Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

4-vuotias Ripaus tryffeliä valloitti uusia meriä ja mantereita

8 kommenttia

etelameri

Etelämerelle päästessään varpaat olivat jo saaneet vähän väriä.

Korallimeri, Etelämeri, Intian valtameri, Atlantin valtameri. Thaimaa, San Sebastian, Singapore, Australian manner. Olen aina rakastanut matkustamista, mutta ruokaharrastus on vienyt kuluneena blogivuonna uusiin maailmoihin. Hyvien ruokakohteiden metsästämisen ohessa olen elvyttänyt vanhan harrastukseni, uusissa merissä uimisen.

Blogissa tämä on näkynyt matkatarinoina ja hivuttautumisena matkabloggaamisen puolelle. Vuosi vaihtui Thaimaassa. Kesällä kävin bucket-listallani pitkään roikkuneissa Bilbaossa ja San Sebastianissa.

Syksyllä kiersin Australiaa lähes kolme kuukautta. Matkaa Cairnsista Perthiin kertyi 8000 kilometriä. Blogin tarinat eivät ole ehtineet vielä puolimatkaan. Ensimmäisen reilun kuukauden aikana otin vastaan kevättä ja kesää Queenslandissa. Suuri valliriutta, valaiden muuttomatka etelään, ralliautoilu rantahiekalla Fraserin saarella.

Kunhan ehdin kerron mahtavista Farmers market -paikoista, Melbournen kauppahallista ja ravintoloista. Länsirannikolta löytyi hyvää viiniä, Australian hipsterein kaupunki Fremantle ja Intian valtameri. Kulinaaripuolella metsästin modernia australialaista keittiötä. Siitä löytyi mielenkiintoisia pilkahduksia, vaikka se ei ollutkaan se helpoin rasti.

Kävin Cape Leeuwenin niemenkärjessä, jossa Intian valtameri kohtaa Etelämeren. Niillä kulmilla oli käärmesesonki meneillään. Melkein kävelin käärmeen päälle, jonka purema aiheuttaa vaikean aivovamman – jos jää eloon. Vaikka olen kovasti sesonkiajattelun kannattaja, ei tämä sesonki innosta.

dead-end

Mitä tästäkin nyt pitäisi ajatella? Kyltti Cape Leeuwenin tien varrella. Käärmesesongin aikana noissa pusikoissa voi kyllä tulla äkkiloppu.

Australian eläinvaarat olivat matkani puolitotinen teema. Kenguru ei tehnyt minulle ruumiinavausta kynsillään, hai ollut nälkäinen Whiteheavenin uimarannalla eikä myrkkyhämäkkiäkään osunut tielle. Krokotiilit taatusti näkivät minut Queenslandissä, vaikka minä en nähnyt yhtään. Selvisin hengissä Whitsundaysin purjehdysmatkan viimeisen legin, krokotiileja kuhisevan (?) sataman keikkuvassa kumiveneessä. Puristin kumiveneen köysiä niin lujaa, että sormet oikenivat puoli tuntia laituroitumisen jälkeen.

Viimeisen parin viikon aikana uhmasin kuitenkin sitä isointa vaaraa, vasemman puoleista liikennettä auton ratissa. Vain kerran vetäisin liikenneympyrästä väärään suuntaan. Auto mahdollisti sen, että pääsin maalle, Margaret Riverin viiniseudulle ja lopulta myös Etelämeren rannalle.

etelameri-auto

Cape Leeuwenin lähellä oli pieni sievä uimaranta. Sunnuntai-iltapäivänä äidit istuivat rannalla siemailemassa kylmää valkoviiniä, lapset polskivat meressä. Viereisellä nurtsilla oli käynnissä australialaisen jalkapallon höntsäilypeli. Kylmälaukkujen kilistessä miehet, naiset ja muksut pelasivat pelin sääntöihin nähden varsin kiltin oloisesti, hauskaa pitäen. Nurtsin vieressä, rannalla oli kaupungin ylläpitämät grillipaikat ahkerassa käytössä. Eri-ikäiset seurueet grillailivat ja chillailivat.

Tuossa sunnuntai-iltapäivässä tiivistyy australialaisuus. Rentoa ja hyväntuulista nautiskelua ulkoilmasta, kavereista ja perheestä.

Siinä tunnelmassa kahlasin lasten joukkoon ja sukelsin ensimmäistä kertaa Etelämereen. Se ei ollut hyistä, vaan raikasta. Sellaista Näsijärven kesäkuista lämpöä. Tällä reissulla keräsin merikokoelmaani Etelämeren lisäksi Korallimeren ja Intian valtameren.

whiteheaven-beach

Ikoninen Whitehaven Beach Korallimerellä, jossa uin hain kanssa. Hai ei ollut nälkäinen tai ruokavalioni ei ollut mieluinen.

Tänä vuonna en järjestä blogisynttäreiden kunniaksi tryffeliarvontoja edellisvuosien tapaan. Tryffeleitä olemme koirien kanssa löytäneet nippanappa kotitarpeiksi, pääsesonki kun meni reissatessa ohi. Bloggaaminen on edelleen rakas harrastus enkä ”blogin kautta” saa tuotelahjoja jaettavaksi.

Matkakokemuksia, huonoa huumoria ja ruokaohjeita jaan tulevanakin vuonna. Itsesensuurin puutteesta huolimatta lukija- ja seuraajamäärät ovat kasvaneet ilahduttavasti niin blogissa, Instragramissa, Twitterissä kuin Facebookissakin. Mikään ei ilahduta niin paljon kuin se kun joku kertoo tehneensä onnistunutta ruokaa ohjeellani. Tai löytäneensä kivaan ravintolaan vinkin perusteella. Kiitos kun kuljette kanssani!

 

Advertisements

8 thoughts on “4-vuotias Ripaus tryffeliä valloitti uusia meriä ja mantereita

  1. Onnea nelivuotiaalle! Lisää reissupostauksia odotellaan. 🙂

    • Haa, täällä toinen lukija! Enköhän minä vielä muutaman kerran palaa Australiaan :). Kiitoksia onnitteluista!

  2. Oikein odotan, että ehdit kirjoitella lisää Australiasta. Synttärionnea!

  3. Paljon onnea vauhdikkaalle nelivuotiaalle! Monta loistovinkkiä olen täältä löytänyt 🙂

  4. Onnea 4-vuotiaalle täältäkin! On ollut ilo seurata matkaasi. Ja monta onnistumisen iloa on tullut tämän blogin ohjeilla 🙂 Hauska juttu, minäkin ”kerään” meriä, tosin olen sinua paljon jäljessä. Minä olen keskittynyt enemmänkin pohjoisiin meriin, ainakin toistaiseksi.

    • Kiitos, tämä lämmittää kovasti! Aloitin merien keräämisen nuorena opiskelijana mm. Tyynestä valtamerestä, mutta sitten tuli taukoa ruuhkavuosina. Etelämerelle en olisi varmaan vaivautunut ajamaan ilman tätä projektia :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s