Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Huolettoman puutarhurin tunnustuksia

4 kommenttia

Keltasipulit, porkkanat, nicolat, siiklit ja persiljat kylvetty. Ja vaikka mitä vielä kylvämättä.

Joka kevät seuraan kateuden sekaisella ihailulla oikeiden puutarhaihmisten päivityksiä, sellaisten kuin Sauvajyvänen ja Puutarha ja hella. Mitä on kylvetty, mitkä taimet on jo kasvatettu. Minä herään vasta suunnittelemaan, sitten juoksemaan hengästyneenä kevättä kiinni. Tilaamaan siemeniä, kääntämään maata, kasvattamaan taimia.

Jotain olen oppinut 20 vuotta tätä puutarhaa pitäessäni. Kyllä se pysyy pitämättäkin. Vähän vaan välillä villiintyy.

Talvella aina päätän, että nyt suunnittelen ajoissa. Kerran jopa olin trendeissä mukana, tilasin Isoäidin siemeniä helmikuussa. Ja unohdin ne kunnes joskus vapun jälkeen aloin miettimään mitä siemeniä sitä pitäisikään ostaa. Onneksi muistin tilaukset enkä ostanut tuplasiemeniä.

Olen jopa aikonut tehdä piirrustukset kasvimaasta ja tehdä hienot e-suunnitelmat. Joita voisi sitten päivittää. Koska ei kannata käsin tehdä, turhaa työtä. En sitten ole tehnyt kumpaakaan.

En koska mulla ei ole mittoja. Takavuosien puutarhasuunnittelija piirsi kasvimaasta vinon. Mun geometriset lahjat eivät riitä sen mittaamiseen ja piirtämiseen. Siksi ostan siemenet ja kylvän aina käsimitalla. Yleensä maalle on jotain mahtunut. Eikä nuo siemenpussit ole koskaan oikean kokoisia. Kun rivi jää vajaaksi, jatkan jollain toisella.

Viimeisten kesien säät on olleet surkeita. Äärioloja, jatkuvaa sadetta tai superkuivaa. Kolmannen sadeviikon kohdalla yleensä heitä kitkemisharan kaivoon. Olkoon. Kitkemätön kohta räjähtää rikkaruohoista.

Kesäreissut on toinen aasin selän taittava kohta. Kaksi viikkoa heinäkuussa reissussa ja kotona on odottamassa puoli metriä korkea rikkaruohoviljelmä. Taistelen osan kanssa, mutta yleensä jokin osaa jää aina spontaanin kiertoviljelyn lepovuoroon. Sille jossa ei kasva muuta kuin rikkaruohoja. Ja niitetään jos muistetaan.

Joskus takavuosina kokeilin kiertoviljelyä. Ei siitä mitään tullut kun en muistanut mitä missäkin oli toissa vuonna. Kun en laittanut ylös.

Toteutan viljelykiertoa rennoin rantein. Vaihdan perunamaan paikkaa, kyvän pavut ja herneet eri paikkaan kuin missä ne olivat edellisvuonna. Noin suurin piirtein.

Tänä vuonna räntää satoi pitkälle toukokuuta eikä kasvimaan kääntäminen lumisateessa innostanut. Ja kesä tuli rytinällä. Niin kuin ennustin myyjälle puutarhakaupassa, jossa oli ostoksilla raekuurojen välissä 11. toukokuuta. En vaan ottanut omia ennustuksiani vakavasti ja iskenyt heti kesäkurpitsoja taimettumaan. Laitoin jo eilen taimet tulemaan.

Olen ennenkin ostanut kurpitsantaimet lopulta kaupasta kun kärsivällisyys on pettänyt kesäkuussa omiin honteloihin taimiin. Eivät ne millään ehtisi tuottamaan satoa. Ja survaissut sitten kesäkuun lopussa nekin maahan, johonkin kasvimaan nurkkaan. Kesäkurpitsoja tuli sitten niin paljon että suosiolla annoin osan rarparperipensaan alla asuvalle rusakolle.

Nyt ajattelin kytkeä koirat kiinni kasvimaan puolelle rusakkovahtiin. Toiveissa rusakkopaisti. Se iso kengurun kokoinen tyyppi söi viime kesänä mun lehtikaalin taimet. Tosin sillä on aika pieni reviiri, koska toisessa päässä kasvimaata olevat lehtikaalit se jätti rauhaan. Omat taimet säästyivät ja tuottivat satoa pitkään, joulukuulle. Kärsimättömän ostamat kaupan taimet meni rusakon suihin.

Viime syksynä kasvimaa jäi kääntämättä suurimmalta osin, koska huitelin Australiassa. Nuoret talonvahdit käänsivät pienen pätkän, mutta suurimmalta osalta työ on tehtävä nyt vaikeimman kautta. Rikkaruohoja riittää, koska kesällä huitelin myös Baskimaalla. Minkä taakseen jättää.

Nytkin viivyttelen kääntämään menoa tällaista tärkeää tilitystä kirjoittamalla. Onneksi on talkoot tulossa.

Mutta koska mikään ei maistu niin hyvälle kuin omasta maasta juuri nostetut uudet perunat. Yrtit, palsternakat, herneet. Pavut! Lehtikaali. Kurpitsat! Siksi aina innostun. Ja käännän, kitken (luovutan), kerään satoa. Aina jotakin kasvaa. Oli kesä miten kurja hyvänsä. Oli puutarhuri miten laiska hyvänsä.

Muutaman jutun olen oppinut. Ottamaan löysin rantein. Nostamaan reisillä selän sijaan. Ettei hieroja/fysioterapeutti tai se kallein mahdollinen, kiropraktikko taas kysy oliko pakko.

Olen oppinut limittämään keväthommat. Jos kaikkia ikkunoita ei ole pesty ennen kasvimaakautta niin voi voi. Läpi näkee ja verhotkin on. Huusolli sisällä räjähtää aina kun elämä siirtyy ulos. Miksi siivota sisällä kun olet kuitenkin ulkona (vertaa joulu kaapissa). Paitsi kun vieraita tulee. Tsiisus mikä urakka!

Olen oppinut konmarittamaan, mutta vain kasvimaalla. Tämä vuonna tähtään puhtaasti varmoihin, hyväksi koettuihin lajikkeisiin. Ei villejä kokeiluja (latva-artisokka), vaan sellaisia josta varmasti saa ruokaa. Paitsi myskikurpitsan siemeniin sorruin. (Lista viljeltävistä lopuksi.)

Olen luonteeltani kaksijakoinen. Kaksonen. Kai noilla horoskoopeilla on jotain perääkin? No ei kovin paljon. Mutta teen täysillä tai sitten en. Joko teen kunnolla tai en. Se näkyy siinä, että en viitsi tehdä puolivillaisia projekteja, ainakaan kotona. Jos parsapenkki rakennetaan, tehdään se jykevistä lankuista. Jos kasvimaalle tehdään peruskorjaus, laitetaan juurimatot ja hirret kiertämään maata.

Tai sitten eletään sulassa sovussa kasvimaalle hivuttautuvan nurmikon kanssa. Hyväksytään kesän kelit, omat voimavarat. Ettei fysioterapeutti taas kysy: oliko pakko? Taas uusi kitkemishara kaivoon.

Nurmikon valtaaman perennan uusiminen. Siinä on seuraava projekti, johon aion ryhtyä. Heti kun tuo kasvimaa on tehty. Tänä keväänä. Viimeistään syksyllä. Mullat on jo ostettu. Ja suunnitelmakin kehkeytyy päässä.

Luomukuntosali.

Lettuja, anyone? Kuka muu viljelee nokkosia?

Kasteltu ja kastelematon porkkanakylvö.

20 metriä. Käännettävää vielä jäljellä.

Kasvimaalle 2017

  • Siikli
  • Nicola
  • Keltasipuli
  • Punasipuli
  • Pillisipuli
  • Salottisipuli
  • Kesäporkkana
  • Kesäkurpitsa
  • Lehtikaali
  • Leikkopapu
  • Härkäpapu
  • Myskikurpitsa
  • Sokeriherne
  • Se toinen herne, mikäsenyton 🙂
  • Punajuuri
  • Palsternakka

Yrtit

  • Persilja (2 taimea ja siemenestä)
  • Lehtikorianteri
  • Rosmariini

Monivuotiset

  • Oregano
  • Rakuuna
  • Ruohosipuli
  • Salvia (vielä pitää jännityksessä selvisikö talvesta)

Vielä ostettavat taimet

  • minttu (ilmeisesti heitti veivinsä)

Eikä kesää tule ilman

  • Auringonkukkia
  • Kehäkukkia

Kylmän ja kolean kesän 2015 sato.

Viime syksynä 2016 en ollut kotomaassa kirjaamassa sadon lopputulosta, mutta pistän nyt about itselleni ylös: perunaa, lehtikaalia, kesäkurpitsaa, härkäpapua tuli yllin kyllin. Sipulit sulivat maahan, porkkanat ja palsternakat eivät kasvaneet. Persilja kukoisti. Rosmariinin taimet menestyvät yltiöhyvin, ekaa kertaa. Pillisipulista ei ollut mihinkään. Auringonkukka kasvoi kaksimetrikseksi, kehäkukka siemensi taas itse itsensä.

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Advertisements

4 thoughts on “Huolettoman puutarhurin tunnustuksia

  1. Ihana teksti, kuulostit ihan multa, jos hoitaisin kasvimaata. Onneksi mun tehtävä meidän puutarhaprojekteissa on olla ”viinillä kulkeva maansiirtokone”, joka siirtää sujuvasti multaa paikasta a paikkaan b. En juuri tunnista kukkia ja heikki hoitaa kasvimaan niin paljon paremmin, että tyydyn suosiolla maansiirtohommiin, kasteluun, siivoukseen ja ruuanlaittoon.

    Tavallaan toivon, että pikkulikka oppii kasvit hieman paremmin kuin äitinsä. Olisi hänestä edes tulevaisuudessa apua isälleen ja periihän se sitten ajanmyötä mökinkin.

    • Great minds… ;). Mä taidan olla viinillä palkittava maankääntökone. Mun tytär toivoi tupaantuliaislahjaksi laatikkopuutarhaa, joten en ole ihan onnistunut perillistä vierottamaan puutarhahommista. Mut pakotettiin pienenä kitkemään, siksiköhän se on mun mielestä niin tylsää? Voisko se olla olematta tylsää? Siihen pitäisi varmaan löytää oikea zen?

  2. Ihana kirjoitus, ja kiitos kehuista 🙂 Minä olen kyllä kanssa laiska viljelijä, nuo kehut ovat aika ylimitoitettuja. Sen mitä teen, painan urakkavauhdilla, mutta paljon jätän tekemättä. Se on minusta tärkeintä, tekee juuri sen verran kuin on kivaa (ja joskus tietty on pakko ylittää se kivan raja, mutta sekin on tavallaan kivaa). Rikkaruohoille minäkin annan joka vuosi vallan, en vaan pärjää niille. Ja yhtä lailla joka vuosi päätän että ensi vuonna kyllä hoidan paremmin. Upeasti saat satoa, sehän se on pääasia, ainakin minulle. Välillä ihan nolottaa se vanha kirjoitukseni puutarhafilosofiastani, mutta tottahan se on. Sinä olit minulle inspiraationa parsapenkin perustamisessa, ja se on ihan mahtavaa se! Nämä rehelliset kasvimaakirjoitukset ovat ihan parhaita!

    • Kiitoksia! Ja olet varmasti kehut ansainnut! Tiedätkö mistä kävin useamman kerran katsomassa mitkä ne pitikään saada ekana maahan perunoiden kanssa. Sieltä sun kevätlistasta! Paljon kätevämpää kuin selata puutarhakirjoista/erillisiltä nettisivuilta per lajike missä vaiheessa mitäkin pitäisi kylvää :).
      Mukava kuulla että tollaiset pro-viljelijätkin luovuttaa rikkaruohojen edessä! Yksi ajatus tätä kirjoittaessa oli rohkaista muitakin, aina jotain kasvaa!
      Ja tuo kivan puitteissa tekeminen! Oi kun muistaisi. Äsken kävi juuri niin, että olin liottanut kepasipulit ja käännetty maa loppui ja jalat jo tutisi. Eikun viimeisillä voimilla kääntämään lisää. Ei antanut sisu periksi kokeillä tykkäiskö sipulit huonoa jos ne likoisivat 1 h sijaan 1 vrk :). Joten kyllä suunnittelulla ja mittaamisella joskus ihan pelastaisi itsensä!
      Tänään jatkuu talkoiden voimin, toivottavasti tulee jo valmista!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s