Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Villisian potkaa olutkastikkeessa, Ciclopea lasissa

3 kommenttia

villisian-potkat-padassa

Ruovedellä kasvaneen villisian potkat päätyivät kauppahallin kautta pataani. Haudutin potkia vehnäoluessa hartaasti, kunnes liha lähes tippui luistaan. Candiallen Ciclope sopii pataan niin ajatuksellisesti kuin sävyiltäänkin.

Potkat padassa vehnäoluessa

  • 2 villisian potkaa
  • oliiviöljyä
  • 3 pientä punasipulia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 2 porkkanaa
  • tuore rosmariinin oksa
  • 1 pll (0,33) luomua vehnäolutta
  • sormisuolaa
  • mustapippuria

Kastikkeeseen

  • tuoretta persiljaa
  • loraus valkoviiniä

villisian-potka-lautasella

Ota potkat huoneenlämpöön ja avaa viini hyvissä ajoin. Jos sinulla on onni avata Candiallen Ciclopea, ei sitä kannata hornia menemään ruoanvalmistusviininä, vaan siirrä se syrjään odottamaan ja ilmaantumaan.

Kuori sipulit, porkkanat ja valkosipulit. Ruskista potkat liedellä uunipadassa oliiviöljyssä ja mausta sormisuolalla ja mustapippurilla. Heitä pataan halkaistut punasipulit (tai keltasipulit, minulla sattui olemaan vain punasipulia), valkosipulin kynnet kokonaisina sekä pariin palaan pilkotut porkkanat.

Kaada vehnäolut joukkoon ja kiehauta nopeasti alkoholi pois. Laita uuninpadan päälle folio tai leivinpaperi tiivistämään kansi. Kansi päälle ja 140 asteiseen uuniin 3-4 tunniksi. Käännä potkia puolessa välissä.

Kun liha irtoaa luusta mukavasti, on potka kypsää. Kaada kastike vatiin ja nosta se kylmään, jotta voit kuoria ylimääräisen rasvan pois. Pidä potkat lämpimänä padassa kannen alla.

Keitä olutkastike kokoon

ciclope-pulloKastike maistui niin rasvaiselle, että päätin tehdä pikakuorinnan. Nostin vadin hankeen vartiksi. Siinä ajassa rasva ei ehtinyt sentään kohmettua, mutta se nousi hyvin pintaan niin että rasvan saattoi helposti lusikoida kompostiin.

Keitin kastiketta reippaasti kokoon. Reduktioon jäi noin puolet alkuperäisestä nestemäärästä.

Kastike vaati vielä raikastusta, joten kaadoin joukkoon hieman valkoviiniä ja pilkoin tuoretta persiljaa. Tarkistin vielä suolan ja pippurin tarpeen, ei vaatinut lisää tällä kertaa. Näin pienellä fiksauksella olutkastikkeesta tuli oikein herkullista.

Nostin uunin lämpöä veneperunoita varten. Ennen tarjoilua oli kätevää käyttää pataa kuumassa uunissa ilman kantta, jolloin potkien pinta rapsakoittui.

Tarjoa potkat ja kastike kuumana veneperunoiden, perunamuussin tai uunikasvisten kanssa. Salaatti ohessa tuo mukavaa raikkautta.

Candiallen yksisilmäinen ja moniuloitteinen Ciclope

Puntaroin ankarasti mikä Candiallen viineistä sopisi villisian kanssa. Ciclope on nimetty Peräsen perheen yksisilmäisen koiran innoittamana. Koira otti viinitarhalla mittaa piikkisiasta ja menetti toisen silmänsä.

Tapasin rotevan vahtikoiran Candiallen tilalla muutama vuosi sitten. Yksisilmäisyys ei tuntunut Lucan menoa haittaavan. Jotain kohtaamisesta jäi kuitenkin koiran hampaankoloon, kertoi viinitilan isäntä Jarkko Peränen. Aina kun koira sai vainun piikkisiasta, lähti se aina siekailematta ja pelkoa tuntematta suoraan kohti 20-senttisiä piikkejä.

Candiallen tilalle mennessä tuli ensimmäisenä vastaan toinen, isompi paimenkoira. Sen parrasta tippui verta. Koira oli hetkeä aikaisemmin metsästänyt omatoimisesti viinitarhalta peuran. Jarkko oli laittamassa peuraa riippumaan. Viininviljelijän elämäntapa Conca d’Oro laaksossa Panzanon kylässä tuntui olevan varsin vaihtelevaa.

Ciclopen tasapainoinen hapokkuus toimii loistavasti villisian potkan kanssa. Piikkisika ei ole tullut toscanalaisilla ruokalistoilla vastaan, mutta villisikaa olen useinkin syönyt paikallisissa trattorioissa.

 

cira-ja-luca_n

Muutaman kuukauden ikäinen lagotto mahtui vielä Ciclopen laatikkoon.

Advertisements

3 thoughts on “Villisian potkaa olutkastikkeessa, Ciclopea lasissa

  1. Ihana pentufoto ja mielenkiintoinen tarina (eikä potkassakaan mitää vikaa ole…)
    Ihmettelen vaan, miten laatikossa ei ole yhtään hampaanjälkiä?!?

  2. Laatikko hajosi kyllä pian ihan atomeiksi. Tuossa se oli vielä uunituore, viimeinen Ciclope oli avattu ilmaantumaan. Yksisilmäinen kurkistaa tuiman näköisesti, kaksisilmäinen vaan kuvittelee vaanivansa pelottavasti :).

  3. Nam! Villisikaa en ole syönyt vuosiin. Pitää yrittää korjata tilanne 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s