Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Enemmän kuin unelma: Whitsundays purjeveneessä

Jätä kommentti

whitsundays

En ollut uskoa onneani! Airbnb-isäntäni David lupasi viedä minut purjehtimaan Whitsundaysin saaristoon. Saaristo on Australian ykköslomakohde. Suojeltu ja asumaton Whitehaven beach äänestetään jatkuvasti yhdeksi maailman kauneimmaksi uimarannaksi. Purjehdimme kolme päivää saaristossa näiden uskomattoman kauniiden maisemien keskellä. Uin valkohiekkaisella Whitehavenin rannalla hain kanssa. Kaksi uteliasta kilpikonnaa katseli venettämme. Snorkalasin kalaparvien keskellä. Kalastimme ja melkein sain virvelillä piikkirauskun! Ainakin uskon niin mielelläni.

whiteheaven-beach

Whitehavenin ranta jatkuu ja jatkuu, seitsemän kilometria. Sen hiekka 98-prosenttista silikonia ja siksi niin hohtavan valkoista.

dusk

Purjehdimme ensimmäisenä päivänä illan jo hämärtyessä Whitsunday Islandin salmeen ankkuriin. Ja sitten päästiin käsiksi suosikkipuuhaani, kalastamiseen.

Kalan syöttinä käytetään täällä priimaa katkarapua. Ei edes rapujen päitä, sillä ne eivät maistu kaloille. Pala katkarapua isoon, jykevään koukkuun ja kela vapaalle. Paino vie siiman koukkuineen pohjaan. Pieni pyöräytys kelasta, siima sopivasti kireälle ja sormi siimalle, David neuvoo. Tunnen nykäyksen, kiskaisen vapaa. Koukku tarttuu kalaan! Syvyyttä on 20 metriä, joten siimaa saa kelata hyvän tovin. Syötti on syöty. Joku on kotona, vaikka onkin jo sysipimeää, mustan kuun aika.

Vuorovesi vie siimaa pitkän matkaa ohi veneen.

David saa pienen korallilohen, mutta se pitää päästää vielä kasvamaan.

Tunnen ison kiskaisun vavassa! Teen vastaliikkeen ja alan kelata kiivaasti. Jokin siellä rimpuilee vahvasti! Vapaa taipuu ja päästän kelan vapaalle, kelaan siimaa ja päästän vapaalle. Koetan väsyttää kalaa. Siima ei liiku enää mihinkään eikä mitään liikettä tunnu. Jäikö koukku pohjaan kiinni? Seuraavaksi jokin tempaisee lujaa, vapa taipuu, David syöksyy apuun pitämään vapaa. Seuraavan syöksyn myötä siima katkeaa. Sanoin suomeksi jotain vahvempaa kuin himputti.

David päättelee kalan käytöksestä että se oli piikkirausku. Rauskut imeytyvät pohjaan kiinni ja niillä on voimaa. – Voiko niitä syödä, tarkistan tärkemmän ensin vaikka pulssini vielä on korkealla. – Rausku on oikein hyvää. Mutta niitä ovat hankala kalastaa virvelillä, lohduttaa David.

kalassa

Ilta on myöhä ja nälkä yltyy. Teen pikaisen kanasalaatin, sillä jäimme ilman kalasaalista. Alhaalla keittiössä ja oleskelutiloissa on hikisen kuumaa. Salaatin teko on kuin saunassa kävisi. Istumme syömään tuulen viilentämään yläkannen ruorihyttiin. (Anteeksi nyt kaikki oikeat purjehtijat, en tunne termistöä, you know suomeksi. Kuukaudessa ulkomailla käy kuin Andy McCoylle konsanaan).

Kylmä valkoviini ja ruokaisa salaatti lohduttaa kalastajia. Kerromme kalajuttuja. Tuulenvire viilentää tropiikin yössä.

12 metriä pitkään kaksipurjeiseen veneeseen mahtuu kaksi erillistä hyttiä, iso oleskelutila ja muodikas avokeittiö. Vessassa on suihku, jossa käytetään sekä merivettä että makeaa vettä. Aurinkopaneelit lämmittävät makean veden, mutta vettä säästääksemme saippuoidaan merivedellä ja makealla vedellä huuhtaistaan saippuat pois. Laivan pumppu tosin pystyy tekemään myös merivedestä juotavaa makeaa vettä.

– Tällä jahdilla pystyisi vaikka purjehtimaan maailman ympäri, kehaisee kippari.

Hän on hankkinut uuden veneen vasta muutama kuukausi sitten. Rakkaus uutta venettä kohtaan välittyy niin sanoin kuin hellin ottein, joilla hän sivelee veneensä lakattuja mahonkipintoja.

kippari

purjevene-rannalta

Davidin jahtiin mahtuu nukkumaan seitsemän ihmistä, joten meillä oli ruhtinaallisesti tilaa kahdestaan. Sain itselleni ison keulahytin. Nukahdin aaltojen keinumiseen, kaikki ikkunat ja luukut auki. Edes lakanaa en tarvinnut peitteeksi, pelkkä yöpaita riitti sillä yölläkin lämmintä oli yli 25 astetta. Pieni tuulenvire yöllä meren päällä toi sopivasti viilennystä. Ylellistä kerrassaan.

dingy

Haastavinta purjehtimisessa minulle oli purjeveneeseen pääsy. Kölin vuoksi useampiin laitureihin ei pääse, joten laiva on kiinni poijussu ulompana. Siirtyminen rannalta tehdään kiikkerällä kumiveneellä eli dingyllä. Aallokko tuo haastekerrointa ja satamassa asuvat krokotiilit jännitystä. Ensimmäistä kertaa purjeveneeseen noustessani huomasin että muutama päivä aiemmin sairastamani flunssakuume oli vienyt lihasvoimat. Tämä valkeni puoliksi kumiveneessä, puoliksi purjeveneen tikkailla keikkuessani. David ojensi kätensä apuun päätään puistellen. Nyt jo naurattaa, silloin nolotti.

Sovimme, että herään aamulla seitsemältä kalastamaan. Queenslandin väki on minusta käsittämättömän aamuvirkkua, viimeistään viideltä ylös ja menoksi. Trooppinen kuumuus alkaa jo yhdeksältä painaa, joten tietysti aamun viileydessä on paljon mukavampaa tehdä asioita. Mutta aamu-uniselle niin vaikeaa.

Aamulla ei kala syö ja nostamme ankkurin ja purjeet. Hieman rouheasti sanottu. David nostaa purjeet, minä saan ohjeistettuna painella autopilotin nappulan välillä päälle tai kääntää pari astetta tyypuuriin tai paapuuriin. (Pari purjehdustermiä on sentään Estelle-ajoilta jäänyt mieleen)

Ankkuroimme Tonguen Bayn lahteen, laskemme kumiveneen ja jälleen sulavasti kompuroin tikkaita pitkin dingyyn. Rannalla on ruuhkaa, sillä useampi iso retkenjärjestäjä on tuonut kohteeseen väkeä. Nuoret miehet ovat aamupäivällä hyvä vauhti päällä oluttölkit kädessä. Airlie Beach on reppuretkeilijöiden toiviokohde ja sieltä lastataan nopeisiin veneisiin nuoria matkaajia näkemään keskeiset kohteet puolen päivän reissuilla. Koska minulla kävi näin uskomaton mäihä, on minun helppo myhäillä massaturisteille.

polku

kyltti-whitsundays

Kiipeämme ruuhkaista polkua pitkin näköalatasanteelle, josta avautuu se ikoninen Whitehaven Beach. Vitivalkoinen hiekka. Meren vaihtelee turkoosista siniseen, smaragdista syvän vihreään. Upeaa kuten saamme kuulla kaikilla kielillä täyteen tuppautuneella näköalatasanteella.

Alhaalla rannalla on vanha rouva, joka muistelee meille millainen Whitehaven oli 80-luvulla. 98-prosenttista silikonia oleva hiekka oli silloin vielä niin terävää, ettei sen päällä voinut kävellä ilman kenkiä. Miksihän hiekka ei ole enää terävää, aaltojen vaikutuksesta?

Siirrymme jälleen dingyllä veneelle, nyt siirtyminen käy jo asteen verran sujuvammin. Kierrämme niemen ja edessämme avautuu Whitehavenin seitsemän kilometriä pitkä ranta. Purjehdimme lahden yli ja rantaa pitkin pari tuntia. Perhosilla on muutto meneillään, veneen yli menee satoja perhosia. Minnekähän ne ovat menossa koska ne suuntaavat suoraan aavalle merelle?

Whitehavenin rannan tuntumassa on pari muuta venettä, mutta ranta on yksin meidän. Tätä hetkeä olen odottanut. Uimaan!

Vesi on kirkasta ja vilvoittavaa. Ihanaa! Mutta mikä on tuo musta varjo vedessä, kysyn Davidiltä.

– Se on hai. Siirrytäänpä nyt ihan rauhallisesti rannalle.

Ehkä hai ei ollut nälkäinen, eikä se onneksi tullut tutustumaan lähemmin. Vesi vilvoitti ja hai sai adrenaliinin mukavasti virtaamaan. Sitä tarvittiin seuraavan huipun valloittamiseen. Nousimme ensin korkean hiekkadyynin yli, laskeuduimme alas pieneen hiekkalaaksoon ja lähdimme kipuamaan ylös. Reitti oli paikoin hankala ja vaati kalliokiipeilijän otteita. Paikalliset paarmat tiesivät kiperimmän kohdan, sen missä kiipeilijät menevät hitaimmin.

Maisema palkitsi jälleen hikisen kiipeilijän. Täällä ei ole muita turisteja, vain me. Näemme alapuolellamme koko rannan, turkoosin kirjava meren, hait. Ainakin minun silmääni jokainen meressä liikkuva tumma kohta on selvästi hai.

purjevene

Palaamme samaan salmeen yöankkuriin. Davidin vuoro tehdä ruokaa. Hän kokkaa painekattilassa aivan mahtavaa maissilla ruokittua naudan paistia ja kasviksia. Pitkän, ihanan ja hikisen päivän jälkeen paisti maistuu mahtavalle punaviinin kera.

Vuorovesi on iso tekijä valtamerellä. Salmessa veden korkeus muuttuu kaksi metriä, mutta etelämpänä rannikolla veden korkeus voi vaihdella 5-7 metriä. Siinä saa olla tarkkana vuorovesikarttojen ja purjeveneen parkkeerauksen kanssa. Onneksi veneessä on syvyysluotain ja ankkuripaikka on huolella valittu.

Kokeilemme jälleen virittää virvelit. Muutama näykkäys, mutta ei kalaa. Kapteeni päättää, että jatkamme kalastusta aamulla kuudelta.

Virallisesti todettakoon, että minä nousen aamukuudelta vain kun todella tärkeät asiat ovat kyseessä. Kuudelta aamu on valjennut, mutta aurinko ei vielä paista. Lasken syöttini pohjaan kahvikuppi kädessä. Kalaonni ei ole vieläkään mukanamme.

Daydream Islandin rannalla pääsemme snorklaamaan kalojen kanssa. Nopeasti syvenevän rannan tuntumassa pyörii iso kalaparvi. Pitkulaisia, pitkänokkaisia vaaleansinisiä kaloja. Upean kirjavia papukaijakaloja. Lehtikaloja, pystyraitaisia, vaakaraitaisia. Kysyn Davidiltä miksi kalaparvet pysyvät tässä uimarannalla.

– Resortin väki ruokkii niitä.

Astuin rannalta snorklausreissun jälkeen väsyneenä dingyyn, aalto heitti kuperkeikkaan ja elegantisti kaaduin kumiveneeseen käsivarteni päälle. Alla oli iso ja kova muovinen venttiili, jonka päälle rojahdin koko painollani. Sain jykevän ruhjeen käsivarteen, mutta ei verta sentään veteen haita houkuttelemaan. Mitäpä siitä, että episodi sattui Daydream Islandin rannalla, jonka rantatuoleissa kalliista kalleimman resortin asukkaat saivat viihdettä. He seurasivat muutenkin silmä kovana kun komea purjevene saapui rannan tuntumaan. Ankkurin lasku, kumiveneen lasku mereen ja minun sulava siirtymiseni dingyyn ja etenkin rannalta pois oli varmaan all-inclusive -päiviin hupaisaa ohjelmaa cocktailien lomassa.

Onneksi Whitehavenin ranta on suojeltu, eikä sinne saa rakentaa. Daydreamin hotellit näyttävät hinnoistaan huolimatta huonolta unelta, betoniarkkitehtuuri kukoistaa.

jellyfish

Jonkin sortin meduusa. Queenslandissä on lämpimän meriveden aikaan kaksi tappavan vaarallista meduusaa. Tämä on vain kovaa kipua tuottava jellyfish.

Halusin vielä viimeisenä päivänä päästä jonnekin snorklaamaan. Katselemme merikarttoja, joihin on merkattu snorkkelin kuvia. Ankkuri ei tunnu ottavan kunnolla kiinni North Molle Islandin rannan tuntumassa. David päättää, että hän vie minut rannalle ja palaa veneelle varmistaman ankkuria.

Hetkeni Robinson Crusoena. Istun rantakivellä snorkkeli otsalla ja katselen ympärilleni. Purjevene on hyvän matkan päässä. Kokoan rohkeutta ja käyn snorklaamassa pienen pätkän. Miksi valtameri haineen ja piikkirauskuineen tuntuu yksin enemmän turvattomalta? Mitä siinä auttaisi, että toinen olisi vieressä jos jokin päättäisi hyökätä?

Koska olin itse halunnut vielä uuteen paikkaan, olihan minun polskittava siellä. Kiertelen rantaa vedessä ja enemmän maalla. Kerään muistoksi hetkestäni yksin autiolla simpukan kuoren ja palan kuollutta koralliriuttaa.

crusoen-saari

Kivi autiolla saarella. Merja Robinson Crusoe on jo onnekkaasti takaisin veneessä.

kilpikonna-whitsundays

Kilpikonna! Onko se vähän epäluuloisen näköinen, vai kuvittelenko vain?

kilpikonnan-whitsundays1

Tuuli yltyy reippaasti kun ylitämme isoa aavaa kohti kotisatamaa. Saavutamme melkoisen hyvän vauhdin purjeilla. David pohtii jo voimmeko ollenkaan rantautua omaan satamaan vai pitääkö tuulien vuoksi mennä suojaisempaan paikkaan.  Palaamme kuitenkin Airlie Beachin ankkuripaikkaan iltahämärän laskiessa. Aallot lyövät korkeana. Matkaa rantaan kumiveneellä on puolisen tuntia.  Pakkaamme kumiveneen, laitamme veneen kuntoon ja lukkoon ja lähdemme kohti satamaa. Sillä hetkellä muistan, että tässä satamassa asuu oikeasti krokotiilejä. Jotka saalistavat iltahämärässä. Puristan kumiveneen köysistä niin lujaa, että kourani kramppaavat.

Pääsemme satamaan ja laiturille. Puuh. Jännitys laukeaa. En vaihtaisi sekuntiakaan tästä reissusta pois. Ehkä vaihtaisin virveliin paksumman siiman, että olisimme saaneet kiskottua rauskun veneeseen, mutta muuten kokemus on Australian matkan hienoin. Upein. Mahtavin. Kiitos David!

Tallenna

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s