Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

San Sebastianin pinxtopaikat ja ravintolat

4 kommenttia

bondaberri

Ravintolakylttien fontti tuntui olevan lähestulkoon standartoitu.

Vietin San Sebastianissa vain muutaman aurinkoisen päivän. Donostia, kuten paikalliset kaupunkia kutsuvat, on sekä espanjalaisten että ulkomaalaisten turistien suosima rantakaupunki. Vanhassa kaupungista löytyy sellainen italialaisten kivojen rantakaupunkien tunnelma. Turistico, mutta mukavalla tavalla. Joka toisella askelella on ravintola. Lyhyessä ajassa löysin muutaman helmen. La Muralla oli todella hyvä ja harkittu, hinta-laatusuhteeltaan loistava ravintola. Ni Neu oli reissun isoin huti. Ravintolatarjonnan (ja rannan!)  puolesta olisi kaupungissa voinut viettää pidempäänkin.

Pixtopaikoista sain jälleen hyviä vinkkejä mukavalta viinikauppiaalta San Sebastian Food- kaupassa. Hän kertoi myös reissun tärkeimmän vinkin: katsele aina pinxtopaikoissa lattioita. Jos lattialla on paljon paperiroskaa, on se merkki että paikalliset syövät siellä. Baskien tapana on tiputtaa lattialle käytetyt servetit.

Minä vilkuilin seuraavaksi ovatko kaikki pinxtot jonkin leivän päällä – minusta harkitumpia annoksia sai useimmiten ilman. Kolmanneksi kannattaa nostaa katse notkuvista tiskeistä, niin vaikeaa kuin se onkin, ja silmäillä mitä liitutauluilla tarjotaan. Siellä on yleensä lueteltu paikan erikoisuudet. Casa Urolan taululta bongaamani  mustekala oli aivan loistavaa! Pieneen kulhoon oli pakattu niin tasapainoiset maut, että voisin syödä sitä miljoona kertaa. Pinxtobaarin yhteydessä toimii ravintolasali, sinne tekisi niin mieli joskus asettua pöytään kunnolla ja rauhassa.

ultimatum-mustekala-pinxto

Mustekala-pinxto, jolle menetin sydämeni.

Borda Berrissä söin riisiä sienillä. Annoksessa oli hieno metsäinen ja umainen maku. Ei risotto vaan olisiko tattiliemessä keitettyä riisiä. Ravintolan erikoispinxto on vasikanposki. Hyvää mehevää ja revittävää poskea. Poskella oli kaverina hyvä tomaattinen kastike sekä lihaliemi.

Borda Berrin mustekalaravioli oli jälleen baskitulkinta. Herkullinen kastike, mutta ei mikään italialainen raviolisoossi. Pikkaisen palanut sivumaku vähän verotti makuelämystä. Pinxtobaari oli aivan tupaten täynnä. Amerikkalaiset tönivät ja huusivat, ilmeisesti lounaskierros on ollut pitkä ja kostea. Vastapäätä ravintolaa tehtiin rälläkällä remonttia, mutta se peittyi lähes kokonaan ravintolan omaan kuhinaan ja mekkalaan.

Mietin jälleen mitä karhunpalveluksia me bloggaajat, lehtien oikeat ruokakriitikot ja Michelinoppaat teemme kun kehumme ravintoloita. Paikalliset eivät enää mahdu joukkoon kun turistit punkevat ja pöllöilevät. Onneksi Atlantin pohjoistuulien syleilyssä turismisesonki on lyhyt ja oma väki saa rauhassa nauttia herkuistaan pitkän talven.

rioja-tasting-ss

Eccenciassa pääsi tekemään tastingiä, kun osasi pyytää pieniä lasillisia. Löysin jo maistuvat riojalaisen, mutta se plaatu oli yläkerrassa sijaitsevasta kaupasta loppu. Metrinen ibericokeihäs ei ollut laadultaan aivan hintansa väärti, 20 euroa. Mutta mukavan wow-efectin se toi.

tasting

tasting-lasit-pullot

Etsin hyvän tovin monessa lähteessä kehuttua Hidalgo 56-ravintolaa Grosin kaupunginosassa. Haarukoin muutamaa kadunkulmaa edes ja takaisin kännykän sekä kartan avulla. Se enemmän sekoitti kuin auttoi, eikä kukaan lähiravintoloiden tarjoilijoista tiennyt paikkaa. Verkkosivujen mukaan Michelinravintolassa työskenneelleen kokin perustama pinxtopaikka oli olemassa, auki ja jossain aivan lähellä. Nälissäni luovutin ja menin Bodega Donostiarraan. Ihan ok, mutta ei mitenkään spesiaali.

Grosissa sijaitsi myös kiva Eccencia viinibaari-viinimyymälä. Alakerrassa sai rakennettua mieleisen tastingin miniannokset viineistä ja ibericoa tilattuani sain eteeni valtavan keihäslautasen.

Lähistöllä oli myös Bar Begasa, jonka kehuttu risotto oli varsin hyvää ja tunnelma baarissa oli mukava.

Uuden keskustan puolella, lähellä rantaa sijaisevan Bar Ciabogan nimikkoannosta suositeltiin. Perunoita valkosipulilla,  ah niin hyvää! Tiskin päässä nuori turistipari tilasi patongit kinkulla ja juustolla. Sellainen järjestyi, mutta voi mistä he jäivät paitsi.

 

herkku-pinxto

Taaempana pinxtoja leivän päällä. Tortilla on muhkea. Pienemmän leivän päällä on miniankeriaita. Etualalla tattikastikkeella jotain…hmmm ei voi muistaa kaikkea.

Asuin aivan vanhan kaupungin rajalla, bulevardin varrella. Hostel Lorealla on aivan loistava sijainti, mutta muuten se kuin tuulahdusta menneiltä vuosikymmeniltä. Huoneen seinällä on iso lista asioista jotka eivät ole sallittu. Sellainen saa huomaamaan miten palveluasenne on nykyaikaisissa hotelleissa muuttunut.

Paikan omistaja lienee 80-vuotias matriarkka, joka oikaisi paremmin, tuhahtaen juuri oikasemani itämaisen maton. Matkalaukkuni kun oli kääntänyt hieman nurkasta mattoa. Netti ei toiminut ensimmäisenä parina päivänä ja tyttärenpoika riensi apuun, väitti buutanneensa laitteen ja käyttävänsä sitä itse sujuvasti. Tosin vasta toisena päivänä hän huomasi että wifi-laite oli rikki.

Hupaisinta oli, että huomasin huonetta vaihtaessani että ensimmäinen kämppäni oli suoraan La Murallan yläpuolella.

Paikassa oli kaksi muovimukia per huone. Koetin siellä tehdä viinikaupasta ostamista riojalaisista testingiä. Kaivoin kynsisaksilla Claudion lihakaupassa vakuumiin pyytämästäni chorizosta palasia ja asettelin ne nenäliinan päälle. Viinit eivät ehkä päässeet aivan oikeuksiinsa, joten en sitten päätynyt ostamaan mitään punaviiniä kotiin tuliaisiksi.

hotelli-tasting-castle

ibericonyyttipaikka

Vanhan kaupungin herkkukaupoissa myydään tuokkosissa ibericokinkun kuutioita.

pinxtokatu

Muita ravintolatarinoita Baskimaan reissulta kesältä 2016:

Bilbaon ravintolat ja pinxtobaarit

La Muralla, herkullinen helmi San Sebastianissa

Mikä meni pieleen Nineussa

Michelintähti Mina, happaman laidalla taiturointia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

4 thoughts on “San Sebastianin pinxtopaikat ja ravintolat

  1. Kyllä. Vahvistit edelleen. Tuonne on päästävä.

    • Suosittelen lämpimästi! Paljon jäi minultakin näkemättä. Moni suositteli rannikon pikkukyliä mutta ehkä ensi kerralla.

  2. Näistä sun baskimaan tarinoista on kyllä tulvinut monenlaisia muistoja mieleen 🙂 Pääsispä joskus takaisin…

    • Matkailussa on kolme parasta puolta: suunnittelu, matka ja muistelu. Onneksi eka ja vika vaihe on lähestulkoon ilmaista :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s