Vihreä kilpikonna tulee takaoikealta ja ui päättäväisesti ohitseni. Otan snorkkelin putken pois suusta ja huikkaan muille kilpikonnasta. Lähellä olevat lapsiperheet uivat kiireellä katsomaan ja ehtivät näkemään sen ennen kuin konna katoaa riutan piiloihin. Lasten kasvoilla on yhtä leveä hymy kuin minullakin.
Viivähdin viikon Queenslandin rannikolla sijaitsevalla Magnetic Island -saarella. Townsvillen edustalla sijaitseva saari on mukavan hiljainen lomakohde, vaikka lomalaisia on paljon koulujen lomaviikkojen aikaan.
Meri on puhdasta ja sinistä, toisin kuin kahdeksan kilometrin päässä mantereella Townsvillen rannoilla.
Koska Suuren valliriutan reissu oli niin mahtava ja snorklaaminen jäi vielä kutittelemaan, lähdin yhdistetylle snorklaus- ja kalastusretkelle. Puolen päivän reissulla kippari Adam vei meidät pienten poukamien kautta saaren rannalla olevalle riutalle. Pienessä laivassa oli parikymmentä matkustajaa, lisäksi kippari ja miehistönä kaksi kapteenin teinitytärtä.
Ensimmäinen pysähdys on kallioiden reunustamassa poukamassa. Punasiipiset haukat olivat paikallisten mukaan Red Kite, mutta isohaarahaukka on ollut äärimmäisen harvinainen Australiassa. Paremmin lintuja tuntevat voivat ottaa kantaa onko kuvissa isohaarahaukka.
Haukat ovat kipparin tuttuja ja ne tietävät että veneestä lentelee pian kalaa. Kippari ottaa kylmälaukusta jäisiä kaloja ja viskoo niitä korkeassa kaaressa ilmaan. Haukat tavoittelivat kaloja, mutta eivät ole tarpeeksi nopeita. Vedessä kelluvat kalat ne käyvät koppaamassa kynsillään ennen kuin kalat ehtivät upota.
Seuraavassa poukamassa on valkoisen merikotkan reviiri. Adan heitti seuraavan kalan ilmaan. Kotka ei taida olla tällä kertaa kotona. Seuraava kala lentoon. Ilmasta kuuluu humaus. Uljas ja iso kotka tulee ja nappaa kalan lennosta. Kotka ei kainostele. Se käy ilmaisella lounalla useamman kerran, nappaa kalat niin vedestä kuin ilmasta.
Tällä kertaa sain veneessä lyhyen mutta tehokkaan opetuksen räpylöiden käytöstä. Pysy rentona vaakatasossa ja potki vapaauinnin potkuja. Ei mitään pyöräilyä siellä meressä! Tuo ohje avasi minulle homman ja sehän oli helppoa. Nyt tiesin myös ottaa hiukset pois maskin välistä, eikä maski täyttynyt vedestä. Niin paljon helpompaa kun perusasiat ovat hallussa!
Meille annettiin vesijuoksuvyön sijaan sellaiset paksut reilun metrin mittaset pötkylät kannattelemaan kroppaa vedessä. Pötkylät ovat tuttuja vesijumpasta ja minusta niiden kanssa oli helpompi snorkalata. Ehkä kovempi aallokko voisi olla hankalampaa niiden kanssa, mutta tyynissä vesissä pötkylä oli oikein kätevä apuväline.
Adam kertoi, että merivesi on lämmennyt kolmessa viikossa 22 asteesta 27 asteeseen. – Merivirta pohjoisesta tuo nyt nopeasti lämpimämpää vettä. Tämä on iso muutos lämpötilassa! Se tarkoitti myös sitä, ettei sukelluspukuja tarvinnut pukea vaan vedessä tarkeni polskia hyvin. Tosin tunnin snorklaamisen jälkeen alkoi jo viluttaa. Pistin räpylöitä vähäksi aikaa vilkkaammin liikkeelle ja sain kropan mukavasti lämpenemään.
Iso vihreä kilpikonna oli yllättäen vierelläni. Se jatkoi sulavasti matkaa eteenpäin. Huikkasin Turtle! Ja viitoin eteenpäin. Lähellä olevat snorklaajat ehtivät paikalle näkemään konnan.
Myös sinipilkkuinen piikkirausku ui pohjaa pitkin. Alapuolellani uiskentelee parvia mustasinisiä keisarikaloja ja keltasinisiä Emperor angelfish -kaloja. Lisää ja paljon huikean värisiä isoja ja pieniä kaloja, isoissa ja pienissa parvissa.
Koralliriutat saaren rannalla olivat vähemmän värikkäitä ja moninaisia kuin Isolla valliriutalla. Lisäksi riuttojen välissä kasvoi erinäisiä levämattoja, mikä on Adamin mukaan kuitenkin terveen rannikon merkki. Osa kaloista näyttää jo vähän tutuilta, mutta esimerkiksi Nemoa saa etsiä täältä turhaan. Suuri Valliriutta on maineensa mukaisesti ainutlaatuinen. Matkaa Isolle valliriutalle on 130 km.
Snorklasimme tunnin verran ja sen jälkeen meidät viitottiin takaisin laivaan. Iso huikka vettä ja toinen limppaa meille varatusta kylmälaukusta.
Pysähdyimme vielä toiseen matalaan lahdenpoukamaan snorklaamaan. Uskaltauduin kokeilemaan sukeltamista. Pötkylä pois kainaloiden alta ja kohti pohjaa. Näin parin metrin syvyydessä hienoja kuolleita korallinpalaja. Kysyin kipparilta korallinpala kädessäni onko luvallista kerätä kuolleita koralleja, sillä niitä näkee rannoilla kaikissa muodoissaan. – Mitä koralleja, en minä mitään näe. Taitava vastaus, jonka voinee tulkita miten haluaa.
Kapteeni Cook purjehti 1770 saaren ohi. Kompassi meni sekaisin ja sen vuoksi Cook nimesi paikan Magnetical peninsula. Cook uskoi, että paikka on osa mannerta. Kapteenimme Adam arvelee, että saaren valtavat kalliot ja kiviryökkiöt saattoivat aiheuttaa kompassin sekoamisen.
Seuraava ohjelmisto on lapsille ja lapsenmielisille: kalojen syöttäminen. Isot pullasorsat eikun pullakalat tietävät että ruokaa on tulossa ja niitä alkaa kertyä veneen viereen. Adam näyttää kuinka leipäpalaa ojennetaan kalalle. Nuori 10-vuotias poika on ensimmäinen rohkea ruokkija. Leipäsuiro käteen ja käsi veden pinnan lähelle. Iso kala tulee ja nappaa leivän. Lapset saavat vuoroperään ruokkia kaloja, kippari on vieressä neuvomassa. Polske käy kun kalat kilpaa tavoittelevat päivän pulla-annostaan. Lapset kirkuvat, nauravat silmät loistaen. Adam on loistava lasten kanssa, osaa jututtaa penskoja juuri oikealla tavalla.
Lopuksi tulee se paras osio, kalastaminen. Siirrymme syvemmille vesille. Olin ihan täpinöissäni, sillä olen ollut kova kalanainen 5-vuotiaasta lähtien. Minä ja ryhmän 10-vuotiaat pojat taidamme olla yhtä tohkeissamme syöttejä laittaessamme.
Kalanpala koukkuun ja virvelin siiman annetaan laskeutua riutalle pohjaan asti. Aamun retkeläiset olivat saaneet sellaisia korallilohia, joista riittää jo syömistä. Ensimmäinen tärppi! Kelaan siimat 20 metrin syvyydestä ja syötti on mennyttä! Toinen tärppi, ei mitään. Adam ohjeisti, että kannattaa olla aktiivinen kelata aina tärpin jälkeen ja tsekata onko koukussa syötti jäljellä.
Nyt tärppäsi!! Kelaan ja siimassa tuntuu selvästi painoa. Saaliini on reilut 15 senttinen ruskeapilkullinen kala. Katson anovasti kipparia, mutta Adamista liian pieni saaliiksi. Päästämme sen takaisin uimaan. Kyllä siitä olisi minulle ruoka syntynyt, mutta eihän alamittaisia voi pitää. Harmi vain, etten siinä tohinassa pyytänyt ketään ottamaan kuvaa minusta, olisi hymyillyt ainakin 15 sentin leveydeltä!
Muutama tärppi vielä, mutta ei yhtään kalaa. Teinityttö metrin päässä saa isohkon keisarikalan. Myös häneltä irtoaa leveä välkehtivä hammasrautainen hymy.
Onneksi myös pikkupojat saavat saaliita. Ne ovat kaikki alamittaisia, mutta kalastamisen jännitystä ja iloa riittää monessa perhekunnassa.
Kalakeikan jälkeen meille katetaan tee, kuten aussit sanovat. Kahvia tai teetä, keksejä ja huikea kasa trooppisia hedelmiä. Koska Queenslandissa on mansikkasesonki, on kiivien, ananasten ja melonien rinnalla mansikoita.
Puolen päivän mittainen retki maksoi noin 75 euroa, lapsilta 50 €. Perheyritys Aquascene Chartersin järjestämä oli aivan ihana. Adam otti lapset erityisen hienosti huomioon, osasi jututtaa kaikkia ikäryhmiä ja lopuksi kuusivuotiaiden kohderyhmälle koitti reissun paras hetki. He pääsivät vuoron perään ruoriin! Sydäntä sykerrytti katsoa pienten keskittymistä ruorin pitoon. Otsan kurtistuksesta saattoi lukea että pojat ja tytöt ottivat duunin tosissaan. Jokainen juoksi vuoron perään isän ja äidin luokse selittämään kirkkaalla äänellä kuinka ohjasin venettä ja kuin Adam neuvoi että älä aja tuohon kallioon!
Kirjoittelen tätä Melbournessa, 2 100 km etelään Magnetic Islandilta. Airbnb-kotini 42:nnen kerroksen ikkunasta avautuu pilvenpiirtäjien kehystämä maisema Docklandsin ja Victorian sataman alueelle. Queenslandin lämmöt ovat muisto vain, nyt on ekaa kertaa kuuteen viikkoon päällä pitkälahkeiset housut ja sukat. Ehkä Melbourne korvaa ravintolascenellään sen minkä ilmastossa häviää?
***Matkustin Australiassa kolmisen kuukautta pohjoisesta Queenslandistä rannikkoa pitkin kohti etelää, koukkasin Melbourneen ja päätin reissuni länsirannikolle Fremantleen ja Margaret Riverin viinialueille. Australia -tagin takaa löytyy tarinoita Isolta valliriutalta, ravintoloista ja ruokaohjeista, jotka toin matkamuistona kotiin.
Ripaus tryffeliä 
14.10.2016 09:34
Lukemallakin pääsee hyvin tunnelmaan mukaan!
14.10.2016 17:18
Kiva kuulla, tervetuloa mukaan matkalle!!