Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Huikea Suuri valliriutta Australian rannikolla

4 kommenttia

michaelmas-pysty

Turkoosi meri, vitivalkoinen hiekkaranta. Ihmiset pääsevät piipahtamaan saarella vain pienellä aidatulla kaistaleella, sillä Michaelmas Cayn varsinaisia ja vaalittuja asukkaita ovat kilpikonnat pesimäkaudellaan sekä isot ja pienet fregattilinnut sekä pari sataa muuta lintulajia.

Suurella valliriutalla snorklatessa näin kun uhanalainen vihreä kilpikonna rouskuttaa tarmokkaasti levää parin metrin syvyydessä. Vesi on niin kirkasta, että konnan kilven ja pään kuviot erottuvat kuin valokuvassa. Pikkukala pyrkii samoille apajille ja kilpikonna näykkää kalaa. Konna on nopea ja sulavaliikkeinen vedessä. Vihreän kilpikonnan lisäksi suurella valliriutalla asuu kuusi maailman kahdeksasta uhanalaisesta kilpikonnalajista.

snorkaalaja-insta

Suuri valliriutta ulottuu 1900 kilometrin matkan pitkin Queenslandin rannikkoa. Kooltaan se on isompi kuin Italia. Uhanalaiselle koralliriutalle pääsee monesta pisteestä pitkin rannikkoa. Pohjoisen riutan uloimille ja parhaimmassa kunnossa oleville riutoille on lyhyin matka Cairnsista, mistä myös minä lähdin retkelle. Retket Cairsista ovat edullisempia kuin etelämmistä kohteista. Pohjoiset riutat soveltuvat hyvin snorkaamiseen, sukeltajille on parhaat mestat kenties etelämpänä Mission Beachiltä tai Townsvillen kautta. Retket ovat käytännössä ainoa keino päästä suojelluille riutoille, omatoimiveneilyä valvotaan.

Koska olen snorklannut viimeksi 15 vuotta sitten, liityin suosiolla aloittelijoiden ryhmään. Oppaamme Reese veti perässään pelastusrengasta, johon tarrauduin ensimmäisellä reissulla – kuin pelastusrenkaaseen.

riutta

Vaalea alue on koralliriuttaa, tumman sinisellä kohtaa riutta loppuu ja syvyys alkaa. Vaalein kohta riutan keskellä on valkoista hiekkaa. Osa riutasta oli harmaantunut. Kuollut liian lämpimän meriveden, saasteiden ja sykloonien vuoksi.

Huomasitteko Nemon? Tuolla! Oranssi-valkoinen pieni klovnikala ui korallien lomassa. Reese kertoo, että klovnikalaparven alfanaaraan kuollessa ottaa alfauros sen paikan parven johtajana vaihtamalla sukupuolta. Lastenleffassa ei taidetakaan tätä Nemosta kertoa?

Kysyin hataran muistikuvan perustella oliko punertava pötkelö pohjassa merimakkara. Olihan se! Ruokaharrastaja kiinnittää huomiota oleelliseen. Ilahduin myös spagettikorallista. Keitettyä spagettia eri väreissä heilui riutalla.

Korallien värit ja muodot ovat uskomattomia. Aina vain erilaisia, uudenlaisia, ihmeellisiä! Aivokoralli on yli metrin leveä röpyläinen möhkylä. Neonkoralli hohtaa sinisenä. Isoja moosehorn-koralleja, poronsarven näköisiä. Valtavan kokoisia laakeita lautaskoralleja.

Ja kaloja! Kirjavia korallilohia! Nemoja. Muhkeita papukaijakaloja, joilla on niin jykevät leuat että ne pystyvät rouskuttamaan korallia. Pystyraidallisia kaloja. Vaakaraidallisia. Pilkullisia! Kaikissa sateenkaaren väreissä.

snorkaajat

Pikkukaloja vilkkaasti parvissa. Menin ihan sekaisin kalonen nimissä, keskityin vain ihailemaan värejä.

Piikkirausku hui! Rausku on maastoutunut hiekkaan ja lähtee rauhallisesti eteenpäin (!) uimaan snorkaalaajien porskuttaessa vettä sen yläpuolella. Rausku on vaarallinen sattuessaan pahalle päälle. Haita ei näy vaikka vilkuinen epäilevästi aina silloin tällöin sivulleni.

Toinen vihreä kilpikonna makaa pohjassa kuin iso harmaa kivi, eikä liikahda minnekään. Ehkä se nukkuu.

Passions for Paradise mainostaa olevansa ainoa risteilyfirma Cairnsissa, jolla on oma kokki laivalla. Lounas olikin runsas ja maukas. Kreikkalaista salaattia, perunasalaattia, pastasalaattia sekä lämpimäksi ruoaksi kanaa ja riisiä. Ruokajuomat olivat niukkoja, sain puolen desin mittaisen pahvikipon vettä, pyytäessäni. Onneksi olin pakannut mukaan runsaasti vettä, osan suoraan pakastimesta jäisenä.

Menimme kahden pysähdyksen taktiikalla, ensimmäinen riutalla ja toinen Michaelmas Cay -saarella. Lounas syötiin siirryttäessä laivassa matkalla saarelle. Michaelmasille on matkaa 43 kilometriä Cairnsistä.

Saaren hiekka oli oikeasti vitivalkoista, sillä se on syntynyt rantaan huuhtotuneista koralleista. Saarella on ollut myös kasvillisuutta, joka on saanut alkunsa lintujen tuomana (you know, lintu syö hedelmän ja kakkii siemenen). Muutama vuosi sitten isoja tuhoja Queeslandissä tehnyt syklooni pyyhkäisi kuitenkin aiken kasvillisuuden pois saarelta. Mutta luonnon kiertokulku saa varmasti kasvit takaisin kasvamaan, ellei vain merenpinta nouse yli matalan saaren.

michaelmas

Vain muutamalla retkenjärjestäjällä on lupa rantautua saarelle. Katamaraani jää ankkuriin kauemmaksi ja meidät viedään aidatulle rantakaistaleelle pienellä veneellä. Lintuja koko saari mustanaan! Varsinainen lintuharrastaja saisi niin paljon saaren lintuvalikoimasta iloa!

Valtavan kokoisia mustia lintuja liitää taivaalla. Fregattilintuja, jotka syntyvät saarella ja palaavat saarella pesimään. Muuten ne viettävät suurimman osan elämästään lennossa.

Snorklatessa saarta ympäröiville riutoille liityn jälleen aloittelijoiden joukkoon, mutta tällä kertaa uskallan päästää pelastusrenkaasta vaikka keli on tuulinen ja aallot kohtuullisen kokoisia. On muuten vaikea laittaa räpylöitä jalkaan matalassa vedessä, aaltojen lyödessä yli. Ja saan jatkuvasti vettä snorkkelin laseihin, sillä en hoksaa ottaa hiuksia pois imukuppimaisesti kasvoihin kiinnittyvästä snorkkelista. Räpylöiden hallitseminen tuntuu aallokossa hankalalta ja päädyn jatkuvasti tyhjentämään selälläni laseja ja kompuroimaan takaisin mahalleni snorklausasentoon. Tunnen itseni tosi kömpelöksi. Meitä oli vakavasti varoitettu koskemasta koralleihin ja usein tuntui että jatkuvasti ajaudun niin matalalle että potkaisen räpylällä koralliin. Vältyimme kuitenkin vauroioilta, minä sekä korallit. Eikä yhtään mustaa silmääkään tullut vaikka törmäilimme muiden snorklaajien kanssa alussa.

sukelluskurssilaiset

Sukelluskurssille pääsivät myös aloittelijat. Ensin harjoitellaan turvallisesti köyden varassa ja sitten ryhmä ja sukelsi kohti koralleja. Ehkä ensi kerralla minäkin?

Sitten kun sain jonkinlaisen oivalluksen räpylöiden käytöstä, pääsi niillä melkein tehokkaasti eteenpäin. Tosin pieni opastus niiden käyttöön olisi ollut kätevää, jolloin ensimmäinen snorkkauskeikkani ei olisi mennyt tyystin välineiden hallinnan opetteluun. Toisella retkellä Magnetic Islandilla saimme jo laivassa pikaohjeet räpylöihin: ole rentona vaakatasossa ja kevyellä liikkeellä kroolipotkuja sulavasti. Sehän aukesi siitä heti. Ei ollenkaan vaikeaa. Uimisen tehotkin kasvoivat merkittävästi.

Laivalta olisi voinut vuokrata vedenalaisen kameran. Arvelin aivan oikein, että siinä olisi ollut juuri ratkaiseva ylimääräinen elementti enkä vuokrannut. Ekalla keikalla oli aivan tarpeeksi haastavaa hallita perusasiat, sen sijaan että olisin vielä koettanut kuvata kilpikonnan, rauskun, kalat ja korallit. Myöskään saarelle ei kannattanut ottaa kameraa mukaan koska lähdimme sieltä uimalla riutoille ja takasin veneelle. Siksi vain maisemakuvia mereltä.

hai-eivaiskaan

Minä niin toivoin (jo laivassa), että tämä olisi ollut hai. Mutta ei, se on vain jokin metrin mittainen kala jolla on komea pyrstö.

Jos sukeltaminen tai snorklaaminen ei ole sinun lajisi, pääsee riuttaa ihmettelemään myös lasipohjaisista veneistä. Onneksi rohkenin snorklaamaan sillä se todella sen arvoista. Valliriutta on oikeasti ja aidosti yksi maailman suurista luonnonihmeistä. Vesi on kristallinkirkasta ja näkyvyys vedessä on huikeaa.

Meillä oli myös vesijuoksusta tuttu vyö päällä ja sukelluspuvusta sellainen lyhythihainen ja -lahkeinen versio. Se auttoi mukavasti pysymään lämpimänä, sillä trooppinen vesi oli vain 22-asteista. Toisen keikan jälkeen hampaat jo vähän löivät loukkua, mutta kannella oli mukavasti tilaa lämmitellä ja kuivatella. Valitsin Passions for Paradise -retken, sillä se vaikutti olevan sopivan kokoinen, ei isoin eikä pienin. Tilat ja palvelut olivat mukavia. Ihaninta oli se kun paluumatkalla katamaraanin purjeet nostettiin ja mentiin komealla vauhdilla tuulen voimalla. Vain aaltojen kohina ja purjeen pauke kuului. Ja kirjavalla kielivalikoimalla kuului ympäriltä aah ja ooh!

jalat-riutalla

Varpaat kuivattelevat kannella. Että meri voikin olla näin sinistä!

viini-kilpikonna

Viinibloggaaja ottaa paluuumatkalla huikkaa suoraan pullonsuusta (185 ml) kilpikonnan ja rauskun näkemisen kunniaksi.

Ilmastonmuutoksen myötä myös veden lämpeneminen tuhoaa korallia ja isoja alueita vaalenee ja kuolee.  Tosin meribiologit tekevät kiihkeää tutkimusta korallien suojelemiseksi.  Airbnb-isäntäni David kertoi, että myös korallien uudelleen kasvattaminen sekä lämpimämpää vettä sietävien korallilajien siirtäminen valliriutalle saattaa pian olla mahdollista.

Koko päivän retki maksoi 174 dollaria sisältäen riutansuojelumaksun 15 dollaria, noin 120 euroissa. Retkeen sisältyivät sukellus- tai snorkausvarusteet, aamukahvi, lounas, iltapäivätee ja suolapalaa. Lisäksi maksoin muutaman dollari laivan hiilineutraalista matkasta. Kysyin mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Minulle kerrottiin, että rahoilla istutetaan sademetsässä hakattujen puiden tilalle uusia puita. Hinta on keskiluokkaa Cairnsin matkanjärjestäjien kastissa. Passions for Paradise on myös yksi harvoista paikallisessa omistuksessa olevista yrityksistä. Sanoisin, että reissu oli 10-. Miikka tulee siitä, että oppaani sattui olemaan aloittelija, eikä ehkä osannut parhaalla tavalla opastaa snorklauksen tekniikassa. Muuten aivan huippukokemus.

purjeet

Alle 30-vuotiaille tiedoksi! Laivalla oli kiva tyttö Ruotsista, joka oli lähtenyt Ausseihin tavoitteena päästä töihin juuri tällaiselle pienelle risteilyaluksekselle. Ja siellä aidon ruotsalaisen vaalea tyttö hymyili leveästi köysiä sitoessaan, jelpatessaan snorkaajia ja tarjoillessaan. Working holiday -visalla saa töitä tehdä vuoden. Voisinpa kääntää kelloja taaksepäin muutaman vuoden (krhm vuosikymmenen).

En tule kovassakaan merenkäynnissä merisairaaksi, mutta illalla keinutti sisäkorvia kovasti. Kohtuullisen kova tuuli ja aallokko merelle, aurinko, meikäläisittäin ankara ponnistelu meressä ja hyvä ruoka tekivät tehtävänsä. Olin aivan naatti. Tiukka päivä. Lähtisin koska vaan uudestaan.

 

Advertisements

4 thoughts on “Huikea Suuri valliriutta Australian rannikolla

  1. Ihana retki ja kuvat. Itse olen viimeksi snorklannut Bonairessa, kun vielä asuin Venezuelassa. Eksä sukelteli, minä snorklasin(mahtavat näkymät siellä meren alla), ja istahdin vielä vahingossa jonkun meduusan päälle jonka vuoksi istuminen oli vähän tyhmä vaivalloista seuraavina päivinä…

  2. Australia on varmaan ihana. En ole ollut, mutta serkkuni poika, joka meni sinne opiskelijavaihtoon, tykkäsi tästä niin paljon, että jäi sinne kononaan. Js Amazing Racen täkäläisen version kilpailijat olivat juuri Melbournessa js lähistöllä:näytti upealta

  3. Jael, kyllä tämä on tosiaan kaiken hehkutuksen väärti! Ja ihmiset ovat oikeasti niin mukavia Australia Mastercheffissä. En tiedä näkyykö se sarja siellä, mutta se on ihan erilainen hengeltään kuin amerikkalaiset ja kanadalaiset versiot. Meduusoja täällä saa oikeasti pelätä, sillä kohta alkaa tappavan vaarallisten meduusojen aika. Vielä ei ole meduusaverkkoja viritetty rannoille, mutta vesien lämpeneminen varmasti saa ne kohta rannoille… Ja krokotiilit ovat täällä ympäri vuoden… mutta näistä huolimatta aivan ihana maa, merestä nyt puhumattakaan!

  4. Täällä oli meduusoja kesällä ,kun asuin täällä ensimmäistä kertaa sellainen pisti poikaani,ja se kohta oli pitkään ihan punainen ja sattui.Olen nähnyt muutaman jakson Australian Masterchefistä. Täkäläinen MasterChef on myös erilainen hengeltään;täynnä tunteita ja värejä:) Ja hyvää ruokaa tietysti;D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s