Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Sain kolmannen Michelintähteni jonottamalla

4 kommenttia

soijakana

Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle on yksi pieni ruokakoju muiden joukossa Chinatown Complexissa. Sen erottaa naapurikojuista valtava ja ainainen jono sekä tietysti Michelintähti. Pahat kielet kommentoivat aikoinaan, että kahden singaporelaisen hawkerkojun palkitseminen tähdellä on Michelin vastaus elitismisyytöksiin. Michelinin organisaatio osoittaisi tällä, ettei se arvosta yksinomaan finediningia ja pipertämistä. Singapore mainitaan usein yhtenä maailman kiinnostavimmista ruokakohteista, kaupungista julkaistaan jo omaa Michelinkirjaa, ja tähtiravintoita riittää. Väittely tähtien oikeutuksesta käy kuumana kuin wokkipannu, ja kaikki tämä on tietysti omiaan ruokkimaan Michelinbusinesta.

Puolet Singaporen Michelin-kojussa syömiskokemuksessa on Kiinanmuurin mittainen jono. Suosittelen kuitenkin, että ennen jonottamista kannattaa syödä aamiainen. Minä yhdistin jetlaagissa haahuillessani aamiaisen ja lounaan, ei ihan paras idea. En tosin lähtenyt varta vasten syömättä jonottamaan vaan aikaeron tuottama arvostelukyvyttömyys sai idea pälkähtämään päähän kadulla. Polvet jo hieman tärisivät kun lopulta istahdin pöytään.

jono

Jono kiemurtaa oikealle kulman taakse, siellä ohi pöytien ja muiden kojujen. Edessäni jonottanut kolmikko luovutti 30 minuutin kohdalla.

jono-takana

Jono takanani reilun tunnin jonottamisen jälkeen. Tässä vaiheessa jokainen oli vuorollaan jo valmis käyttämään hyväkseen tilaisuutta istua. Hiki tarttui vaatteisiin ja vesipullo tuli tarpeeseen. Hawker centterissä pyörii siellä täällä tuulettimia, katetussa avoseinäisessä ostoskeskuksessa ei ole ilmastointia.

almoustthere

Lähes perillä! Nyt jo näkee annokset, ja kanoja voi syödä silmillään!

Chef Chan Hon Mengin kojulle ja muillekin Chinatown Complex Market and Food Centerin ruokakojulle tähti tuo liudan tuloja. Jonottaminen kesti 1 h 40 min. Jono kiersi useamman kojun ohi parin kulman taakse. Jonoa ohjaamassa oli päättäväinen pieni nainen, joka kävi koputtelemassa olkapäälle niitä jotka kiepahtuvat suoraan kojulle tekemään tilaustaan näkemättä jonoa. Osa luovutti jo siinä, osa nöyrästi kiersi haki paikkansa jonon päästä.

Jonon pituuden näkeminen sai aikaan monenmoista reaktiota tulokkaiden kasvoilta. Epäuskoista naurua, päänpyörittelyä, hillitöntä hörähtelyä. Osa tiesi homman nimen ja vain käveli päättäväisesti väkijoukon päähän. Moni meni ostoksille naapurikojuihin, joten koko China Complexin hawker center hyötyy Michelinkojun vetovoimasta.

michelinannokset

Lähes kahden tunnin jonossa ehdin haaveilla myös kehutusta BBQ-possusta. Kun pääsin tiskille tilaamaan, oli se loppu, kuten klo 15:30 jo moni muukin annos. Onneksi nimikkoruokaa kanaa soijakastikkeessa oli tarjolla. Kastiketta annoksessa oli niukalti, ja mietinkin teinkö karhunpalveluksen itselleni kun vastasin etten halua tulista versiota. Ehkä siinä olisi ollut enemmän kiiteltyä soijakastiketta? Kana oli kyllä ihanaa, maukasta ja mehevää. Kastikkeessa uiva kananahka ehkä herkullisinta ikinä. Riisi oli kevyttä ja kuohkeaa.

Söin myös char siu-possua, jonka makumaailma on tuttu omastakin keittiöstä. Oman char siun maku ollut hieman voimakkaampaa. Jos tämä kotikokki jatkossa tavoittelee Michelintasoa, pyrkii hän siis hienovaraisempaan makuun.

char-siu

Kummassakin annoksessa oli hienot tasapainoiset, monikerroksiset maut. Ne eivät olleet öljyisiä eikä makua rakennettu muutenkaan rasvan tai makeuden varaan. Maun klassisuudesta tai kokin tulkinnasta en osaa tosiaan sanoa, sillä vertailupohja on kovin kapea, ellei lähes olematon. Mutta senhän aina voin sanoa pidinkö ruoasta. Pidin mahdottomasti, etenkin kun ensimmäinen nälkä oli taltutettu ja maltoin ryhtyä maistelemaan ja herkuttelemaan. Ei mikään ihme, että paikalliset jonottavat kojulle aina uudestaan. Vaikka tähti on kaksin- tai kolminkertaistanut jonon pituuden. Hinta ei ole vielä noussut, soijakana maksoi kaksi (2!) Singaporen dollaria ja char siu nuudeleilla 2,5 Singaporen dollaria. Eli 1,3 euroa ja 1,6 euroa. Mutta hinta saattaa vielä joskus nousta.

Juomia tämäkään koju ei myy, vaan tarjottimen kanssa pitää kiepahtaa naapuriin. Vastapäisessä hedelmäjuomakojussa osasi myyjä suositella limepohjaista mehua. Sehän käy ihan viinistä? Toki kaljaa olisi saanut, mutta mieleni ei nyt tehnyt yhdistää tähän jetlaagiseen brunssiin olutta. Limepohjainen mehu toimi juuri kuten hyvä viini, korosti ruoan makua, leikkasi rasvaa ja oli maukasta itsessään. Jälkkäriksi ryystin passionhedelmämehua, aivan ihanaa sekin. Mutta ehkä en silti vaihda tyystin harrastuksen suuntaa limemehubloggariksi.

Hong Kong Soya Sauce Chicken Rice & Noodle, Chinatown Complex Market and Food Center, Singapore (ei verkkosivuja, ei liene tarvetta)

Ensimmäinen Michelintähteni

Toinen Michelintähteni

Advertisements

4 thoughts on “Sain kolmannen Michelintähteni jonottamalla

  1. Wau mitä sinnikkyyttä, itsellä olisi hermo pettänyt jonottaessa 🙂 Hyvännäköisiä, simppeleitä annoksia.

  2. Aika tavallista on, että aherruksen jälkeen ruoka maistuu.

    Ripaus tryffeliä on muuten kilo lihaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s