Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

La Muralla, herkullinen helmi San Sebastianissa

Jätä kommentti

lamuralla-kala

Kummeliturskaa, loistavan tastingmenun kalapääruoka.

Baskimaan matkan toinen kulinaarinen kohokohta Minan lisäksi oli La Muralla. Ravintolan hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan ja tastingmenun annokset ovat harkittuja. Maut ovat kuitenkin rehellisiä ilman liiallista kikkailua.

Ilta alkaa pienellä epävarmuudella. Ravintolan varaussysteemi on sekoillut jonkin aikaa, mutta onneksi minulla on näyttää kännykästä vahvistusmeili varauksesta.

Amuse bouche vesimelonidrinkki tomaatilla kiidätetään pöytään ja hiljainen tyytyväisyyden hyrinä täyttää mieleni. Keittiön tervehdys on juuri sopiva herättämään ruokakalun. Taas happaman äärellä. Kokonaisuus nostaa veden kielelle, kirjaimellisesti. Huomaan kuinka nälkäinen olen. Siirtymispäivän reissaaminen Bilbaosta San Sebastianiin sekä iltapäivän rantaelämä auringossa ja meressä kuluttivat ilmeisesti Bilbaon pinxtot pois – toivottavasti myös kalorit.

la-muralla-rueda

Menuun kuuluva Ruedan valkkari on kuivan rapsakka, vivahdus hedelmäisyyttä ja mineraaleja aromeissa.

Alkuun turskasalaatti, perunamuusia, mutta hyvin sitruksisella makumaailmalla. Kala on graavattua ja se istuu perunamuussin päällä. Rueda toimii loistavasti!

lamuralla-meloni-tomaatti-tervehdys

lamuralla-kauneus

Muussissa on mukana kypsää paprikaa (muistutus itselle: kokeile kotona grillattua paprikaa raikastamaan pottumuussia, miksei myös graavattua kalaa!). Ohessa pari lohkoa appelsiinia sekä appelsiinin mehua, salaattitorni. Turska oli niin hyvää, että olisin syönyt sitä enemmänkin.

Sieniravioli on täytetty hanhenmaksalla ja sienillä. Uuh! Tattimainen makumaailma vivahtaa vain hieman foielle. Mahtavaa. Väittäisin että raviolin täytteessä on herkkutattia ja ricottaa jos olisin Italiassa. Perfetto! Kevyttä, mutta täyteläistä. Tarjoilija valaisee, että täytteen sienet ovat herkkutattia ja osterivinokasta.

lamuralla-gnocchi

Tähän mennessä olen pyyhkinyt lautaset puhtaaksi pehmeällä mahtavalla sämpylällä viimeistä pisaraa myöten. Paitsi melooniaperitivon lasia en kehdannut nuolla sentään, vaikka mieli teki.

Kummeliturska tarjoillaan sipulin ja persilja kera. Pohjalla on confitperunaa sekä makeaa chilitomaattia vinegrette. Ihanaa!

Naapuripöydissä puhutaan muuta kieltä kuin paikallisia. Brittiläis-Aasialainen perhe, pari ruotsalaista seuruetta (vad härligt!), lisää englantia. Mietin jälleen tekeekö Michelin karhunpalveluksen paikallisille? Nyt hinnat ovat kohtuulliset ja sitähän me kaikki metsästämme, loistavaa hintalaatusuhdetta. Täältä se löytyy. Mutta pöytää ei tulla erityisellä leivämurupyyhkimellä putsaamaan mikä minusta on merkki siitä että ravintola on menty jo  liiaksi finedingin puolelle. Vaikka ei minulla mitään sitä fiinimpää diningia vastaan ole.

Seuraavaksi tastingmenussa on luvassa Roasted Iberian Secreto mangokermalla ja perunamuussilla. Jännittää mitä tulee. Onko se yhtä hyvää ja mutta sentään kauniimpaa kuin itse tekemä? Se Hakaniemen hallista ostettu ja muistaakseni Top 10 joukossa kömpelöimmän näköisistä tekemistäni annoksista (mutta herkullinen!).

Oi mitä onnea on odottaa seuraavaa herkkua, kun makukokemuksia jo mieli täynnä, mutta onneksi ei maha. Kokki on rakentanut kauniin kokonaisuuden ja tässä onnellinen foodie odottaa kieli pitkällä seuravaa.

Ei pelkoa, odotukset ylittyvät. Secreto tarjotaan roseenpunaisena koska onneksi sanoin si kysymykseen. Mangokastike on ihanaa, hieman kirpeää. Secreto on possusta keitetyn lihaliemen kanssa on huikeaa. Yksi Baskimaan reissun parhaista annoksista! Riojalainen Mantribee toimii erittäin mainiosti lihan kanssa

lamuralla-liha

En yleensä piittaa kovasti jälkiruuista, mutta tässä on jälkkäri mun makuun. Jugurttijäätelö on sivuosassa, marjat pääosassa. Loistavan vadelmainen ja mustavatukkainen. Mutta se olikin välisoitto. Vielä omenaa piirakassa ja paloina lautasella siiderissä (kokeile tätkin kotona!).Ok, piittaan aika kovasti tästäkin jälkkäristä.

Ravintolassa on tarjolla kaksi menua. Tastingmenun lisäksi toinen on oikeasti jossa voi valita. Olisin halunnut maistaan huippukokin tekemä babysquidia ja listalla jäi kutittamaan moni muukin herkku. Päätin varata reissun viimeiselle illalle pöydän uudestaan tälle. Ehkä tämä poistaa viimeisen illan kirouksen?!

Tastingmenun hinta oli 33 € + 10 % vero + tipit. Viinit sisältyivät hintaa ja niitä sai itse kaataa tarpeen mukaan, mistä suomalaisessa kulttuurissa kasvaneelle tulee tietysti antelias fiilis.

lamuralla-jalkka

Toinen kerta ja viimeisen illan kirous

Edelliseltä kerralta tuttu melonigazpazo on edelleen hapanta, makeaa, suolaista ja hedelmäistä. Maut ovat niin tasapainoissa.

Nyt naapurissa paikallisten 30v tyttöjen seurue. Tai ennemminkin espanjalaistentyttöjen porukka, sillä selvästi katalaania ne haastavat ja kovaan ääneen. Tarjoilija kysyy vaivihkaa onko pöytä minulle edelleen ok. Ei mekkala nyt niin haittaa, hauskaa vain sivusilmällä seurata selfiemaratonia. Välillä kyllä kehkeytyy riita ja ihailen kuinka on yleensäkään mahdollista puhua mitään kieltä niin nopeasti.

Tilaamani alkuruoka ei ihan nappaa. Kevyen ja rapean leivityksen maku on rasvainen ja aioli ovat aika tuhti yhdistelmä. Katkaravuissa on jokin mauste joka ei maistu. Onko se rakuuna? Hyväähän tämä on, enemmän ongelman voi olla 10 päivän ruokamatkan tuottama kylläisyys makuja kohtaan. Ehkä myös liian runsas välipinxto on osasyyllinen ruokahalun puutteeseen.

lamuralla-katkat

Seuraavaksi meheviä auringossa kypsyneitä tomaatteja ja hyvää tonnikalaa ja tasapainoinen vinegretti niitä maustamassa. Ihanaa kasvista! Huomaan kuinka ruokamatkailija on valinnut reissunsa aikana äyriäisiä, lihaa, äyriäisiä, kalaa koska vain nyt on tilaisuus syödä näitä makuja. No, onneksi kotona pääsee keventämään.

Baby squid omassa musteessaan jäi kutittamaan viime kerralta, erityisesti miten se tehdään La Murallassa.

Tämä ei olekaan yllätten ehkä paras mustekala-annos tällä reissulla, mutta hyvää mehevää ja ihanan musteista tämä on. Mustekala on kyllä herkkua ja voisin vaikka uida tässä musteessa.

lamuralla-mustekala

Matkoilla minua seuraa viimeisen illan kirous. Lähestulkoon joka reissulla vikan illan ravintola on pettänyt, oma valinta on ollut huono tai epäonni on seurannut. Tätä kirousta hälventääkseni olen ottanut tavaksi palata reissun parhaaseen ravintolaan, jos suinkin onnistuu. Ehkä odotukset kasvavat sitäkin myötä koviksi, kirous jännittää ja paineet viimeiseen paikallisten herkkujen nauttimiseen ovat suuret. Vatsa on jo kestotäynnä ja mieli makuelämyksiä pullollaan.

la-muralla-ulkokyltti

La Murallan kohdalla meni ihan ok. Katkaravut olivat ainoa iso pettymys, mutta siinä voi olla kyse vain epäonnisesta valinnasta oman maun suhteen. Tomaatti ja tonnikala olivat ihania ja mustekala musteessaan herkullista, vaikka ei reissun parasta mustekalaa musteessaan. Ehkä parempi näin päin. Ensimmäisellä kerralla söin täydellisen tastingmenun ja halusin palata ravintolaan. Ehkä toisin päin en olisikaan, jolloin loistava tastingmenu olisi jäänyt kokematta.

la-muralla-tastingmenu

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s