mehu hedelmistä ja nauti, ilman sokeria. Käytän ihan perinteistä mallia sitruspuristimesta.
Perinnemalli. Veriappelsiinienkaan puristamisessa ei ole muuta vaikeutta kuin muistaa putsata puristin ennen kuin hedelmäliha kuivaa puristimeen.
Ostin samasta paikasta toisenkin pussillisen Taroccoja. Ne eivät olleetkaan niin punaisia, niin meheviä ja makeita. Osaakohan sisilialaiset mammat pelkästään päälle katsomalla sanoa milloin mikin hedelmä on parhaimmillaan? Luulen että sekä mammoilla että moderneilla italosinkuilla on luottokauppiaat, joilla on luottoviljelijät.
Vasemmalla kypsä Tarocco ja oikealla vähemmän kypsä Tarocco?
Mietin mihin lajiin suomalaisilla on myötäsyntyinen taito tunnistaa hyvä tai makea? En tunnista mansikkalajikkeitakaan torilla. Kerran vuodessa kierrän Tammelan torin ja kuuntelen myyntipuheet mikä on paras pakastemansikka.
Pelkästä Tarocco-lajikkeesta tehty mehu on mehevän punaista ja makeaa.
Toisaalta osaan katsoa kaupassa kalaa silmästä silmään ja sanoa onko se tuore. Osan puristella latva-artisokkia ja päättää kelpaako se minulle. Ehkä se riittää.
Viisastun varmaan pykälän sillä minäkin myöhäisherännäinen hankin lopulta Satokausikalenterin. Vielähän tätä vuotta on 10,5 kuukautta jäljellä.
Ripaus tryffeliä 
8.2.2016 23:22
Meillä oli kotona tuollainen klassikkopuristin :). Juuri tänään puhuimme, että pitääkin kaivaa sähköpuristin kaapin syövereistä koska sitrusaika on parhaimmillaan. Kiva, että parin viime vuoden aikana veriappelsiineja on saanut täälläkin kaupoista. Mehuisuutta voi monesti arvioida sillä, että valitsee mahdollisimman painavat, kiinteät ja ohutkuoriset yksilöt.
Eikös Tampereella pitäisi myydä pelkästään Moroja? 🙂
8.2.2016 23:29
Moro nääs! Niinpä tietysti, miten nyt on päässyt livahtamaan tommosia makeita taroccoja!?
9.2.2016 06:37
Minä osaan koputella meloneja 🙂 Sain siihen oppitunnin kauan sitten Nemrut-vuoren juurella Turkissa. Mutta esim omenoista en osaa sanoa juuri mitään, elleivät ole tuoksuvia.
9.2.2016 10:05
Wow, rispektit melonin koputtamiselle ja Nemrut-vuorelle! Minä valitsen aina sellaisia klementiinejä, joiden kuori tuntuu löysälle ei tivakalle. Tivakat on muka kitkeriä (niinkuin nämänkin olivat). Liekö mitään perää?