Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Ensikosketus Singaporeen: Lau Pa Sat -hawker centre

Jätä kommentti

satay-tarjoilija

Lentokentältä pääsin puheliaan ja avuliaan taksikuskin kyytiin. Kävimme siinä läpi Singaporen erikoisuudet: erittäin puhtaat kadut ja tiet. Jos rekan kyydistä vahingossa karisee roskaa, tulee mojovat sakot. Sakkoja saa ylinopeudesta, paitsi yli 20 km ylinopeudesta, jolloin kortti lähtee (toivottavasti vain kuivumaan). Jokaisessa autossa on nauhoittava liikennekamera, josta näkee kätevästi kenen vika onnettomuus oli. Liikennekameroita on kaikkialla eikä poliiseja ei tarvita koska kameravalvonta hoitaa homman. Isoveli valvoo potenssiin kymmenen.

Kyselin tietysti ravintoloista ja ruokatoreista. Ajoimme ohi Lau Pa Satin, jota kuski mainosti executive-tason ruokatorina. Illalla kävelin ensin Smith Streetin ruokakatua ylös alas ja ärsyynnyin sisäänheittäjistä. Myös tyrkyttäminen on Singaporessa kiellettyä, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Siis kohti Lau Pa Satia. Salkkumiehiä siellä tosiaan näkyi, mutta myös paljon perheitä sekä aussimiesten iloinen polttariporukka.

palausat-kyltti

Hawker centret ovat Singaporen ruokatoreja, nätisti katosten alle järjestettyjä ruokakojujen keskuksia.

Lau Pa Sat -sentterissä näytti löytyvän kaikki maailman ruokakulttuurit. Monen monta eri kiinalaista keittiötä, lisäksi malaiji, thai, vietnamilainen, korealainen tietysti. Mutta myös italialainen ja costaricalainen! Aidosti globaali sulatusuuni. Onneksi jokaisessa kojussa oli kuvat ja myös annosten nimet englanniksi, mutta jetlaagin ja runsaudenpaljauden hämmennyksessä kiersin ja kiersin kojuja. Lopulta alkoi logiikka hahmottua. Keskellä centeriä oli juomakoju, josta sai olutta ja limppaa. Ruuan saat ostaa mistä kojusta hyvänsä tai kerätä useammastakin. Loistava idea monimieliselle porukalle, ei tarvitse päättää mihin ravintolaan mennään.

Lisäksi kojujen välissä kierteli listojen kanssa reunemmalla sijaitsevien ravintoloiden tarjoilijoita.

Mieleni teki satay-kastiketta sekä mereneläviä. Satay-kojun tarjoilija toimitti viisi pientä ankkavarrasta sekä toisen mokoman kanavartaita tuolla ihanalla pähkinäkastikkeella. Hän suositteli toista kojua äyriäisiä varten ja nappasi kojun tarjoilijaa hihasta.

rapu-satay

Taskurapu on maustettu munankeltuaisella, pinjansiemenillä, currylehdillä, jamssilla. Rapuni oli muuten erittäin herkullista, mutta hieman ylikypsää, sellaista revittävää. Söin taas niin että korvantaustatkin olivat ravussa ja kastikkeessa. Ongelmallista sikäli, että tässä executive-tason paikassa servetit eivät kuuluneet annokseen vaan ne piti ostaa itse erikseen. Pikkuinen paketti maksoi tosin vain 20 senttiä. Tänään tosin ostin jättikokoisen paketin vastaisen varalle 90 sentillä. Nyt kun olen vähän ehtinyt lueskella vinkkejä Singaporeen, kerrotaan niissä vinkiksi tuo aina omat servetit.

Kaavin syömäpuikoilla ja hampailla kuorissa tiukasti istuvan munakastikkeen. Kastiketta oli niukalti. Kuorien ja puikkojen kanssa näpertäminen vie aikansa ja ruokatorin puolen tunnin välein kumahteleva kello ehti soida jokusen kerran. Äyriäisten kanssa näpertäminen on minusta kyllä ihan parasta. En ollenkaan ymmärrä tätä hampurilaiskulttuurin uutta tulemista Suomessa, jossa hotkaisemalla hoidetaan nälkä, rajoittunut kun olen. (Myös lauseenrakenteiden suhteen.)

satayannos

Satay-kastike oli taivaallista! Olen viimeksi syönyt niin hyvää satay-kanaa vuonna -90 Pengangin saarella Malesiassa, joten jo oli aikakin uudistaa kokemus. Penangin satay oli tosin sileämpää ja pehmeämpää.

Tuon Malesian reissun jälkeen koetimme kovasti kokata matkamuistoksi ostetusta keittokirjasta ohjeita, mutta tuohon aikaan ei aineksia vain löytynyt. Teimme itse viisimaustetta, koska kaupoissa ei ollut. Nythän joka marketista saa aasialaisia mausteita ja vähän autenttisempia vielä itämaisista kaupoista.

Tiukasti grillitikkujen ympärille kääritty kana sekä ankka olivat maukkaita. Ehkä hieman mehevämpää liha olisi voinut olla, mutta kastikkeen moniulotteinen syvyys korvasi asian. Kastiketta jäi vielä tikkujen syömisen jälkeen, mutta lusikoin sen huolellisesti loppuun viimeistä pisaraa myöten

Taskuravulla oli kyllä executive-tason hinta, mutta kerrankos sitä ekaa kertaa Singaporessa syö. Keskikokoinen rapu maksoi 30 euroa, joten ymmärrän taksikuskin kommentin paikasta. Vastapainoksi, 10 satay-tikkua maksoi vajaat 5 euroa. Oluthan ei Singaporessa ole aasialaisittain halpaa, pieni Tiger-tuoppi kustansi vajaan neljä euroa.

valinnanvara

ruokakatu-kyltti

smithstreet

chinatown-metro

Tänään suuntaan kenties Maxwell Centren ruokatorille, kunhan tuo ukkoskuuro menee ohi. Tai korealaisen grilliravintolaan. Vai mistähän saisi sammakoita – ainakin kalamarkkinoilla niitä on kaupan. Valinnan vaikeus on se mukavin vaikeus!

Lau Pa Sat, 18 Raffles Quay, Singapore 048582. Avoinna 24 h.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s