Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Maailman korkeinta ääretöntä uima-allasta tirkistelemässä

Jätä kommentti

tirkistelija

Koska lintuperspektiivi oli niin hauska Singaporessa, kävin myös katsomassa maailman korkeimmalla sijaitsevaa uima-allasta. Halusin tutustua hotellin lähellä olevaan hightech-puistoon. Kun puiston mittasuhteet selvisivät, päätinkin katsella sitä Hotel Marina Bay Sandsin näköalatasanteelta. Samalla pääsin tirkistelemään mitä se rikkaampi väki altaassaan puuhaa.

Vain hotellin asukkaat voivat porskutella kuuluissa äärettömässä uima-altaassa. Tavan rahvas pääsee viereiselle kattoterassille katselemaan.

Lentoni Australiaan lähti 02:40, joten minulla oli koko päivä aikaa hengata kaupungissa. Hotelli säilytti ystävällisesti matkatavaroita 12 tuntia. Iltapäivällä väsytti armottomasti eikä juuri silloin ole sitä hotellihuonetta.

Olin viettänyt suurimman osan ajasta Singaporessa kiinalaisessa kaupunginosassa, jossa rakennukset ovat matalia ja vanhoja. My kind of place. Mutta Singapore on pääosin ultramoderni kaupunki, jossa on massiivisia kehittämishankkeita. Jokainen neliö kuuden miljoonan asukkaan saarikaupungissa on käytetty hyväksi. Päätin lähteä katsomaan satamaan tehtyä miljardihanketta. Vielä muutama vuosi sitten alue oli radan väärällä puolen, huonomaineinen alue. Rantakaistaleelle on rakennettu valtava puistoalue, jossa on mm. maailman suurimmat kasvihuoneet (toinen niistä on välimerellisellä ilmastolla varustettu!). Samalla rakennettiin kokeelliinen huikea patosysteemi, pitämään suolainen ja makea vesi eri laareissa. High-techistä ja vesiteknologia edelläkävijäksi mainostetusta patohankkeesta voi lukea aiheesta täältä.

Matka metroasemalta hotelliin johtavia käytäviä pitkin oli jo askelmittarini mukaan puolet yhden päivän tavoitteesta. Jos olisin kierrellyt trooppisessa sekä välimerellisessä kasvihuoneessa sekä superpuissa, olisi askeleita riittänyt viikoksi (no melkein).

kasvihuoneet

Maailman suurimmat kasvihuoneet. Edessä ja oikealla superpuita, joiden valoshowta voi seurata pimeällä. Niiden päällä voi kävellä ja ne kai tekevät myös kaikenlaista ekoteknistä ilmanpuhdistusta.

Pääsymaksu hotellin 57. kerroksessa sijaitsevalla näköalatasanteelle on 23 Singaporen dollaria, 15 euroa. Kun astuin ulos hissistä terassille jyrähti ukkonen. Ajattelin että näinköhän varavaisuuteen taipuvassa Singaporessa (lievästi ilmaistuna) meidät ohjataan heti alailmoihin. Ukkonen kuitenkin kiersi hotellin kolmoistornit ja satoi kaupungin ylle.

Näkymät olivat jälleen huikaisevat. Lasiseinämät oli rakennettu siten, että vaakatasossa oli valokuvaamista varten aukko – käytännöllistä! Parin tunnin kiertelyn jälkeen alkoi pari metriä näköalatasanteen yläpuolella oleva terassibaari houkuttaa. Kävelin köysiportille ja kysyin pääsenkö lasilliselle. Ystävällisesti minut opastettiin hissiin, jonka ovella taas ystävällisesti varotettiin jos poistut näköalatasanteelta, et pääse enää takaisin.

singaporesling

Hissi veikin eri terassille, josta oli näköalat sille kuuluisalle, tällä hetkellä maailman korkeimmalle uima-altaalle. Tarjoilija sai houkuteltua minut tilaamaan Singapore Slingin – koska kerrankos sitä kattoterassilla ollaan viimeistä iltaa Singaporessa. Edellisen drinkkidrinkkini olen varmaan tilannut 18-vuotiaana (Sininen enkeli, Kuopion kaupunginhotellin disko – tämä ehkä selittää miksei drinksuista ole tullut tapaa).

Terassibaari suurin viihdearvo oli näkymä kuuluisalle uima-altaalle. Huippukalliin hotellin  äärettömä altaalle, Infinity poolille. Kaikki ottivat valokuvia uima-altaasta, selfiellä ja sumeilematta suoraan. Minäkin tietysti. Ja mitä se rikas matkustava väki teki uima-altaassa. He ottivat itsestään selfietä, loputtomana maratonina. Pikkuruinen nuori aasialaistyttö otti sarjan selfietä, katsoi kuvat läpi, mutristi suutaan, ja asettui uudelleen altaan reunalle, asemoi itsensä, suunsa ja uikkarinsa ja jatkoi kuvaamista. Uudelleen ja uudelleen. Tähän siis vedenpitäviä kännyköitä tarvitaan, allasselfien ottamiseen! Ei suinkaan siltä varalta että sadekuuro yllättää.

selfietytot

selfietytot1

Koin hassun tunteen ottaessani itsestäni kännykkäkuvaa ja tähdätessäni taustamaisemaksi itseään kuvaavia. Ja minun edessäni baaritiskillä kaikki ottivat kuvia minusta (ei nyt tarkoituksella vaan koska istuin sohvalla siinä välissä) ja altaasta. MIB-meta-moment.

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s