Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Ahvenrullat Ahopellon tapaan sekä nahattomaksi ja ruodottomaksi fileoidut ahvenet

8 kommenttia

ahvenrullat

Opin suosikkisarjastani Grand Designs miten lääkäri hoitaa epäonnistumisensa: hautaa ne. Arkkitehti taas kasvattaa köynnöksiä suunnitelmansa päälle. Kotikokki piilottaa ahvenen fileoinnin harjoituskappaleensa arvenrulliin. Jos joku (jokainen?) haluaa hypätä yli lapsuusmuisteloni, löytyy lopusta Heikki Ahopellon ohje ihanille ahvenrullille. Maku palkitsee kaiken fileoinnin vaivan!

Minulla ja pikkuahvenilla on pitkä suhde. Reilusti alle kymmenvuotiaana vietin pitkät kesäillat järvellä ongella. Yksin keikuin rantakivillä, nykyään varmaan lähetettäisiin lastensuojeluviranomaiset ottamaan huostaan.

32148_10151335120087054_792723456_n

7-vuotias onkija.

Kalastus kiinnosti niin paljon, että sukulaiset kiusoittelivat asiasta jatkuvasti. Juoksin kuulemma auton takapenkiltä ongelle järven rantaan ennen kuin auto pysähtyi pihaan. Surukseni en asunut aivan järven rannalla, lähimmälle järvelle mummolan rantaan oli matkaa kilometri. Mutta kovasti toivoin, että naapurin pelto ikkunana alla muuttuisi yön aikana järveksi. Aamuisin juoksin ensimmäisenä ikkunalle tarkistamaan tilanteen.

Äidilläni oli yksi sääntö, josta hän piti kiinni. Kuka kalastaa, se perkaa. Vietin siis lukuisia kesäiltoja auringon laskiessa ja illan viiletessä suolistamassa ja suomustamassa pikkuahvenia. Niistä tehtiin sitten leivinuunissa kalakukko. Oi, olisinpa osannut silloin ottaa vinkit ja niksit kukon tekoon talteen.

ahvenparvi

Osaan siis suomustaa pikkuahvenen unissanikin. Fileointi täysin ruodottomaksi ja nahattomaksi on kuitenkin jäänyt opettelematta. Paitsi eräänä talviloman päivänä, jolloin oli laiskanpulskea olo. Mielessäni oli useampikin siivoamiseen ja semmoiseen tylsään liittyvä asia, joten mikään ei huvittanut.

Löysin itseni harjoittelemasta ahventen fileointia. Tarvitaan terävä fileointiveitsi ja päättäväisiä liikkeitä. Ihan niin taitavaksi en vielä oppinut, että lähtisin muita tässä opettamaan. Mutta sain fileet ruodottomaksi, nahattomaksi ja monesti myös ihan riekaleiksi. Mutta haluan painottaa, että muutama onnistunut filee syntyi.

ahvenet-fileoituna

ahven-file-sormet

Sivutuotteena tuli lähes puoli desiä ahvenen mätiä ja melkoinen vuori kalanperkeitä. Erottelin perkeistä suolet ja kidukset, ne menivät kompostiin. Päät, ruodot ja nahat keitin liemeksi. Mutta miksi minun kalaliemeni on aina sameaa, vaikka se ei kuplaakaan kiehahtanut? Seuraava kulinaarinen harjoitustehtävä onkin liemen kirkastaminen.

Ahvenrullat Ahopellon tapaan

ahvenrullat-insta

  • 1 kg – 1,2 g pikkuahvenia tai 600 g ruodottomia ja nahattomia ahvenfileitä (tein pienmmän erän)
  • sormisuolaa
  • voita
  • tuoretta persiljaa

Laita ruodottomat ja nahattomat ahvenfileet vierekkäin kuumuutta kestävän muovikelmun päälle. Ripottele hieman suolaa fileiden päälle. Kääri kelmun avulla kalasta käärö ja kierrä kelmun reunat karkkipaperin tavoin kierteelle.

ahvenet-muovilla

ahvernrulla-sellofaanissa

Kypsennä kalarulla 70 asteisessa uunissa kunnes kalan lämpötila saavuttaa 42 astetta. Ohuiden rullien kanssa saa olla tarkkana, että uunimittari on oikeassa kohdassa.

Anna kääröjen jäähtyä.

Kuumenna pannulla voita ja ruskista kääröt kaikin puolin näteiksi. Mausta toisella ripauksella suolaa ja halutessasi mustapippurilla ja tuoreella persiljalla tai tillillä.

Tarjoa persiljaisten muussikakkujen ja paistettujen herneenpalkojen kanssa. Ripottele rullien päälle tuoretta persiljaa.

Viiniksi ahvenrullien oheen sopii rapsakka riesling, esimerkiksi Wolfbergerin tai Ermelin Riesling reserve.

 

Mainokset

8 thoughts on “Ahvenrullat Ahopellon tapaan sekä nahattomaksi ja ruodottomaksi fileoidut ahvenet

  1. Aaaahhh…. Ahven on ihan numero ykkönen! Kiva tapa valmistaa, täytyykin joskus kokeilla 🙂

    • Ahvena on ihan parasta! Nyt alkoikin tehdä mieli savuahventa, mistähän nämä mieliteot aina pulpahtaa?

  2. Oi onpa kiva ahvenruoka! Minäkin olen istunut tässä muutamana viikonloppuna pilkillä ahvenia narraillen. Aika heikoksi on saalis jäänyt, mutta onneksi muutama on jäänyt koukkuunkin. Viime vuonna sain saaliiksi lähinnä särkiä, ja opettelin fileointia sitten niillä. 😀

    • Pilkkiminen on meditatiivista! Usein tuntuu siltä, ettei sieltäkään mitään saa, mutta ei sitä niin montaa ahventa tarvitse ettei siitä tulisi alkupala tai ahvenrulla. Ja särjet on ihan aliarvostettuja, herkkua nekin :)!

  3. Onpa hienon näköiset ,ja takuulla herkulliset rullat.

  4. Juttuasi lukiessa aloin ihan haaveilemaan lämpimistä kesäilloista ja onkiretkistä ja tästä upeasta Suomiherkusta! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s