Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Nahm, Bangkok, Aasian 7. paras ravintola

Jätä kommentti

ankkakeitto

Heti Thaimaan matkan varaamisen jälkeen varasin pöydän Nahmiin. David Thompsonin ravintola on The World 50 Best -rangkingissa Aasian 7. paras ravintola ja maailmanlistalla 22. paras. Jokaisessa vaiheessa varausta muistutettiin että ravintolalla on tietyt pukeutusmisen säännöt (ei flipfloppeja, ei shortseja). Lisäksi luettunani, että ravintola sijaitsee hotellin yhteydessä odotin kiusallisen juhlavaa paikkaa. Tarkistin etukäteen kolme kertaa hintatason, sillä odotin että tuolla rangkingtuloksella hinnat olisivat taivaissa. Koko ateria (joskin ei aivan koko menu) maksoi 60 euroa, erittäin hyvien viinilasillisten kanssa.

Sen sijaan ravintola on tyylikäs olematta liian fiini. Palvelu on huomaavaista olematta kiusallista. Kun aivastin, tarjoilija toi pöytään paperiserverttejä! Kuinka usein hienommissa rafloissa tarvitsikaan niistää eikä kangasliinaan kehtaa  kuin sievästi taputtaa nenänkulmaa!

Ruoka on innovatiivista, modernia thairuokaa menemättä liikaa kikkailun puolelle. Kerrassaan kiinnostava matka aasialaisten makujen hienostuneeseen ja uudistavaan tulkintaan.

Rehellisiä makuja, ei piperrystä

Keittiön tervehdys on pieni palleroinen possua ja rapua makean ananasviipaleen päällä. Possun ja ravun yhdistäminen vie minut heti Vietnamiin, jossa kohtasin ensimmäistä kertaa tämän yhdistelmän. Maukas, tivakka, hieman savuinen maku. Koostumus oli tahmea ja rapea yhtä aikaa. Rehellisiä makuja eikä pipertämistä. Jos keittiön tervehdys on kokilta viesti millä linjalla ravintola on, lupaa tämä hyvää!

tervehdys

Alkupalaksi saan linnunpesän. Sen sisällä on tulisuutta, pähkinää. Mistä ja miten pesä on rakennettu, se jää arvoitukseksi. Suositeltu gewürstraminer Alsacesta on loistava viini pesälle.

linnunpesa

Seuraavaksi saan taivaallista ankkakeittoa. Vahvaa ja intensiivisen mausteista. Ankkaliemi on moniulotteista. Ankan lisäksi keitossa on jotain tuntematonta ihanaa valkoista maltoa. Se on pehmeää kuin mustekala mutta ei maistu siltä. Kysyin tarjoilijalta mitä se on: kookosta! Keitto oli maustettu runsaalla kädellä makeaa thaibasilikaa ja kevyellä kädellä pippureita, ja ehkä hieman pähkinääkin mukana.

ankka-viini

Uusi-Seelantilanen Light Band Pinot Gris on täydellinen kumppani keiton mauille.

Kiinnostava ja onnistunut makuyhdistelmä. Tässä vaiheessa olen haltioitunut.

Joudun jättämään menusta curryt väliin, sillä alkuviikosta iskenyt ruokamyrkytys vaivaa vielä lauantainakin. Erityisen harmittavaa, sillä curryn maailma oli tällä reissulla vasta alkanut minulle avautumaan ja olisi ollut todella kiinnostavaa maistaa mikä Thompsonin tulkinta currystä on. Yksi syy lisää palata.

waguy1

Pääruoaksi valitsin Waguy beef –annoksen. Vaikka se ei ehkä ollut viisasta, ajattelen ettei sen maistamiseen tule montaa mahdollisuutta elämässä. Waguy on täydellisen mehevää ja suussa sulavaa. Se tarjotaan yllättävän vahvan makean kastikkeen kanssa. Melkein kuin mustapapukastiketta – kenties. Kastike tuo jälleen vietnamilaisset lihamarinadien maailmat.

Maut kasvavat selvästi loppua kohti, vaikka menussa kerrotaan, että annokset tarjoillaan perhetyyliin eli sitä mukaa kun ne valmistuvat. Tarjoilija kysyi kuinka haluan, kaikki kerralla vai pikkuhiljaa. Toivoin hyvin rauhallista tahtia, annos kerrallaan.

waguy

Ruoan ja viinin yhdistelmät toimivat niin täydellisesti. Neuvottelin tarjoilijan kanssa viineistä, mistä viineistä pidän ja siltä pohjalta tarjoilijan suositukset osuivat aivan kohdilleen. Viinivalikoima oli perusklassinen, mutta se miten viinit osuivat ruokiin tuo mieleen Ravintola C:n Christina Suomisen ja Ilkka Isotalon ruoan ja viinin yhdistämisen kuulaat, täydelliset yhdistelmät.

Vain waguyn kanssa tarjottu makeahko Wallacen Shiraz Grenache ei osunut minun makupalettiini. Ehkä siksi etten yleensä ole grenacherypäleen ystävä. Tosin vähänkin tömäkämpi viini olisi ollut herkästi veitset tanassa kastikkeen kanssa.

Jälkiruoan jätin suosiolla väliin. Olen niin iloinen, että pystyin nauttimaan Nahmin annoksista. Thaimaan reissuni toinen viikko oli yhtä ylä- ja alamäkeä ruokamyrkytyksen jälkeen. Välillä pidin ihan paastopäiviä mangomehulla uima-altaan varjoisella puolella, toisina päivinä tsemppasin katuruokakierrokselle ja Chinatowniin. Moni suunnitelma jäi toteuttamatta, sillä istuin hotellin uima-altaalla varjossa Frozen mangon äärellä.

Koko aterian hinta erityisen hyvien viinilasillisten kera oli 60 €. Todellakin hintansa väärti kokonaisuus!

Varaus kannattaa tehdä pari-kolme kuukautta ennen. Thaimaassa tuntuu olevan myös yleinen käytäntö varauksen vahvistaminen muutamaa päivää ennen h-hetkeä, joten tarkkaile sähköpostiasi ettei varmalta tuntuvaa varausta anneta pois ilman viimeistä vahvistusta.

Rangking-tuloksia voi toki aina arvottaa, uskoa tai ei. Tämä TOP50- lista on samainen jonka mukaan El Bulli oli maailman paras, kunnes Noma syrjäytti sen kärjestä. Nyt paras on El Celler de Can Roca (Girona, Espanja).

Lista syntyy 1000 ravintola-ammattilaisen äänestyksen tuloksena. Vuosittainen tulos on iso uutinen. En ole muissa listan ravintoloissa syönyt, mutta ehdottomasti Nahm menee henkilökohtaiselle TOP10-listalle.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s