Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Ochre: modernia australialaista villiruokaa

Jätä kommentti

ochre-alkupala1

Jos Dundee´s -ravintolassa oli rouhea ote, löytyy sen seinänaapurista Ochresta hienovaraisempi moderni australialainen keittiö. Alkupala viineineen tuo ensimmäisen wow-elämyksen ruokamatkalla Australiassa.

Ravintolasta on varsin mukavat näkymät Cairnsin satamaan ja aluksiin, jotka tekevät niitä mahtavia risteilyjä Isolle valliriutalle.

Alkupalaksi valitsen maistelulautasen, jossa on lohta, krokotiiliä, kengurua ja emua. Lautasellinen jännittävää lähiruokaa ja villiruokaa.

Sommelier kysyy minkälaista viinistä pidän. Hän suosittelee alkupalalle lasillista Länsi-Australiasta kotoisin olevaa Chardonnaytä. Saan pienen tipan maistaa ennen päätöstä. Chardonnay ei kuulu lempirypäleisiini, mutta tämä yllättää.

– Viini edustaa uudempaa tapaa tehdä Chardonnaytä, kertoo sommelier. Paljon tammea, sekä amerikkalaista ja ranskalaista.

Tuoksu on hurja. Siitä puskee esiin grillattua troppista hedelmää, jopa lihaa. Todella kuivaa suuta kurtistavaa tanniinia, hedelmää, kuivaa puuta. Onneksi luotan viinuriin, West Cape Howe 2015 todella toimii moniottelulautasen kanssa.

Savustetulle lohelle on ripoteltu vihreitä muurahaisia. Chef kerää itse muurahaiset sisämaasta, Tablelandsin pusikoista. Vihreitä muurahaisia näkee Cairnsin pihoilla ja kadullakin, mutta chef tuo kuulemma pesällisen kerrallaan. Olisipa mielenkiintoista päästä näkemään prosessi pesästä lautaselle, kaikkine valmistusvaiheineen!

ochre-chardonnay

Lohi jännällä tavalla savustettua, ei mitään suomalaista savulohta. Arvelen, että kala on savustettu jollakin paikallisella omintakeisen makuisella puulla.

Muurahaisissa on todellakin muurahaishappo mukana. Kirpeän hapokas maku sopii hienosti lohen rasvaiseen ja savuiseen makuun. Merilevä tuo helpotusta happamuuteen. Vahva chardonnay on aivan samalla aaltopituudella, kestää kirpeyden ja tuo sen viimeisen tasapainottavan elementin makuihin.

Seuraavaksi lautasella on savustettua krokotiilin sisäfilettä ja pikkuruisia paikallisia villiluumuja. Luumut ovat kooltaan mustikan luokkaa. Savukroko on hienostuneen vahvaa. Krokotiili voisi olla kylmäsavustettua, niin vahva maku on. Koostumus myös tuo mieleen kylmäsavustetun hauen. Tarjoilija kysäisee keittiöstä ja selviää että, krokotiili on kuin onkin kylmäsavustettua.

orche-alkupala

Chef suosittelee, että maistelulautanen syödään vasemmalta oikealle. Ensin lohi muurahaisilla, krokotiili, kenguru ja lopuksi emuwonton.

Kengurun kanssa tarjotaan makeaa hedelmää, Kakaduluumua. Ohessa on rapeita leivän muruja. Viinin kanssa makuyhdistelmä on taivaallinen! Nyt tanniininen valkkari todella pääsee oikeuksiinsa.

Neljätenä lautasella on wanton-nyytti jonka sisällä jauhettua emua, alla puskaluumusta tehtyä makean tulista kastiketta.

Puska täällä tarkoittaa kaikenkaikkiaan villiruokaa sisämaan karusta luonnosta. Chefit ovat vasta alkaneet arvostaa Australian alkuperäisiä kasveja ja hedelmiä, kuten Australian Masterchefistä olemme nähneet.

Lautasella on vielä suuta raikastamassa molelyylicaprese. Iso pisara joka maistuu tomaatilta, mutta ei ole enää tomaattia koostumukseltaan. Täytteenä on mozzarellaa.

Rapea wantonnyytti emusta on täynnä makua. Emun jauheliha on maistettu tuhdisti ja chilinen luumuhillo toimii täydellisen hyvin sen kanssa! Viini kestää tämänkin maun vaikka ensin vähän nöyrtyy ja taipuu chilin edessä, mutta kuitenkin kantaa sen kauniisti. Alkupala on niin kaunis mauiltaan, että ryhdyn ihan runolliseksi. Se on taidetta alkuperäisaineksista. Oi onnea päästä maistamaan tälläista!

Pääruoaksi tilasin wallabyä. Pala on sisäfileen ja hännän välinen osa, joka ei ole ihan murein pala, mutta maukas, kertoo tarjoilija.

chapelhill

Sommelier suosittelee nyt viiniksi todella tuhti shirazia.  Viinimestari tekee kansainvälisen nyrkinheilautuseleen viiniä kuvatessaan. Wallabyllä on oma makunsa ja vahva viini sopii sille. Kengurun kanssa hän suosittelisi hieman makeampaa viiniä.

Wallabyn kastikkeessa on jotain kahvipavun tyyppistä kitkerää ja imelää. Lisäksi lautasella on prociuttoa. En oikein hoksaa miksi prociuttisiivu on mukana. Se ei ole mitenkään erityisen herkullista ilmakuivattua kinkkua.

Annoksen päällä tarjottava paikallinen villikasvi on mehevää ja tuo kivaa rouskutettava rakennetta muuten pehmeään annokseen. Ohessa on perunaista muussia. Annos on kokonaisuudessaan ihan kiva pääsemättä alkupalan tasolle. Mutta nyt olen maistanut wallabya, check. Wallabysta muuten varoiteltiin turhaan että se on sitkeää. Jos suomalaisten ravintoloiden sisäfileet olisivat yhtä meheviä, saattaisin joskus tilata sellaisen.

Chapel Hill McLaren Shiraz 2013 kesyyntyy kehrääväksi kissaksi wallabyn ja perunamuussin kanssa.

ochre-wallaby

Kokonaisuus oli hieman epätasainen, mutta alkupalan loistokkuus tasaa pääruoan arkisuutta. Ehkä pitäisi vain tilata alkupala toisensa jälkeen, ettei perinteistä notkahdusta pääruoan kanssa kävisi.

Ainakin Queenlandissa pääruoat ovat todella ruokaisia. Tämän annoksen voimalla jo snorklaisi Sydneyhyn – ellei matkalla päätyisi itse krokotiilin suuhun. Brisbanen korkeudella jäisi jännitettäväksi vaan hait.

Cairnsista alkanut Australian matkani on jatkunut jo eteenpäin muutaman kohteen kautta ja kirjoittelen tätä Arlie Beachin Airbnb-majapaikan terassilla. Kun nostan katseeni, edessä on satama täynnä purjeveneitä ja kaukana häämöttää legendaarinen Whitsundaysin saaristo.

Restaurant Ochre, Cairns, Queensland, Australia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s