Ripaus tryffeliä

Omia ja varastettuja reseptejä. Viinilasin äärellä.

Viljelykesä 2017

5 kommenttia

Tänä kesänä menin kasvimaalla ruokaa edellä -periaatteella. Päätin jättää hauskat kokeilut vähemmälle ja keskittyä varmoihin lajeihin. No, kesä oli litimärkä ja kylmä, eikä kaikki varmatkaan kasvaneet. Mutta jotain sentään suuhunkin kypsyi.

Olen ihastellut Sauvajyväsen satoraporttia, miten kätevä tapa kiteyttää mikä kasvimaalla menestyi ja mikä ei. Otin heti hyvän mallin käyttöön. Muistanpahan itsekin ensi keväänä mitä viljelymokia toistaa.

Menestyjät

Lehtikaalia pukkaa. Mielikuvitus alkaa jo loppua sen hyödyntämisessä. Ohjeita otetaan ilolla vastaan! Olin hieman huolissani istutinko taimet liian tiheään, mutta ei näy lehtikaaleja haittavan.

Yrtit, paitsi minttu joka oli talven aikana kadonnut. Yleensä minttu putkahtelee sieltä täältä kasvimaalta, mutta eipä putkahdellut tällä kertaa. En tajunnutkaan miten paljon minttua käytän ja kaipaan ennen kuin nyt. Ehdottomasti ensi kesänä taimi maahan. Mutta ehkä ei villiintyvää minttua kuitenkaan uudelleen perustettuun perennaan, vaikka aionkin sinne keväällä yrttejä laittaa.

Rosmariini viihtyy jo toisena kesänä peräkkäin maalla. Miksikähän sitä yritin ennen ruukussa kasvattaa? Toki taimi pitää joka kesä istuttaa maalle, mutta se kasvaa siellä kuitenkin erinomaisesti.

Venäläinen rakuuna on niin hyvävoimainen, ettei timjamin taimea olisi kannattanut sen ja parsapenkin väliin laittaa. Mutta timjami sinnittelee rönsyävän rakuunan alla ihan ok. Vanha oregano on parasta aikaa hyvässä kukassa.

Härkäpavut. Istutin kahta lajia. Molemmat tuottivat hyvin, vaikka paljon peltoalaa niihin menee suhteessa miten paljon syötävää. Koska minulla oli paljon härkäpavun siemeniä, heitin loput taimilaatikkoon. Se olikin hyvä idea koska, maalla jäi moni siemen itämättä. Paikkotaimia tilalle.

Varret näyttivät varsin tukevilta keskikesällä, joten en sitten laittanut mitään tukikeppejä. Olisi kannattanut, sillä painavat palot saivat varret lakoamaan. Yllättävän pitkäksi pavunvarret vielä kasvoivat. Alareunassa oli palkoja, yläosassa ei. Ehkä ajoissa tukeminen olisi tehnyt paremman sadon?

Persilja. Iskin ensin pari kaupan persiljataimea maahan hoitamaan akuuttia tuoreen persiljan pulaa. Leveä persiljapenkki (lue huterasti kylvetty paririvi) voi ihanan paksusti. Nyt toivomaan, että se nousee ensi kesänä yhtä tomerasti ja osoittaa kaksivuotisuuteensa. Usein näin on käynytkin, paitsi silloin kuin päättäväinen mutta tiedostamaton maankääntäjä on kääntänyt myös persiljapenkin.

Keltasipulit kasvoivat kesällä hyvin, sain paljon sipuleita suoraan grilliin ja keittiöön. Myöhästyin hieman sadonkorjuussa, jokin mätä oli ehtinyt jo iskemään sipuleihin. Pilkon niitä nyt vauhdilla joka ruokaan, koska ne eivät tule säilymään pidempään. Onneksi lähes jokainen syksyinen ruokaohjeeni alkaa ”kuullota sipuli ensiksi”.

Punasipuli menestyi hieman heikommin. Muistutukseksi itselle, syö kesällä ensin punasipulit.

Salaattisiementen sekoitus on paras idea ikinä. Samaan riviin erilaisia lehtisalaatteja. Lisäksi ne maistuivat tänä kesänä hyvälle. Jopa niin hyvälle, että harmittaa että en tehnyt lisäkylvöjä oikeaoppisesti parin viikon välein, tai edes toista kertaa keskemmällä kesää. Ensi kesänä!

Korianteri kasvoi komeasti tänäkin vuonna. Tällekin kannattaa ensi vuonna tehdä toinen kylvö, koska korianteri kasvattaa loppukesästä enemmän vartta ja kukkaa kuin lehtiä.

Parsapenkki alkaa olla parhaimmillaan. Satoa tuli hyvin, kylmästä huolimatta. Keskikesän toinen kitkeminen unohtui, mikä näkyi penkissä loppukesästä. Ensi kesänä tomerammin!

Keskikasti

Perunat. Siikli teki myöhään satoa, heinäkuun puolessa välissä, vaikka istutin perunat sentään toukokuun puolella, 21.5. Nicolat jäivät pieniksi, koska litimärän kesän myötä perunarutto vie varren varhain. Rutto tekee sen joka vuonna, mutta nyt kasvukausi jäi kovin lyhyeksi. Perunoita riittää kuitenkin pieneen talouteen maasta nostettavaksi. Talveksi niitä ei maalla ikuisesti (?) asuvan perunaruton vuoksi kannata kellaroida.

Auringonkukilla on vielä mahdollisuus näyttää. Yksi on auennut, loput ovat siinä ja siinä. Tomerat varret näissä matalissa auringonkukissa. Olen yleensä kylvänyt auringonkukat rivien päähän ja joskus jopa kolmea eri pituutta. Pitkät harvoin ehtivät kukkimaan, ellei niitä ole ajoissa taimeksi sisällä kasvattanut. Nämäkin kylvin sisälle ensin ruukkuihin, mutta eivät ne meinaa ehtiä kukkia.

Rucola kasvoi hyvin, mutta olisi kaivannut uuden kylvön, sillä se kasvaa yli ja alkaa kukkimaan.

Leikkopavut kasvoivat, tuottivat papupalkoja, mutta myöhään. Kaksi papuruokaa niistä syntyi.

Looserit

Kesäkurpitsan siemenet kylvin ruukkuihin liian myöhään (23.5.). Taimet kukkivat kyllä jo heinäkuun puolivälissä, mutta puuttuivatko pölyttäjät? Istutin taimet viimeiseksi maalle ja sulloin ne pieneen tilaan. Litimärkä kesä, vähän pölyttäjiä, myöhäinen istutus ja pieni tila. Tässäpä ainakin jotain korjattavaa ensi kesälle. Korjaan heti keväällä tuon ylimärän kesän.

Herneitä laitoin jälleen kaksi (lyhyttä penkkiä), yhden sokeriherneitä, toisen tavallisia. Ehkä kuusi taimea iti, laitoin paikoiksi härkäpavun taimia. Hyviä oli ne kolme palkoa!

Porkkana iti kerrankin hyvin, sain harvennettua ja kitkettyäkin ne ajoissa. Mutta jokin s#&tanan kirppu on syönyt jokaisen porkkanan. Kunnon kokoon kasvaneiden porkkanoiden varressa on reikiä parin sentin välein. Eikä ne ole edes makeita ja hyviä vaan kitkeriä. Pitäisköhän luovuttaa koko porkkananviljely?

Palsternakkaa kylvin kolme keskipitkää riviä, muutama palsternakka iti ja sinnittelee edelleen maalla. Aion antaa niiden kasvaa niin pitkään kuin voi tai sitten kerään vasta keväällä. Toinen surkea palsternakkakesä peräkkäin.

Myskikurpitsa. No kokeilin kuitenkin jotain uutta. Ei ehtineet kurpitsat kasvamaan Suomen kesässä. Jotain kukkien alkuja siellä näkyy, mutta ellei intiaanikesä iske syys-lokakuuksi, ei satoa tule.

Pillisipulit katosivat taas. Toisen kerran. En viljele enää.

Salottisipulit eivät ehtineet juurikaan kasvaa ennen kuin varret tuleentuivat. Märkä kesä. Toisintoa edelliskesältä. Ei jatkoon.

Kehäkukka siemensi jälleen itse itsensä, mutta nyt alkaa jo hiipumaan kukkaloisto porkkanapenkeissä. Kylvin myös kehäkukan siemeniä valtavan, vanhan tammen ympärille, mutta siellä ne eivät viihtyneet. Osa kasveista tykkää kasvaa tammen suojassa, osa ei.

Enemmän tunnetta kuin järkeä

Vadelmat voivat hyvin ja tuottivat paljon vattuja. Paremmin kuin viime kesänä jolloin tukijärjestelmät romahtivat. Hallituksen syy. Tai sitten sen että minulla oli useampi järjestelyhässäkkä päällekkäin enkä ehtinyt tukiaisia laittamaan. Puhumattakaan lähtövalmisteluista pitkälle matkalle Australiaan.

Vadelmat ovat vanhaa villivadelmien kantaa, ne ovat kestäneet jopa muuton puutarharemontissa. Isoja ja meheviä vattuja. Ne leviäisivät vaikka koko pihalle ellei niitä pitäisi kurissa. Nyt ne hyökkäävät vihaamani ruman leikkimökin kimppuun. Toivon, että vadelmat kaatavat mökin, pilkkovat laudat 30 mittaiseksi ja pinoavat lopuksi puut siistiksi pinoksi.

Karviaiset tuottivat hyvin marjoja ja otolliseen aikaan kun flunssa yritti päälle. Sain kellistettyä taudin syömällä runsaasti karviaisia ja vattuja.

Mustaherukka on ilmeisesti lopultakin ymmärtänyt ettei kukaan kaipaa sen marjoja ja on vähentänyt satoaan. Punaherukka taas on itse itsensä siementänyt käsittämättömään paikkaan saunan seinälle ja kasvaa siinä hyvin. Se odottaa häätömääräystä, jahka saan remonttirahaston kerätyksi. Hyvä sato olisi jos jotakuta kiinnostaisi punaherukan marjat.

En ole vieläkään toipunut allergiasta jota reilut 10 herukkapensasta aiheuttivat aikoinaan kun muutimme taloon. Koin jotain käsittämätöntä velvollisuutta poimia KAIKKI marjat ja keittää niistä mehua. Järjetön shouvi, ja mehut jäivät usein kellariin vuosikertamehuiksi. Kukaan perheessä ei oikeasti tykännyt herukkamehusta, paitsi flunssassa.

Puutarharemontin yhteydessä jäljelle jäikin vain kaksi mustaherukkapensasta. Onneksi mehumaijakin kului puhki. Nyt koen suunnatonta vapauden tunnetta kun katson herukkapensaita enkä kerää mitään.

Bonusselleri. Persiljantaimena ostamani selleri on kasvanut hyvin. Eritoten hyvä juttu koska isot selleripussit ehtivät melkein aina mädäntyä jääkaappiin ennen kuin olen ennättänyt käyttämään ne loppuun. Ja italialaisessa soffritto-pohjassa sitä aina tarvitaan. Ja kalakeitossa.

Loppukesä menikin perennapenkin uudistusoperaatiossa. Kirjoitan siitä muutaman varoituksen sanan muille soitellen sotaan lähtijöille, jahka hiki kuivuu otsalta.

Mitäs sitä keväällä tulikaan suunniteltua? Melkein toteutui kaikki! Perennan uudistus siirtyi keväältä syksylle, mutta tuli tehtyä! Mintun unohdin ostaa, ja punajuuret jäi kylvämättä. Tila loppui eikä uskoa punajuurisatoonkaan oikein ollut, ne kun ovat menestyneet vaan joka toinen kesä.

Kesän 2016 sadon summaus löytyy tämän kevään suunnitelmapostauksen lopusta.

2015 kesän puutarhasaldo 2015.

Auringonkukkaan tiivistyy tämän kesän viljelyt. Ehtiikö, ehtiikö? Vähän pilkistää.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainokset

5 thoughts on “Viljelykesä 2017

  1. Lehtikaalia kuivuriin talven varalle!

    • Olis hyvä idea jos omistaisin kuivurin. Konmaritan keittiöhärpäkkeiden suhteen enkä suostu ostamaan uusia ennen kuin saan entiset mahtumaan :). Miten käytät kuivatut, heittelet keittoihin?

      • Yleensä suoraan purkista keittoon, pastakastikkeeseen, munakkaaseen. J taisi niitä joskus munakasta tehdessään vähän liottaakin. Kuivuri olisi muuten espressokoneen ja Bamixin jälkeen seuraava ”irrallinen” keittiövehje, jos pitäisi järjestyksessä valita. Sienten säilöntä jäisi ilman sitä vähiin.

  2. Hienoa, näitä on niin mahtava lukea. Ja niin se kehitys kehittyy, heti paransit postausta, hyvä idea laittaa vanhat postaukset linkkinä.

    Minä en ole enää kuivannut lehtikaalia, sillä se jää jostain syystä vähälle käytölle. Nyt on pakastanut sitä ihan sellaisenaan isoon pussiin. Siitä on helppo murtaa/murustella sen verran kuin tarvitsee. Ja ihan kuin kaali olisi vähän makeutunut ja mureutunut pikkupakkasesta…

    Ehdottomasti olen kuivurista samaa mieltä luimupupun kanssa. Konetta ei tarvitse usein, mutta silloin se on sitäkin arvokkaampi, sanoo ehkä viisi tai kuusi ämpärillistä herkkutatteja kuivannut. Minulla on perintö-Evermat käytössä, kohta varmaan 30 v vanha, ja hieno vehje edelleenkin.

    • Kiitos edelleen hyvästä mallisuorituksesta sadon summaamisessa! Olen todennut hyväksi nuo lopun linkit niin työelämässä kuin tämän harrastuksen puolella. Samalla itsekin löydän miten edelliset vuodet meni ja mikä oppi niistä jäi päällimmäiseksi. Jos ainakin osan samoista mokista välttäisi :D.

      Lehtikaalia pitää ehdottomasti laittaa pussissa pakkaseen! Jos siinä on vielä makubonuskin!

      Oletko muuten latvonut härkäpapuja? Mun härkäpavuista tuli pitkävartisia ja jäi latvoihin tulematta palkoja. Joku vinkkasi toisaalla, että latvomalla saa varteen paremman sadon, isommat palot ja pavut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s