Kumman kaa? Janszin ostaisin. Olen ostanutkin joskus.
Maistelin kuplajuomia kuukausi sitten Alkon Etikettiklubin laatukuohuviinien tastingissä. Mitä opin? Ostaisin Antinorin Franciacortaa. Ja omasta käsialasta ei saa kovin helposti selkoa kuukauden päästä. Lienee turhaa palata Länsi-Australian Margaret Riverin viinitalojen vierailujen muistiinpanoihin. Miten siitäkin voi olla jo neljä kuukautta?
Maistelutilaisuus oli kaksiosainen. Ensimmäiset neljä kuoharia maistettiin niin, että saimme tietää viineistä nimet ja Alko luonnehdinnat. Seuraavat neljä maistettiin sokkona. Otin maistelun rennoin rantein. Päädyin vain rankkaamaan mistä tykkään, mitä ostaisin ja mikä viineistä ei ole minulle hintansa väärti. Pari suosikkia löytyi, mutta oliko toinen niistä samppanjaa?Tervetuliaisiksi maistelutilaisuutta vetänyt Alkon Mikko Halmetoja kaatoi lasiin vaaleanpunaista kuohuvaa. Itävaltalainen Szigeti Pinot Noir Rose Brut oli rapean hapokasta. Tarjoaisin lohisalaatin kanssa tai jonkin muun rasvaisen kalan kera.
Kivaa kuoharia se oli, mutta ei se makumuistiini jälkeä jättänyt. Alkon teksti sanoo, että viini on kevyen paahteinen ja mineraalinen.
Halmetoja kertoi lyhyesti kuohuviinein eri tuotantotavoista ja rypäleistä. Hyvä ja tiivis paketti. Cavatiloilla shampanjarannettani harjoitelleena osa infosta oli tuttua.
Toinen kuohuva oli Cremant Bourgognesta, Andre Delormen luomuviini. Viini jätti kuivakan, mutta raikkaan jälkivaikutelman, ja se mainitaankin erittäin kuivaksi. Tämä ei minua innoittanut, olen laittanut kuivakasti ylös: en ostaisi.
Ei tule kauppoja.
Kolmas viineistä on saanut minulta kommentin ostaisin. Ja olen ostanut aiemminkin, kun muistipoimujani kaivelin. Janzsin Premium Cuvee Brut tulee Tasmaniasta (17,99 e). Suosikkini ensimmäisen erän maistetuista viineistä. Hedelmäisyys tukee happoja miellyttävästi. Käy maljapuheisiin ja kalan sekä äyriäisten seuraksi.
Toinen ostoskoriin mahdollisesti päätyvä viini tämän testingin perusteella olisi Bernard-Massardin Millesime Brut (anteeksi kaikille oikeinkirjoitusta varjeleville, en jaksa etsiä millesimen oikeaoppisia yläheittomerkkejä tähän). Tuottajan Keltainen leski -kuoharit ovat aiemmin tuttuja, sillä käytän niitä lentokenttäindeksinä. Minkähintainen on Veuve Clicquot on kentällä, kertoo se tax free myymälän hintatasosta. Keltaetikettinen pullo on useammankin kerran sujahtanut tuliaisiksi, pakastimestani löytyy jopa oranssikeltainen cooleri jonkin shampanjaostoksen kaupanpäällisinä.
Ostaisin, sanoo muistiinpanoni B-M:n kuohuviinistä. Hinta-laatu -suhde 19.90 maksavalle kuoharille on vallan mainio. Viinissä ovat hapokkuus, hedelmäisyys ja mineraalisuus kivassa suhteessa toisiinsa. Tämä pärjäisi kivasti kevyen ruoan kanssa ja ihan sellaisenaan menisi kilistellessä. Tämä oli maistiaisporukalta eniten ääniä saanut kuohari.
Mielenkiintoista oli jälleen se, miten parikymmenen viinistä kiinnostuneen maut erosivat. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, näin se menee viineissäkin. Hajonta oli aika iso. Ja niinhän se onkin just hyvä, jokainen maistaa suullaan.
Jännitys tiivistyy kun mustaan huppuun puetut viinit nostetaan jääkaapista. Tiesitkö muuten, että tastinghuppuja voi ostaa Alkosta. Joten jos pidät tastingejä foliolla peitettyjä sokkomaistiaisia kyllästymiseen asti, löytyy joidenkin Alkojen valikoimasta rahalla ratkaisu.
Ensimmäisen tuoksu on lähes tyrmäävä. Sitä kuuluisaa tallintakusta. Chablismaista voita minusta maussa, pähkinää. Lempeät hapot ja mineraalinen. Pecorinon kanssa +++. Olen antanut arvosanan 5/5. Kun huppu nostetaan, paljastuu että viini tulee vanhalta suosikkialueelta, Franciacortasta, sieltä Barolon ja Barbarescon kainalosta. Antinorin Cuvee Royal Brut, 26,90. Ostaisin.
Ostaisin, 5/5 nuorisolaiskielellä.
Toinen maistuu hieman ärhäkältä, rotevalta ja hakee tasapainoa suussani. Hienostunut ja kevyen paahteinen tuoksu. Tämä paljastuu joukon ainoaksi aidoksi samppanjaksi, Tove Janssonin etiketillä varustettu Wine Gallery Suomi Finland 100 Champagne Brut. En ostaisi 34,90 hintaan.
Ei minusta hintansa väärti, mutta ehkä tässä maksaa Tove Janssonin etiketistä ja Suomi 100 -fiilistelyistä.
Kolmas tuoksuu raskaammalta ja rotevammalta. Äijäkuohari. Maku on vahva ja voinen, trooppista hedelmää ja kermaa paahteella. Ainoa uuden maailman kuohari sokko-osassa tulee Etelä-Afrikasta. Allee Bleue Brut, hinta 19.90 e. En ostaisi.
Neljännen viinin kohdalla tykkäisin sanoa, että tunnistin heti, tuttu tuottaja. No en tunnistanut, mutta muistan kyllä Katalonian reissulta Gramonan tilan valkkarit, niitä päätyi laatikollinen ihan omaan viinikellariin asti.
Kevyehkö tuoksu, tasapainoinen ja kevyt maku edellisiin verrattuna. Helppo juoma, mutta en ostaisi kolmenkymmenen euron hintaan. Gramona Imperial Gran Reserva Cava Brut on minun makuuni liian kallis laatuunsa nähden. Kuohari maistui kyllä kivasti pecorinon kanssa, mutta ei läheskään niin paljon kutitellut makunystyjäni kuin Franciacorta.
Kolmenkympin cava Kataloniasta. Ihan kiva.
Ainoa tämän sokkotestingin perustellaa ostoskärryyni päätyvä olisi tuo Antinorin Franciacorta. Alkon Franciacorta -valikoima näkyy vaihtuneen siitä mitä viimeksi olen niiden äärellä ostoksilla ollut.
Tasting oli kaikkinensa kiva kokemus ja hyvin järjestetty. Jos olet kiinnostunut viineistä eikä alvariinsa ole tilaisuutta viinialueilla matkustaa, saa pienellä pääsymaksulla näin hyviä läpileikkauksia viineihin. Tasting on myös hyvä tapa kouluttaa omaa makuaan. Siinähän voi mennä vaikka kuinka syvälle syövereihin tai sitten vain näin kevyin rantein rankata, ostaisinko vai en.
Alkon organisaatio ja myös tastingtilaisuudet muuttuivat vuoden vaihteessa. Nyt tastingit eivät vaadi Etiketti-klubin jäsenyyttä, vaan mukaan pääsee ken ehtii ilmoittautumaan. Kerran kuussa pidettävät maistelutilaisuudet löytyvät Etiketti-lehdestä. Maisteluissa käynyt kaverini tiesi kertoa, että suosituimmat (lue harvinaisia ja kalliimpia viinejä kuten 140 e/pll sisältävät tilaisuudet) varataan täyteen tosi nopeasti.
Ripaus tryffeliä 