Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Sykähdyttävä valasretki Hervey Bayssa

Jätä kommentti

pyrsto1

Valaanpoikanen tulee laivan viereen ja selvästi katselee meitä. Emo kellii pinnalla auringossa ja läiskyttää evällään vettä. Urosvalas laulaa. Koin valasretkellä Hervey Bayssa monta sykähdyttävää hetkeä.

Matkustin Hervey Bayn kaupunkiin kahdesta syystä: nähdäkseni muuttomatkalla olevat valaat ja Fraser Islandin.

Ensimmäinen valaan puhaltama vesisuihku näkyy reilun puolen tunnin jälkeen. Kippari kuuluttaa, valas ja poikanen vasemmalla! Pääsemme laivalla lähelle ja näemme kun äitivalas ja poikanen uivat eteenpäin hiljalleen, selkäevät vilahtelevat pinnalla rytmikkäästi. Sitten selät kohoavat hieman korkeammalle ja ne sukeltavat. Emo päätti ruokkia poikastaan pinnan alla.

Valas ei suinkaan imetä vaikka se nisäkäs onkin. Se ruiskuttaa mereen maitoa, joka on kuin paksua rihmaa. – Sitä voi poimia vaikka käsin, niin kiinteitä rihmat ovat, kapteeni kertoo. Valaanpoikaset oppivat samalla tavan imuroida suuhunsa tulevaa oikeaa ruokaa, katkarapuja, levää ja kaloja. Poikanen kasvaa äidinmaidolla kahdeksan (8) kiloa tunnissa.

kolme-valasta2

Poikanen puhaltaa ilmaa ulos etualalla. Eskortteerava uros on aivan sen vieressä, emo ui kauimpana.

Siirrymme seuraavan vesisuihkun luo. Siellä on emo, poikanen ja seuralaisuros. Uros ei ole poikasen isä, vaan se seuraa emoa toiveissa ryhtyä seuraavan poikasen isäksi.

Valasseurueen ottaessa etäisyyttä laivaan, siirrymme seuraavan luo. Lahdessa on poikaskaudella 200-300 ryhävalasta. Emot tulevat Hervey Bayn suojaisaan lahteen synnyttämään ja kasvattamaan poikaset siihen kokoon, että matka etelän vesiä kohti voi alkaa. Valaat tulevat joka kevät synnyttämään Hervey Bayhin, syys-lokakuussa. Kun olin syyskuun alussa Cairnsissa, kuulin että valaat olivat juuri ohittaneet Pohjoisen Queenslandin. Sen viiden viikon aikana kun minä matkasin 1500 km Cairnsista Fraserin rannikolle, olivat ryhävalaat uineet sinne ja synnyttäneet poikaset.

aitivalas-laiskuttaa

Näemme kaukaa evällään vettä läiskyttävän emon. Valas kellii selällään auringossa valkoinen vatsa loistaen. Se pärskyttää evällään ehkä vain huvikseen. Evän läiskytys jatkuu niin kauan että oppaamme kapteeni epäilee että se myös karkottaa syöpäläisiä kropastaan. Ja samalla se opettaa poikaselleen miten se tehdään.

Evän läiskäyksessä on niin paljon voimaa ja ääntä, että se voi myös viestiä haille, ettei tänne kannata tulla apajille.

Poikanen on utelias ja päättää esittää meille parhaat temppunsa. Se kurkistaa vedestä. Se nousee mahtavaan hyppyyn ja läiskähtää selälleen. Temppu toistuu muutaman kerran. Harjoitushyppyjen jälkeen seuraa oikein mahtiloikka. Se nousee lähes puolet kropastaan veden pinnan yläpuolelle. Äiti läiskyttää vieressä. Ehkä se onkin kannustusta? Ihmisen mieli pyrkii aina inhimmillistämään eläinten toimia. Kenties äiti vain karkottaa kirppuja ja poikanen leikkii.

emo-baby

babyvalas-kurkistaa1

Poikanen on nelisen viikkoa vanha. – Iän erottaa värityksestä ja koosta, valistaa kuulutus.

Seuraavan emon seuralaisuros laulaa! Laivan kaiuttimista kuuluu surumielistä ammuntaa, joka muuttuu hyräilyksi ja naksutteluksi. Aika moniäänistä laulua. Kapteeni kuuluttaa, että katsokaapa tuolta vasemmalta lähestyy toinen uros. Seuralainen lopettaa laulun ja painuu syvyyksiin. Urokset käyvät keskustelun pinnan alla, ilmeisesti ruumiin kielellä, sillä laulua tai muuta ääntelyä ei kuulu. Kilpailu naaraasta päätyy eskorttivalaan voittoon ja se palaa emon ja poikasen luo. Toista urosta ei näy pinnalla, se katoaa etsimään seuraavaa otollista äitikandidaattia.

Näemme retken aikana 20-30 valasta. Osa saattaa olla samoja. Lähennä näkyvä Fraserin saari on 125 kilometriä pitkä. Se suojaa lahtea tuulilta ja myrskyiltä ja vesi pysy matalassa lahdessa mukavan lämpimänä poikasille.

Retkeen kuuluvaa sämpylälounastakaan en malta syödä loppuun, sillä valaita on allamme, vierellämme ja takanamme. Ujoimmat uivat kauemmaksi laivan tullessa, osa jää uteliaana uimaan rinnalle. Poikasen silmät kiiluvat veden pinnan yläpuolella. Kumpi katsoo kumpaa, olemmeko me valaille yhtä suurta hupia kameroinemme kuin valaat meille?

baby-valas-katsoo

kolme-valasta

Kapteeni päättää, että on aika suunnata takaisin satamaan. Kun olemme hyvässä matkavauhdissa, niin hyvässä että hatustaan saa kannella tosissaan pitää kiinni, alkaa horisontissa näkyä pystyssä sojottava pyrstö. Kapteeni hiljentää lähempänä vauhtia ja livumme hiljaa lähelle.

Emo ruokkii poikastaan pystyasennossa, pyrstö korkealla pinnalla ja nokka alaspäin. Kapteeni kertoo, että tämä on hyvin harvinainen näky. Emot ruokkivat poikasiaan lähes aina veden alla, pinnan läheisyydessä. Siinä on kuitenkin se riski, että vene voi ajaa päälle. Tämä emo on nostanut varoituslipun näkyville.

Emo pysyy pyrstö pystyssä vähintään puoli tuntia. Poikanen tulee pintaan ja leikkii, pyörii, hyppii hetken, palaa syömään ja tulee uudelleen harrastamaan valasveneen katselua. Emolla riittää keuhkoissa happi pitkään.

pyrsto

aiti-imettaa-pyrsto

Emo pysyi veden alla ruokkimassa poikastaan yli tunnin. Poikanen käy välillä ottamassa happea ja intoutuu myös leikkimään välillä. Kuinkahan kauan aikuinen valas voi olla veden alla käymättä hengittämässä?

Ryhävalaiden kanta on tällä hetkellä hyvässä voinnissa. Australiassa valaiden metsästys kiellettiin vuonna 1992, mutta Japanissa sitä vielä jatketaan erityislupien turvin ja Kiinassa sumeilematta luvattomasti.

Spirit of Hervey Bayn retki lähti Hervey Bayn satamasta klo 8.30 ja palasimme klo 14.00. Tätä kutsutaan 3/4 -päivän retkeksi. Tein samalla varauksen myös Fraser Islandin retkelle. Yhteishinta oli 325 dollaria, sain kolmisenkymmentä dollaria alennusta yhteisvarauksesta. Valaskauden aikana retkellä on takuu, jos emme näe valaita, saat rahasi takaisin tai uuden retken.

Olen aina matkoillani välttänyt opastettuja retkiä kuin ruttoa, etenkin suomalaisten matkatoimistojen retkiä. Valaita ei pääse katsomaan muuten, ellei sitten osta yksityistä ja kalliimpaa venereissua. Australiassa kaikki retket ovat olleet todella hyvin järjestettyjä. Koen että olen saanut vastinetta rahoilleni ja vastalääkettä retkiallergialleni. Taidan kääntää takkini tässä retkiasiassa tyystin. Tai ehkä edelleen jätän lomamatkojen opastetut retket tippukiviluoliin väliin, se yksi takavuosina Sardiniassa riitti.

Viimeistelen tätä juttua marraskuun alkupuolella Fremantlessa, Australian länsirannikolla. Nähtävää, tehtävää ja sulateltavaa on riittänyt niin paljon, että blogin tarinat tulevat useamman viikon perässä. Matkan loppu häämöttää, matkalaukkuelämää on jäljellä vielä reilu viikko ennen lentoa Singaporeen ja Suomeen. Toisaalta niin haikeaa lähteä täältä, niin paljon on vielä näkemättä. Toisaalta on jo kiva suunnata kotiin, läheisten luo.

baby-ottaa-happea

emo-poikanen-sukeltaa

Emo päättää ruokkia poikastaan ja sukeltaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s