Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Luontoretkellä Melbournessa: Claypots, St Kilda ja pingviinit

Jätä kommentti

kampasipukat-mati

Melbournen eteläisestä lähiöstä St Kildasta löytyy salainen luontoretken kohde, sillä sataman aallonmurtajien kivien suojassa asuu pingviinien kolonna. Pingviinit palaavat illan hämärtäessä mereltä ruokkimaan poikasiaan, jolloin pikkuiset pingut tulevat näkyviin. Päivisin poikaset piilottelevat kivilohkareiden piiloissa.

Äyriäisravintola Claypots St Kildassa toimii periaatteella tuoreita mereneläviä ja kaloja riittää nopeimmille, eikä muuta myydäkään kuin tuoretta. Ravintolassa kannattaa siis olla ajoissa ja pöytävaraus on ehdottomasti suositeltavaa.

Suunnittelin  retkeni St Kildaan niin, että ajelin raitsikalla heti alkuillasta syömään ja aikomuksena oli ehtiä hämärän tullen aallonmurtajalle. Ravintola tarjoili kuitenkin verkkaiseen tahtiin (mikä on minusta aina yleensä loistojuttu), joten pimeys ehti jo asettua ennen kuin pääsin aallonmurtajalle.

Claypots, mereneläviä ja kaloja Lähi-idän mausteilla

kala-claypots

Claypots -ravintolassa on iso kylmätiski, josta voi käydä valitsemassa mieleiset merenelävät ja kalat. Valitsin ja valitsin, kunnes päätin ottaa ison King prawn -ravun, kampasimpukoita sekä pietarinkalan. Eihän antarktiselle luontoretkelle voi lähteä nälissään.

Pöydässä on odottamassa ravintolassa leivottua leipää ja maustettua jugurttia.

Ensimmäisenä tarjottu jättirapu on herkkua. Se on uppopaistettu öljyssä runsaan valkosipulin kera, mukana vähän koriateria. Oheen tuodaan  lähi-idän tyyliin leivottua leipää. Mahtavaa!! Innostukseni on käsinkosketeltavaa.

Kampasimpukat ovat kotoisin Hervey Baystä, edellisestä matkakohteestani Queenslandissa. Paprikainen peti maistuu ihanalle simpukoiden kanssa. Suussa purskahtelevat isot mätipallot raikastavat yhtälöä kivasti. Innostus pysyy tasaisen korkealla.

Onneksi kokin kanssa tuli puheeksi tilausta kalatiskillä tehdessä kuinka mausteisena haluan pietarinkalan. Pyysin miedot mausteet, että pystyn maistamaan minulle uuden kalan maut. Millainenhan se tulinen versio olisi, sillä chiliä ja muita mausteita piisasi minun makuuni riittävästi tässä miedossakin. Kastike on tulisuudessaan kuinkin tasapainoista ja ihanan lämmittävää. Zambala-mausteissa on korianteria, persiljaa, kuminaa ja valkosipulia. Ja chiliä! Kala on mehevää ja yhdistelmä ihanan lämmittävää. Innostustaso korkea ja vakaa.

claypots-mustekala

St Kildan pingviinit

Hyppäsin takaisin keskustaan menevään raitsikkaan ja jäin pois mielestäni aallonmurtajan kohdalla. Ajoin kuitenkin yhden pysäkin yli. Hölkkäsin puiston yli ja aallonmurtajaa pitkin vatsa täynnä, mutta kiire oli turhaa. Paikalla oli vielä runsaasti muita luontoretkeilijöitä ja pingviiniemot olivat vasta palaamassa kalasta mereltä.

pingviinit-kalliolla

pingviinit

Poikaset odottivat vielä vanhempiaan mereltä. Ken on katsonut Pingua Pikkukakkosesta, osaa kuvitella äänimaiseman. Kun emo yllättävän näppärästi solahti merestä rannalle ja kipitti poikasen luo, kuului tuttu kvaak. Mutta myös yllättävän soinnillista narinaa ja jopa hieman liverrystäkin. Emo toimitti suustaan kalat poikasille. Nuoret vetäisivät päivällisen nopeasti omiin kurkkuihinsa. Poikasia oli yksi tai kaksi per pingviinipari.

Vapaaehtoisten joukko on paikalla joka ilta valvomassa, ettei kukaan käytä salamaa ja pelota poikasia. Infrapunalamput eivät häiritse poikasia ja niistä tulee valoa sen verran että saan otettua hämäriä kuvia. Punaisten lyhtyjen valo oli niukka ja kuvaaminen lievästi sanoen haastavaa vaikka Canonini linssi on hyvällä aukolla varustettu.

Jututin paria opasta pinguhommista. Pingviinien suojeluun osallistuu useita eri järjestöjä. Pesimäkaudella lintujen rauhaa valvotaan joka ilta. Vahtivuoro osuu kunkin valvojan kohdalla pari kertaa kuussa. Hyvillä vaatteilla varustettuna muutaman tunnin ulkoilu ei ole heistä kovakaan urakka. Kevätillan lämpötila on kuutisen astetta ja tuuli käy Antarktiksen suunnasta vilpoisena.

Tehdessäni lähtöä yksi pingviini päättää kiivetä aallonmurtajaa pitkin menevälle soratielle. Se näyttää hieman hämmentyneeltä ja pyörii hetken miettien mihin olikaan menossa. Valppaat vartijat ohjaavat innokasta fanijoukkoa syrjemmälle, jotta pingviini ei häiriinny ihailusta.

pingu-ja-fanit

pingunsuojelija

Kaipaan lämpöä ja nesteytystä ankaran luontoretken jälkeen. Näin menessä raitsikan ikkunasta mukavan näköisen Vinyard-baarin ja kävelin kilometrin verran takaisin St Kildaan päin. Kesällä baari varmaan vasta mukava onkin, sillä terassi näytti kivalta. Sisältä löytyy usein paikallista livemusiikkia, pienpanimoiden oluita ja siidereitä. Ja lämmintä!

St Kildan kaupunginosa vaikuttaa mukavalta. Paljon vanhoja, kunnostettuja taloja, jonkin verran vähemmän kunnostettuja. Rento ja nuorekas fiilis. St Kilda on kuitenkin yli puolen tunnin raitsikkamatkan päässä CBD alueen rajalta, kuten Australiassa kaupunkien ydinkeskustaa kutsutaan. Ilmainen raitiotievyöhyke on vain keskustassa.

St. Kildan pingviinit (ei aivan informatiivisin sivusto, varmaankin vapaaehtoisvoimin ylläpidetty)

St Kilda Breakwater

melbourne-silhuetti

Melbournen eteläisten kaupunginosien silhuetti aallonmurtajalta päin.

Tarinat Australian reissusta ovat ehtineet vasta matkani puoliväliin. Vietin Melbournessa lokakuussa 2016 kaksi viikkoa ja siitä matka jatkui länsirannikolle. Melbournen ravintolakokemuksista on tekeillä muutama juttu ja lännestä Fremantlesta ja Margaret Riveristä toinen mokoma. Nyt kun joulut on blogissakin vietetty, palaan aktiivisemmin Australiaan.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s